Hyppää pääsisältöön

Tammikuun kihlaus yhdisti Suomen kansaa mutta ärsytti Neuvostoliittoa

Suomen työnantajain keskusliitto STK antoi 23. tammikuuta 1940 julkilausuman, jossa se tunnusti ammattiliitot ja keskusjärjestö SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Tammikuun kihlaukseksi myöhemmin nimetty julkilausuma luettiin jo samana iltana Yleisradiossa STT:n uutisissa ja julkaistiin seuraavana päivänä sanomalehdissä. Vuosikymmenten saatossa tammikuun kihlausta on muisteltu juhlapuheissa ja sen on sanottu yhdistäneen kansaa ja luoneen pohjaa hyvinvointivaltiolle. Mutta kritiikkiäkin se on saanut aina Neuvostoliittoa myöten.

Historiantutkija Marjaana Valkonen valottaa radion Tänään iltapäivällä -ohjelmassa (2000) tammikuun kihlauksen syntytaustaa. Helsingin Mikonkadulla sijainneessa ravintola Königissä kokoontui tammikuussa vuonna 1940 arvovaltainen joukko miehiä sosiaaliministeri Karl-August Fagerholmin johdolla. Miehet istuivat Helsingin kiivaimpien pommitusten aikana ravintolan kellarissa muotoilemassa sopimusta, jossa työnantaja- ja työntekijäpuoli sitoutuivat neuvottelemaan keskenään yhteisistä asioista. Neuvottelut kestivät viikon. Yhteisymmärrys saavutettiin 23. tammikuuta 1940, ja yhteinen julkilausuma, tammikuun kihlaus luettiin jo samana iltana Yleisradion uutisissa. Sanomalehtiin se ennätti seuraavaksi aamuksi. Historialliseksi mainitun julkilausuman myötä työnantajapuoli tunnusti työntekijäjärjestö SAK:n viralliseksi neuvotteluosapuoleksi. Se ei kuitenkaan vielä merkinnyt varsinaisten työehtosopimusneuvottelujen aloittamista, mutta se loi pohjaa kolmikantayhteistyölle.

Talvisota ja tammikuun kihlaus yhdistivät kansalaissodan jakaman kansan

Valkosen mukaan työmarkkinajärjestöjen suhteisiin oli voimakkaasti vaikuttanut kansalaissota, joka jakoi Suomen kahtia. Työmarkkinoilla 1920–1930-luvuilla henkinen ilmapiiri oli sellainen, että vastakkain olivat punaiset ja valkoiset, historiantutkija Valkonen sanoo. Uudistupyrkimyksiä oli ilmassa, mutta erityisesti työnantajapuolella oli Valkosen mukaan vastahankaisuutta yhteistoiminnan aloittamiselle - lähinnä periaatteellisista syistä.

Erimielisyydet kuitenkin väistyivät, kun Suomi joutui talvisotaan. Yhteinen vihollinen ja itsenäisyyden puolustaminen lähensivät suomalaisia ennennäkemättömällä tavalla. SAK tuki voimakkaasti sotaponnisteluja, mikä Valkosen mukaan teki vaikutuksen työnantajiin. Toisaalta sodan aikana työmarkkinajärjestöt joutuivat yhdessä osallistumaan monenlaisiin valtiollisten komiteoiden toimintaan. Tämä osaltaan lähensi niitä ja vaikutti yhteistoiminnan kehittymiseen.

Tammikuun kihlausta edelsivät eripuraiset vuodet työmarkkinaosapuolten välillä

SAK:ssa vuonna 1941 työnsä aloittanut Olavi Lindblom muistelee Hannu Sirosen radiohaastattelussa (1980) tammikuun kihlausta edeltäneitä vuosia työmarkkinoilla. Keskusteluja työehtosopimusoikeudesta ja järjestäytymisvapaudesta oli Lindblomin mukaan käyty jo 1930-luvulla – tuloksetta. Erilaisia palkkasopimuksia oli kuitenkin hänen mukaansa ollut jo ennen syksyä 1939. Mutta mitään erityisiä työntekijöiden ja työnantajien välisiä lähentymisiä ei Lindblomin mukaan 1930-luvulla ollut. Työehtosopimusten tekemiselle ei ollut edellytyksiä, koska työnantajien piirissä oli jyrkkää vastustusta työntekijäjärjestöjen tunnustamiseksi. Toisaalta työntekijäpuolella ei ollut edellyksiä viedä asiaa isommin eteenpäin, koska järjestäytymisaste oli melko matala, Lindblom toteaa.

Lindblomin mukaan tammikuun kihlauksen jälkeen varsinaisia sopimusneuvotteluja jouduttiin odottamaan tovi, koska vanhakantaiset patruunat jarruttivat lähentymistä pitkään. Mutta jälleen kerran sota laittoi vauhtia rattaisiin. Sopimusasioita ryhdyttiin kiireellä viemään päätökseen jatkosodan aikana vuonna 1944, "kun neuvostojoukot alkoivat lähestyä Tallinnaa", Lindblom sanoo haastattelussa.

Julkilausuman 30-vuotisjuhlia protestoitiin, Pravda piti tilaisuutta neuvostovastaisena

Vuonna 1970 julkilausuman 30-vuotisjuhlallisuuksia vietettiin näyttävästi Helsingissä hotelli Palacessa. Kutsuvieraiden joukossa oli myös presidentti Urho Kekkonen. Arvovaltaisesta juhlavierasjoukosta huolimatta Palacen ulkopuolella tunteet kävivät kuumina kuten Myöhäisuutisten tallenteesta ilmenee. Pienehkö mielenosoittajien joukko kokoontui Palacen pääoven eteen, ja virkavalta yritti hätistellä liian innokkaita mielenosoittajia kauemmas ovesta. Mielenosoittajien kylttien teksteissä paheksuttiin juhlallisuuksia. Niissä nähtiin merkkejä ammattiyhdistysliikkeen oikeistolaistumisena, ja laskun juhlista maksaisivat lopulta työläiset.

Stalinistien järjestämä mielenosoitus v. 1970
Mielenosoittajat vastustivat juhlallisuuksia Stalinistien järjestämä mielenosoitus v. 1970 Kuva: Yle kuvanauha stalinistien mielenosoitus
Mielenosoitus Palacen edessä 1970
Poliisi yritti hillitä kiihkeimpiä mielenosoittajia Mielenosoitus Palacen edessä 1970 Kuva: Yle kuvanauha mielenosoitus

Neuvostoliiton johtava sanomalehti Pravda myös kritisoi tammikuun kihlauksen 30-vuotisjuhlallisuuksia. Sekin piti juhlallisuuksia oikeistolaisten näkemysten kasvamisena SAK:ssa. Lehden mielestä ne olivat sysäämässä suomalaista ammattiyhdistysliikettä Neuvostoliiton vastaiseksi. Pravda näki juhlallisuuksien viettämisessä merkkejä siitä, että Suomessa oltiin menossa kohti luokkasovittelua. Myöhäisuutisten haastattelemat SAK:n Arvo Hautala ja Niilo Hämäläinen kiistivät tämän. Suhteita Neuvostoliittoon pidettiin tärkeinä kuten kansainvälisiä suhteita ylipäätään, eikä juhlallisuuksista kieltäytymistä aiottu edes harkita.

Suomessa kommunistinen Tiedonantaja-lehti myötäili Pravdan näkemyksiä juhlallisuuksista ja tammikuun kihlauksesta. Lehdessä mm. julkaistiin Kemin Kunnantyöntekijäin ammattiosaston lähettämä sähkösanoma, jossa SAK:n puheenjohtajia kehotettiin perumaan "pahamaineinen luokkasovinnon 30-vuotisjuhliminen työnantajaliiton kanssa". Lisäksi kyseisen ammattiosaston mielestä juhliminen loukkasi Neuvostoliittoa.

Tiedonantajan lehtileike vuodelta 1970
Tiedonantaja kritisoi tammikuun kihlauksen 30-vuotisjuhlia Tiedonantajan lehtileike vuodelta 1970 Kuva: Tiedonantaja 1970 lehtileike 1970
Tiedonantajan lehtileike vuodelta 1970
Tiedonantaja-lehti Tiedonantajan lehtileike vuodelta 1970 Kuva: Tiedonantaja tiedonantaja 1970

Tammikuun kihlaus loi pohjaa hyvinvointivaltiolle ja työmarkkinaosapuolten välisille neuvotteluille

Tammikuinen julkilausuma on vuosikymmenten saatossa nostettu juhlapuheissa esiin, joskus myös suurieleisesti. Pelkkää sanahelinää ne eivät kuitenkaan ole olleet. Näin vakuuttivat Kukkokiekuussa vuonna 1990 vierailleet STK:n entinen toimitusjohtaja Tapani Kahri ja SAK:n entinen puheenjohtaja Pertti Viinanen. Kahrin mukaan julkilausuma oli sikäli tärkeä, että siitä voidaan katsoa alkaneen työmarkkinatoimintamme työehtosopimusmielessä. Viinanen puolestaan korosti julkilausuman merkityksen olevan juuri siinä, että työväen ja ammattiyhdistysliikkeen ääni pääsi esille.

Myönteisesti tammikuun kihlausta arvioi myös presidentti Tarja Halonen, joka puhui aiheesta Tammikuun kihlaus -seminaarissa vuonna 2011 Jyväskylässä. Halonen arvioi julkilausuman olevan merkityksellinen koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Hän näki tammikuun kihlauksen luoneen pohjaa hyvinvointivaltiolle. "Sopimisen kulttuuri on mahdollistanut hyvinvointivaltion vakaan ja pitkäjänteisen kehittämisen", Halonen ynnää tammikuun kihlauksen merkityksen.

Tammikuun kihlauksen muistolaatta Helsingin Mikonkatu 4:ssä

Tammikuun kihlauksen muistolaatta Helsingin Mikonkaduilla
Muistolaatan kolme sormusta symboloivat valtion, työantajien ja työntekijöiden yhteistyötä Tammikuun kihlauksen muistolaatta Helsingin Mikonkaduilla Kuva: Sirpa Jegorow 2016 tammikuun kihlauksen muistolaatta
  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?