Hyppää pääsisältöön

Tammikuun kihlaus yhdisti Suomen kansaa mutta ärsytti Neuvostoliittoa

Suomen työnantajain keskusliitto STK antoi 23. tammikuuta 1940 julkilausuman, jossa se tunnusti ammattiliitot ja keskusjärjestö SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Tammikuun kihlaukseksi myöhemmin nimetty julkilausuma luettiin jo samana iltana Yleisradiossa STT:n uutisissa ja julkaistiin seuraavana päivänä sanomalehdissä. Vuosikymmenten saatossa tammikuun kihlausta on muisteltu juhlapuheissa ja sen on sanottu yhdistäneen kansaa ja luoneen pohjaa hyvinvointivaltiolle. Mutta kritiikkiäkin se on saanut aina Neuvostoliittoa myöten.

Historiantutkija Marjaana Valkonen valottaa radion Tänään iltapäivällä -ohjelmassa (2000) tammikuun kihlauksen syntytaustaa. Helsingin Mikonkadulla sijainneessa ravintola Königissä kokoontui tammikuussa vuonna 1940 arvovaltainen joukko miehiä sosiaaliministeri Karl-August Fagerholmin johdolla. Miehet istuivat Helsingin kiivaimpien pommitusten aikana ravintolan kellarissa muotoilemassa sopimusta, jossa työnantaja- ja työntekijäpuoli sitoutuivat neuvottelemaan keskenään yhteisistä asioista. Neuvottelut kestivät viikon. Yhteisymmärrys saavutettiin 23. tammikuuta 1940, ja yhteinen julkilausuma, tammikuun kihlaus luettiin jo samana iltana Yleisradion uutisissa. Sanomalehtiin se ennätti seuraavaksi aamuksi. Historialliseksi mainitun julkilausuman myötä työnantajapuoli tunnusti työntekijäjärjestö SAK:n viralliseksi neuvotteluosapuoleksi. Se ei kuitenkaan vielä merkinnyt varsinaisten työehtosopimusneuvottelujen aloittamista, mutta se loi pohjaa kolmikantayhteistyölle.

Talvisota ja tammikuun kihlaus yhdistivät kansalaissodan jakaman kansan

Valkosen mukaan työmarkkinajärjestöjen suhteisiin oli voimakkaasti vaikuttanut kansalaissota, joka jakoi Suomen kahtia. Työmarkkinoilla 1920–1930-luvuilla henkinen ilmapiiri oli sellainen, että vastakkain olivat punaiset ja valkoiset, historiantutkija Valkonen sanoo. Uudistupyrkimyksiä oli ilmassa, mutta erityisesti työnantajapuolella oli Valkosen mukaan vastahankaisuutta yhteistoiminnan aloittamiselle - lähinnä periaatteellisista syistä.

Erimielisyydet kuitenkin väistyivät, kun Suomi joutui talvisotaan. Yhteinen vihollinen ja itsenäisyyden puolustaminen lähensivät suomalaisia ennennäkemättömällä tavalla. SAK tuki voimakkaasti sotaponnisteluja, mikä Valkosen mukaan teki vaikutuksen työnantajiin. Toisaalta sodan aikana työmarkkinajärjestöt joutuivat yhdessä osallistumaan monenlaisiin valtiollisten komiteoiden toimintaan. Tämä osaltaan lähensi niitä ja vaikutti yhteistoiminnan kehittymiseen.

Tammikuun kihlausta edelsivät eripuraiset vuodet työmarkkinaosapuolten välillä

SAK:ssa vuonna 1941 työnsä aloittanut Olavi Lindblom muistelee Hannu Sirosen radiohaastattelussa (1980) tammikuun kihlausta edeltäneitä vuosia työmarkkinoilla. Keskusteluja työehtosopimusoikeudesta ja järjestäytymisvapaudesta oli Lindblomin mukaan käyty jo 1930-luvulla – tuloksetta. Erilaisia palkkasopimuksia oli kuitenkin hänen mukaansa ollut jo ennen syksyä 1939. Mutta mitään erityisiä työntekijöiden ja työnantajien välisiä lähentymisiä ei Lindblomin mukaan 1930-luvulla ollut. Työehtosopimusten tekemiselle ei ollut edellytyksiä, koska työnantajien piirissä oli jyrkkää vastustusta työntekijäjärjestöjen tunnustamiseksi. Toisaalta työntekijäpuolella ei ollut edellyksiä viedä asiaa isommin eteenpäin, koska järjestäytymisaste oli melko matala, Lindblom toteaa.

Lindblomin mukaan tammikuun kihlauksen jälkeen varsinaisia sopimusneuvotteluja jouduttiin odottamaan tovi, koska vanhakantaiset patruunat jarruttivat lähentymistä pitkään. Mutta jälleen kerran sota laittoi vauhtia rattaisiin. Sopimusasioita ryhdyttiin kiireellä viemään päätökseen jatkosodan aikana vuonna 1944, "kun neuvostojoukot alkoivat lähestyä Tallinnaa", Lindblom sanoo haastattelussa.

Julkilausuman 30-vuotisjuhlia protestoitiin, Pravda piti tilaisuutta neuvostovastaisena

Vuonna 1970 julkilausuman 30-vuotisjuhlallisuuksia vietettiin näyttävästi Helsingissä hotelli Palacessa. Kutsuvieraiden joukossa oli myös presidentti Urho Kekkonen. Arvovaltaisesta juhlavierasjoukosta huolimatta Palacen ulkopuolella tunteet kävivät kuumina kuten Myöhäisuutisten tallenteesta ilmenee. Pienehkö mielenosoittajien joukko kokoontui Palacen pääoven eteen, ja virkavalta yritti hätistellä liian innokkaita mielenosoittajia kauemmas ovesta. Mielenosoittajien kylttien teksteissä paheksuttiin juhlallisuuksia. Niissä nähtiin merkkejä ammattiyhdistysliikkeen oikeistolaistumisena, ja laskun juhlista maksaisivat lopulta työläiset.

Stalinistien järjestämä mielenosoitus v. 1970
Mielenosoittajat vastustivat juhlallisuuksia Stalinistien järjestämä mielenosoitus v. 1970 Kuva: Yle kuvanauha stalinistien mielenosoitus
Mielenosoitus Palacen edessä 1970
Poliisi yritti hillitä kiihkeimpiä mielenosoittajia Mielenosoitus Palacen edessä 1970 Kuva: Yle kuvanauha mielenosoitus

Neuvostoliiton johtava sanomalehti Pravda myös kritisoi tammikuun kihlauksen 30-vuotisjuhlallisuuksia. Sekin piti juhlallisuuksia oikeistolaisten näkemysten kasvamisena SAK:ssa. Lehden mielestä ne olivat sysäämässä suomalaista ammattiyhdistysliikettä Neuvostoliiton vastaiseksi. Pravda näki juhlallisuuksien viettämisessä merkkejä siitä, että Suomessa oltiin menossa kohti luokkasovittelua. Myöhäisuutisten haastattelemat SAK:n Arvo Hautala ja Niilo Hämäläinen kiistivät tämän. Suhteita Neuvostoliittoon pidettiin tärkeinä kuten kansainvälisiä suhteita ylipäätään, eikä juhlallisuuksista kieltäytymistä aiottu edes harkita.

Suomessa kommunistinen Tiedonantaja-lehti myötäili Pravdan näkemyksiä juhlallisuuksista ja tammikuun kihlauksesta. Lehdessä mm. julkaistiin Kemin Kunnantyöntekijäin ammattiosaston lähettämä sähkösanoma, jossa SAK:n puheenjohtajia kehotettiin perumaan "pahamaineinen luokkasovinnon 30-vuotisjuhliminen työnantajaliiton kanssa". Lisäksi kyseisen ammattiosaston mielestä juhliminen loukkasi Neuvostoliittoa.

Tiedonantajan lehtileike vuodelta 1970
Tiedonantaja kritisoi tammikuun kihlauksen 30-vuotisjuhlia Tiedonantajan lehtileike vuodelta 1970 Kuva: Tiedonantaja 1970 lehtileike 1970
Tiedonantajan lehtileike vuodelta 1970
Tiedonantaja-lehti Tiedonantajan lehtileike vuodelta 1970 Kuva: Tiedonantaja tiedonantaja 1970

Tammikuun kihlaus loi pohjaa hyvinvointivaltiolle ja työmarkkinaosapuolten välisille neuvotteluille

Tammikuinen julkilausuma on vuosikymmenten saatossa nostettu juhlapuheissa esiin, joskus myös suurieleisesti. Pelkkää sanahelinää ne eivät kuitenkaan ole olleet. Näin vakuuttivat Kukkokiekuussa vuonna 1990 vierailleet STK:n entinen toimitusjohtaja Tapani Kahri ja SAK:n entinen puheenjohtaja Pertti Viinanen. Kahrin mukaan julkilausuma oli sikäli tärkeä, että siitä voidaan katsoa alkaneen työmarkkinatoimintamme työehtosopimusmielessä. Viinanen puolestaan korosti julkilausuman merkityksen olevan juuri siinä, että työväen ja ammattiyhdistysliikkeen ääni pääsi esille.

Myönteisesti tammikuun kihlausta arvioi myös presidentti Tarja Halonen, joka puhui aiheesta Tammikuun kihlaus -seminaarissa vuonna 2011 Jyväskylässä. Halonen arvioi julkilausuman olevan merkityksellinen koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Hän näki tammikuun kihlauksen luoneen pohjaa hyvinvointivaltiolle. "Sopimisen kulttuuri on mahdollistanut hyvinvointivaltion vakaan ja pitkäjänteisen kehittämisen", Halonen ynnää tammikuun kihlauksen merkityksen.

Tammikuun kihlauksen muistolaatta Helsingin Mikonkatu 4:ssä

Tammikuun kihlauksen muistolaatta Helsingin Mikonkaduilla
Muistolaatan kolme sormusta symboloivat valtion, työantajien ja työntekijöiden yhteistyötä Tammikuun kihlauksen muistolaatta Helsingin Mikonkaduilla Kuva: Sirpa Jegorow 2016 tammikuun kihlauksen muistolaatta
Kommentit
  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.

  • Metsä teollisuuden ja suojelutoimien pyörteissä

    Katsaus Suomen metsien tilaan ja metsäteollisuuteen 1994.

    Kotimaan katsauksen neliosaisessa sarjassa vuodelta 1994 käsiteltiin Suomen metsiä ja metsäteollisuutta. Aihetta katsottiin myös kriittisin silmin ja kysyttiin onko päätöksiä tehty lyhytnäköisesti.