Hyppää pääsisältöön

Ankara, armoton ja mahdoton Pietari

Helsingin kirjamessujen lavalla keskustelee kaksi ihmistä, jotka molemmat rakastavat Pietaria - haastateltavana on kirjailija Sirpa Kähkönen ja haastattelijana venäläisen kirjallisuuden emeritusprofessori Pekka Pesonen.

Se menee sisäelimiin se kaupunki.

Pietari on sekä Kähköselle että Pesoselle molemmille runollinen, puolitodellinen paikka - yhdistelmä mystiikkaa ja realismia, fantasiaa ja todellisuutta.

- Pietari on fyysinen kokemus. Se menee sisäelimiin se kaupunki, Sirpa Kähkönen kuvaa lempikaupunkiaan.

Sirpa Kähkönen Helsingin kirjamessuilla 2015
Sirpa Kähkönen Helsingin kirjamessuilla 2015 Kuva: YLE sirpa kähkönen

- Se puhuu jollain sellaisella hämärällä tavalla, joka ei ole kieltä, mutta joka jollain tapaa on arkkitehtuurin ja keisarin-mielteinen kieli. Pietarihan on tehty hevosvaunuilla kuljettavaksi. Kävelijälle se on ankara ja armoton, autoilijalle se on mahdoton pienine siltoineen, mutkine ja kolkkineen. Se on kaupunki, jonka voi kääriä kokonaan punaiseen kankaaseen, Kähkönen jatkaa.

- Se, että absurdismilla on niin keskeinen osa venäläisessä kirjallisuudessa, tulee suoraan venäläisestä todellisuudesta, tämä näkyy Pietarissa aivan erityisesti, komppaa Pekka Pesonen.

Pekka Pesonen haastattelee Sirpa Kähköstä Helsingin kirjamessuilla 2015
Pekka Pesonen haastattelee Sirpa Kähköstä Helsingin kirjamessuilla 2015 Kuva: YLE pekka pesonen

Graniittimiehen Pietari

Sirpa Kähkösen vuonna 2014 ilmestynyt romaani Graniittimies sijoittuu Pietariin.

Sirpa Kähkönen: Graniittimies, Otava 2014
Sirpa Kähkönen: Graniittimies, Otava 2014 Kuva: Otava graniittimies

- Minunkin perheessäni, samoin kuin monissa suomalaisissa perheissä, on kivistäviä kohtia ja arpia, jotka liittyvät siihen, kun 20- ja 30-luvuilla Suomesta lähti siskoja, veljiä, poikia, rakkaita itänaapuriin rakentamaan parempaa yhteiskuntaa, Kähkönen kertoo.

- Myös mahdollisuus kirjoittaa tästä ihmeellisestä, puolitodellisesta kaupungista viehätti. En voinut jättää käyttämättä tilaisuutta kirjoittaa tästä pienestä suomalaisten yhteisöstä, joka yritti tarrautua kiinni graniittikaupunkiin.

Keskustelussa puhutaan myös yleisesti venäläisestä kirjallisuudesta, absurdismista ja suurista klassikoista.

  • Avaruusromua: Viestejä avaruudesta?

    LGM-1 ja muut pulsarit soivat uudessa musiikissa.

    Nuo säännölliset pulssimaiset signaalit vaikuttivat siltä kuin joku lähettäisi niitä tarkoituksella, kuin joku tahtoisi ottaa meihin yhteyttä. Niinpä tähtitieteen opiskelija Jocelyn Bell Burnell alkoi kutsua tuota signaalia lähettävää avaruuden kohdetta nimellä LGM-1, Little Green Men One. Hän oli juuri löytänyt ensimmäisen milloinkaan havaitun pulsarin. Nyt yli puoli vuosisataa myöhemmin pulsarit soivat uudessa musiikissa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Ottaisitko taksikuskin mukaasi ostoksille tai oopperaan?

    Tulevaisuuden taksi voisi tarjota seuraa yksinäiselle.

    Hämmästyin hieman, kun Posti kuljetti kotiin ja asensi paikalleen verkkokaupasta ostamani kodinkoneen ja vei vielä mennessään kierrätettäväksi vanhan laitteen. Kuinka kätevää! Tällaista palvelujen yhdistelyä tarvitaan lisää.

  • Avaruusromua: Kaikki maailman etätyölaiset, rentoutukaa!

    Etätyössäkin voi stressaantua, musiikki auttaa!

    Etätyö on työtä, jota ei tehdä työpaikalla, vaan jossakin muualla. Jotkut ovat sitä mieltä, että etätyö on vähemmän stressaavaa kuin niin kutsuttu toimistotyö, ehkä siksi, että etätyössä työntekijä kokee olevansa vapaampi. Amerikkalainen Ken Elkinson tekee musiikkia yhä kasvavalle etätyöntekijöiden joukolle. Hän on sitä mieltä, että etätyössäkin voi stressaantua ja siihen voi auttaa esimerkiksi musiikki. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri