Hyppää pääsisältöön

Shakespearen Talvisen tarinan lontoolaistulkinta on perinteinen – ja vallan hurmaava

Shakespearen Talvinen tarina nähtiin Kinopalatsissa valkokankaalta tammikuussa 2016.
Shakespearen Talvinen tarina nähtiin Kinopalatsissa valkokankaalta tammikuussa 2016. Kuva: Johan Persson judi dench

Olihan lumoavaa! Kävin parin ystäväni kanssa katsomassa valkokankaalta Kenneth Branaghin ohjaaman ja tähdittämän tulkinnan William Shakespearen Talvisesta tarinasta. Hymyilin autuaasti läpi kolmetuntisen esityksen. Mitä nyt välillä itkeä tirauttelin. Parasta esityksessä on ehdottomasti Judi Dench.

Katsoja pääsi näkemään Lontoon Garrick-teatterissa kuvatun näytelmän lisäksi myös vilauksia sikäläisestä yleisöstä sekä kauniista, vanhasta teatterisalista. Koko ilta oli hyvin sivistynyt ja ylevöittävä! Vuonna 2011 näin National Theatre Live -illassa Anton Tšehovin Kirsikkapuiston. Se oli Talvisen tarinan lailla perinteistä, äärimmäisen taidokasta näyttelijänteatteria, jossa klassikko esitettiin niin kuin se on kirjoitettu. Teatterillisesti nämä näkemäni kaksi valkokangasnäytöstä eivät ole tarjonneet mitään uutta. Loistavaa ja viihdyttävää näyttelijäntyötä kylläkin.

Talvinen tarina on meillä harvemmin nähtyä Shakespearea. Ymmärrän hyvin miksi, sen verran hupsu ja melodramaattinen juoni näytelmässä on. Tutkin hiukan näytelmän esityshistoriaa ja selvisi, että Talvinen tarina on nähty Suomessa kaikkiaan vain 11 kertaa. Suomenkielinen kantaesitys nähtiin Suomalaisessa Teatterissa lähes tasan 120 vuotta sitten, 26.1.1896.

Miranda Raison ja Kenneth Branagh Talvisessa tarinassa.
Kuningatar Hermione ja kuningas Leontes näytelmän alussa, kun kaikki on vielä hyvin. Miranda Raison ja Kenneth Branagh Talvisessa tarinassa. Kuva: Johan Persson johan persson

Komediaa, draamaa ja romantiikkaa risteyttävä tarina kulkee näin: on kaksi kuningasta ja kaksi kuningaskuntaa, Sisilia ja Böömi. Tapahtumien – hieman asetelmallisesti ja jäykästi – käynnistyessä Böömin hallitsija Polixenes (Hadley Fraser) on vierailemassa Sisilian hovissa. Mustasukkainen kuningas Leontes (Kenneth Branagh) saa päähänsä, että ihastuttava kuningatar Hermione (Miranda Raison) pettää häntä Polixeneksen kanssa.

Leontes heittää viimeisillään raskaana olevan vaimonsa tyrmään.

Leontes ei pääse eroon pakkomielteestään, vaikka kaikki koettavat vakuuttaa kuningattaren viattomuutta. Leontes heittää viimeisillään raskaana olevan vaimonsa tyrmään ja päättää salamurhata Polixeneksen, joka on ollut hänen rakkain ystävänsä pikkupojasta saakka.

Tuhoa seuraa. Polixenes pakenee, kuningatar synnyttää tyttövauvan, jonka kuningas käskee hylätä korpimetsään: hän ei äpärää ruoki. Esikoispoika kuolee suruun. Kuningatar kuolee suruun. Kuningas tajuaa tekojensa hirmuisuuden. Väliaika.

Toinen puoliaika valkenee tyystin toisenlaisissa tunnelmissa, 16 vuotta myöhemmin. Nyt ollaan Böömissä, lammaspaimenen tilalla, jossa kasvaa ja kukoistaa paimenen oudon kaunis ja siropiirteinen löytötytär Perdita (Jessie Buckley). Monien juonikkaiden käänteiden jälkeen tarina siirtyy takaisin Sisiliaan, surun harmaannuttaman Leonteksen hoviin. Loppu on onnellinen ja hämmentävä: kuningatar ei ollutkaan kuollut! Leonteksen tyttäreksi paljastunut Perdita ja Polinexen komea poika (Tom Bateman) saavat toisensa!

Aika ihastuttavan epäuskottavaa, eikö? Vaikka vastaan tuli sellainenkin tieto, että näytelmän on tulkittu olevan parodia kuningatar Anna Boleynin kohtalosta. Henrik VIII mestautti vaimonsa vuonna 1536.

Judi Dench Shakespearen Talvisen tarinan viisaana Paulinana.
Judi Dench on upea viisaan ja juonikkaan Paulinan roolissa. Judi Dench Shakespearen Talvisen tarinan viisaana Paulinana. Kuva: Johan Persson johan persson
Parasta näytelmässä on Judi Dench.

Judi Dench näyttelee Paulinaa, vanhempaa hovinaista, joka taistelee viimeiseen asti kuningattaren puolesta. Denchin kyky puhua Shakespearen runosäkeitä kuin normaalia puhekieltä häikäisee. Eikä ihme: Dench teki ensimmäisen Shakespearensa jo läpimurtoroolissaan Ofeliana vuonna 1957. Kenneth Branagh on HS:n haastattelussa todennut, että hänelle oli tärkeää saada nimenomaan Dench mukaan produktioon. Paljon Denchiä huonommaksi ei jää Branaghkaan, ja hieno on katsoa myös Hadley Fraserin työtä Polixeneksen roolissa. Nuorempi näyttelijäkaarti heittäytyy antaumuksella Shakespearen maailmaan, mutta aika usein heidän puheilmaisunsa on minun makuuni turhankin ylevöitynyttä ja kohotteista.

Mutta aika velhoja nämä britit ovat: kun lopussa kivipatsaaksi muka veistetty kuningatar herää ihmeenkaltaisesti eloon, minä kyynelehdin liikuttuneena. Ah!

Kenneth Branagh Theatre Company. William Shakespeare: Talvinen tarina. Ohjaus Kenneth Branagh ja Rob Ashford. Rooleissa mm. Pierre Atri, Jaygann Ayeh, Tom Bateman, Kenneth Branagh, Jessie Buckley, Vera Chok, Jack Colgrave Hirst, John Dagleish, Judi Dench, Hadley Fraser, Adam Garcia, Rudi Goodman, Matthew Hawksley, Taylor James, Pip Jordan, Ansu Kabia, Stuart Neal, Michael Pennington, Zoë Rainey, Miranda Raison, Michael Rouse, John Shrapnel, Kathryn Wilder ja Jimmy Yuill.

Jessie Buckley, Jimmy Yuill ja Tom Bateman Talvisessa tarinassa.
Rahvas esitetään Shakespearelle tyypilliseen tapaan komediallisessa kohtauksissa. Juhlan pyörteissä Jessie Buckley, Jimmy Yuill ja Tom Bateman. Jessie Buckley, Jimmy Yuill ja Tom Bateman Talvisessa tarinassa. Kuva: Johan Persson talvinen tarina

Talvinen tarina on nähtävissä tammi- ja helmikuun aikana elokuvateattereissa ympäri Suomen. Kenneth Branagh Theatre Companyn näytelmiä nähdään myöhemmin tänä vuonna lisää: elokuussa on vuorossa Shakespearen Romeo ja Julia. Marraskuussa nähdään John Osbornen näytelmä The Entertainer.

Maailman suosituin näytelmäkirjailija on voimissaan – 400 vuotta kuolemansa jälkeen

Penkkitaiteilija

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri