Hyppää pääsisältöön

Shakespearen Talvisen tarinan lontoolaistulkinta on perinteinen – ja vallan hurmaava

Shakespearen Talvinen tarina nähtiin Kinopalatsissa valkokankaalta tammikuussa 2016.
Shakespearen Talvinen tarina nähtiin Kinopalatsissa valkokankaalta tammikuussa 2016. Kuva: Johan Persson judi dench

Olihan lumoavaa! Kävin parin ystäväni kanssa katsomassa valkokankaalta Kenneth Branaghin ohjaaman ja tähdittämän tulkinnan William Shakespearen Talvisesta tarinasta. Hymyilin autuaasti läpi kolmetuntisen esityksen. Mitä nyt välillä itkeä tirauttelin. Parasta esityksessä on ehdottomasti Judi Dench.

Katsoja pääsi näkemään Lontoon Garrick-teatterissa kuvatun näytelmän lisäksi myös vilauksia sikäläisestä yleisöstä sekä kauniista, vanhasta teatterisalista. Koko ilta oli hyvin sivistynyt ja ylevöittävä! Vuonna 2011 näin National Theatre Live -illassa Anton Tšehovin Kirsikkapuiston. Se oli Talvisen tarinan lailla perinteistä, äärimmäisen taidokasta näyttelijänteatteria, jossa klassikko esitettiin niin kuin se on kirjoitettu. Teatterillisesti nämä näkemäni kaksi valkokangasnäytöstä eivät ole tarjonneet mitään uutta. Loistavaa ja viihdyttävää näyttelijäntyötä kylläkin.

Talvinen tarina on meillä harvemmin nähtyä Shakespearea. Ymmärrän hyvin miksi, sen verran hupsu ja melodramaattinen juoni näytelmässä on. Tutkin hiukan näytelmän esityshistoriaa ja selvisi, että Talvinen tarina on nähty Suomessa kaikkiaan vain 11 kertaa. Suomenkielinen kantaesitys nähtiin Suomalaisessa Teatterissa lähes tasan 120 vuotta sitten, 26.1.1896.

Miranda Raison ja Kenneth Branagh Talvisessa tarinassa.
Kuningatar Hermione ja kuningas Leontes näytelmän alussa, kun kaikki on vielä hyvin. Miranda Raison ja Kenneth Branagh Talvisessa tarinassa. Kuva: Johan Persson johan persson

Komediaa, draamaa ja romantiikkaa risteyttävä tarina kulkee näin: on kaksi kuningasta ja kaksi kuningaskuntaa, Sisilia ja Böömi. Tapahtumien – hieman asetelmallisesti ja jäykästi – käynnistyessä Böömin hallitsija Polixenes (Hadley Fraser) on vierailemassa Sisilian hovissa. Mustasukkainen kuningas Leontes (Kenneth Branagh) saa päähänsä, että ihastuttava kuningatar Hermione (Miranda Raison) pettää häntä Polixeneksen kanssa.

Leontes heittää viimeisillään raskaana olevan vaimonsa tyrmään.

Leontes ei pääse eroon pakkomielteestään, vaikka kaikki koettavat vakuuttaa kuningattaren viattomuutta. Leontes heittää viimeisillään raskaana olevan vaimonsa tyrmään ja päättää salamurhata Polixeneksen, joka on ollut hänen rakkain ystävänsä pikkupojasta saakka.

Tuhoa seuraa. Polixenes pakenee, kuningatar synnyttää tyttövauvan, jonka kuningas käskee hylätä korpimetsään: hän ei äpärää ruoki. Esikoispoika kuolee suruun. Kuningatar kuolee suruun. Kuningas tajuaa tekojensa hirmuisuuden. Väliaika.

Toinen puoliaika valkenee tyystin toisenlaisissa tunnelmissa, 16 vuotta myöhemmin. Nyt ollaan Böömissä, lammaspaimenen tilalla, jossa kasvaa ja kukoistaa paimenen oudon kaunis ja siropiirteinen löytötytär Perdita (Jessie Buckley). Monien juonikkaiden käänteiden jälkeen tarina siirtyy takaisin Sisiliaan, surun harmaannuttaman Leonteksen hoviin. Loppu on onnellinen ja hämmentävä: kuningatar ei ollutkaan kuollut! Leonteksen tyttäreksi paljastunut Perdita ja Polinexen komea poika (Tom Bateman) saavat toisensa!

Aika ihastuttavan epäuskottavaa, eikö? Vaikka vastaan tuli sellainenkin tieto, että näytelmän on tulkittu olevan parodia kuningatar Anna Boleynin kohtalosta. Henrik VIII mestautti vaimonsa vuonna 1536.

Judi Dench Shakespearen Talvisen tarinan viisaana Paulinana.
Judi Dench on upea viisaan ja juonikkaan Paulinan roolissa. Judi Dench Shakespearen Talvisen tarinan viisaana Paulinana. Kuva: Johan Persson johan persson
Parasta näytelmässä on Judi Dench.

Judi Dench näyttelee Paulinaa, vanhempaa hovinaista, joka taistelee viimeiseen asti kuningattaren puolesta. Denchin kyky puhua Shakespearen runosäkeitä kuin normaalia puhekieltä häikäisee. Eikä ihme: Dench teki ensimmäisen Shakespearensa jo läpimurtoroolissaan Ofeliana vuonna 1957. Kenneth Branagh on HS:n haastattelussa todennut, että hänelle oli tärkeää saada nimenomaan Dench mukaan produktioon. Paljon Denchiä huonommaksi ei jää Branaghkaan, ja hieno on katsoa myös Hadley Fraserin työtä Polixeneksen roolissa. Nuorempi näyttelijäkaarti heittäytyy antaumuksella Shakespearen maailmaan, mutta aika usein heidän puheilmaisunsa on minun makuuni turhankin ylevöitynyttä ja kohotteista.

Mutta aika velhoja nämä britit ovat: kun lopussa kivipatsaaksi muka veistetty kuningatar herää ihmeenkaltaisesti eloon, minä kyynelehdin liikuttuneena. Ah!

Kenneth Branagh Theatre Company. William Shakespeare: Talvinen tarina. Ohjaus Kenneth Branagh ja Rob Ashford. Rooleissa mm. Pierre Atri, Jaygann Ayeh, Tom Bateman, Kenneth Branagh, Jessie Buckley, Vera Chok, Jack Colgrave Hirst, John Dagleish, Judi Dench, Hadley Fraser, Adam Garcia, Rudi Goodman, Matthew Hawksley, Taylor James, Pip Jordan, Ansu Kabia, Stuart Neal, Michael Pennington, Zoë Rainey, Miranda Raison, Michael Rouse, John Shrapnel, Kathryn Wilder ja Jimmy Yuill.

Jessie Buckley, Jimmy Yuill ja Tom Bateman Talvisessa tarinassa.
Rahvas esitetään Shakespearelle tyypilliseen tapaan komediallisessa kohtauksissa. Juhlan pyörteissä Jessie Buckley, Jimmy Yuill ja Tom Bateman. Jessie Buckley, Jimmy Yuill ja Tom Bateman Talvisessa tarinassa. Kuva: Johan Persson talvinen tarina

Talvinen tarina on nähtävissä tammi- ja helmikuun aikana elokuvateattereissa ympäri Suomen. Kenneth Branagh Theatre Companyn näytelmiä nähdään myöhemmin tänä vuonna lisää: elokuussa on vuorossa Shakespearen Romeo ja Julia. Marraskuussa nähdään John Osbornen näytelmä The Entertainer.

Maailman suosituin näytelmäkirjailija on voimissaan – 400 vuotta kuolemansa jälkeen

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.