Hyppää pääsisältöön

MHL:n kateuskysely paljastaa: olemme kovia kadehtimaan toisten arkea

vihreäsilmäinen nainen tummassa kuvassa
vihreäsilmäinen nainen tummassa kuvassa Kuva: freeimages.com/Valerij Zhugan kateus

Vesirokkopotilaan äiti pyyhkii ruokapöytää tuhannetta kertaa ja huokaa: jos minulla ei olisi lapsia, kotini ei näyttäisi koiranoksennukselta. Marja Hintikka Liven kysely tuotti tavattoman rehellistä tekstiä kateudesta.

Perheellisten mielikuvissa lapsettomien kodit ovat tyylikkäitä ja siistejä, oma läävä hävettää. Kyselymme osoittaa jälleen kerran, että kokemusten jakamisen halu on kova. Tämän kyselyn anti on erityisen arvokasta, sillä ei ole helppoa katsoa omaa mustaa puoltaan ja myöntää kadehtivansa.

Valtaenemmistö vastaajista on periaatteessa elämäänsä tyytyväistä sakkia, mutta kaikista vastaajista 77% kokee kuitenkin ohimeneviä kateuden pistoksia. 15% kadehtii toisenlaista perhemuotoa niin paljon, että haaveilee muutoksesta lähes päivittäin.

– Haluaisin hullutella ja höpsötellä, mutta elämäni on tällaista lapsettoman vakavan miehen elämää.

Kateuden tunne on yleinen

Vanhemmuuteen liittyy kiitollisuuden vaatimus: jos olet lapsia hankkinut, kitinät pois. Jos uskaltaa ääneen huokaista, saa varmasti närkästyneitä vastauksia. Hankalaa on myös tunnustaa kaipausta ja kateutta, joka syntyy toisten onnesta. Lapsia kipeästi kaipaavan lapsettoman on helpompi vältellä lapsiperheystäviä kuin esittää reipasta iloisen perhehärdellin todistajana.

Kateuden tunteet ovat yleisiä. Lähes 90% vastanneista myönsi tuntevansa kateutta, ainakin hetkittäin. Vastanneista suurin osa oli elämäänsä tyytyväisiä perheellisiä, mutta onnellistakin vanhempaa kärventää joskus.

Kun olen rääkyvien lasten kanssa kotona arjen ja viikonloput, saattaa muiden Facebookissa hehkuttamat iltamenot ottaa pattiin.

Kadehdin lapsettomien ex-tempore ulkomaanmatkoja ja välillä myös sapettaa käydä vain kääntymässä jossakin kauan suunnitellussa ystävätapaamisessa, kun joku asia kotona pettää ja äitiä tarvitaankin taas.

Perheelliset kadehtivat lapsettomien vapautta

Matkustelu ja ystävien tai puolison kanssa vietetty kiireetön aika kajastelevat ruuhkavuosia elävien perheellisten haavekuvissa. Vapaus ottaa viikonloppuna villi seksimaraton tai nukkua puoleenpäivään. Sekin ärsyttää, kun lapsettomat voivat matkustella kumppaneidensa kanssa vapaasti eri puolille maailmaa, välittämättä siitä mihin kellonaikaan lento lähtee ja mahtuvatko matkarattaat vieraassa maassa metron portista.

Karkumatkoja ja viini-iltoja joudutaan suunnittelemaan viikkojen varoitusajalla, kaikkiin mahdollisiin sukulaisiin ja tuttaviin turvaten. Silti pettymyksiä tulee usein. Silloin käy kateeksi:

Kun sen vuoden ainoan lapsettoman viikonlopun suunnitelmat peruuntuu taas korvatulehduksen/influenssan/vesirokon/mikä-tahansa-lastensairaus-tähän vuoksi. Joka. Ikinen. Kerta.

Eräs vastaajista kuvailee, että pieni lapsi, takiaisvauva, sitoo monella tapaa ja elämä pyörii hänen ympärillään väkisinkin jonkin aikaa. Tätä elämänvaihetta leimaa helposti musta-valkoinen ajattelu: perhe on helvetti, vapaus on taivas. Siinä myllerryksessä lapsettoman elämä näyttää pelkältä liitelyltä elokuvateatterin ja baarin välillä, oma elämä taas muistuttaa alennusmaksalaatikkoa.

Kun opiskelukaverit lähtevät iltaluennon jälkeen baariin tai bileisiin ja itse juoksen sotkunutturalla oleva tukka edelleen aamusuihkusta märkänä kotiin imettämään.

Lapsettomat kadehtivat perheen "suurta yhteyttä"

Lapsettoman silmissä taas voi välähtää vihreää, kun hän näkee ystäviensä hulluttelevan ja höpsöttelevän ihanasti ja hehkuvan ylpeydestä jälkikasvunsa seurassa.

Tuntuu varmasti mielettömän hienolta nähdä oman älyllisen tekeleensä oppivan joka päivä jotain uutta ja kehittyvän pikkuhiljaa kohti suvaittavaa ihmisyyttä. Ei tunne oloaan yksinäiseksi, kun on luonut itselleen ihmisiä, jotka taatusti rakastavat isäntäolioitaan.

Moni vastaajista kertoo poteneensa jo pitkään vauvakuumetta, mutta kumppania ei ole löytynyt tai kumppani ei halua lapsia. Vanhemmuusunelmasta luopuminen voi tehdä niin kipeää, että jokainen hetki lapsiperheen seurassa kirpaisee.

Veljeni on ehtinyt hankkimaan jo kaksi lasta, ja heidän kasvamistaan sivusta katsoessani en voi olla kadehtimatta sitä upeaa tunnetta, joka silminnähden vanhemmuuteen liittyy. Ihminen kun ei ole vielä kuolemattomuutta keksinyt, niin ainoa tapa jättää jotain pysyvää taakseen on se 50% omaa itseään ja 50% syvästi arvostamaansa ihmistä sisältävä sekoitus, jonka kautta voi taas nähdä maailman niin ihmeellisenä kuin se aikoinaan minullekin oli.

Lapsettomat osaavat arvostaa omaa vapauttaan, sitä, että voi päättää itse milloin menee nukkumaan. Pikkulasten vanhempien valvomistuska on selvästi siis tiedossa. Kaiken vapauden keskellä voi kuitenkin kaivata syvää merkitystä elämälle, sitä, että on jollekin aivan korvaamattoman tärkeä. Perhe-elämän eläväisyys, jakaminen, ehdoton rakkaus ja toimelias arki nostavat haikeuden pintaan.

Vapaus aikataulujen puristuksesta. Jos päivä töissä venähtää, ei tarvi soittaa kaikkia tuttuja läpi kysellen, kuka voisi hakea lapset tarhasta. Ruoan ei ole pakko valmistua heti töiden jälkeen.

Kotiin kiteytyy paljon. Toisessa ääripäässä on uupunut vanhempi, joka haluaisi olla kotona edes hetken rauhassa, toisessa yksinäinen sinkku.

Se hetki, kun lähden kävelemään kotiinpäin oltuani perheellisellä kaverilla kylässä, kaiken sen perhekaaoksen keskellä pystyy tuntemaan suuren rakkauden ja turvallisuuden. En käyttäisi sanaa kadehtia, mutta minulla tulee orpo olo siitä, että palaan kotiin yksin ja siellä ei odota minua kukaan.

Parasta lapsiperhearjessa ovat lapset

Perheellisten onnenaiheet ja perheettömien kateuden kohteet muistuttavat toisiaan. Tuntuu hienolta tuottaa uusi lenkki sukupolvien ketjuun ja helliä sydämessään lastenlasten mahdollisuutta. Nauru, hellyys ja lasten mainiot oivallukset ovat kyselyymme vastanneiden mielestä parasta lapsiperhe-elämän antia. Kaiken tämän seuraaminen sivusta, osattomana, on vaikeinta vapaiden leirissä.

Vanhempana saa välittää toisesta mielin määrin. Elämällä on todella tärkeä tarkoitus.

Erityisesti sydämessä sattuu, kun näkee sen yhteyden, joka vanhemman ja lapsen välillä on. Sen, että toinen on toiselle ehdottomasti se tärkein ja vaikka kuinka olisi kinasteltu, niin kohta jo halutaan kainaloon.

Lapsiperhe-elämässä parasta ovat lapset, koska heidän tapansa katsoa maailmaa ja ihmisiä/ihmissuhteita on aivan mieletöntä kuunneltavaa. Sitäpaitsi lapset pakottavat elämään spontaanimmin ja lapsettoman arki urautuu paljon helpommin samoihin uomiin.

Lasten hurmaava ajattelu ja hassut havainnot ovat monen vanhemman mielestä parasta perhe-elämässä. Voi hyvin kuvitella, että joskus iloinen lapsiperhe vääntää tahtomattaan puukkoa lapsia kaipaavan haavassa.

Kaksivuotiaan innostus kaikesta, lumitraktoreista, mainoslehdistä, onnistuneesta vessakäynnistä, äidin kotiin palaamisesta, tuolille kiipeämisestä, lempilaulun kuulemisesta...

Syyllisyydestä pitää päästä eroon

Yksi selkeä viesti vanhemmilta tuli: halu vapautua jatkuvasta syyllisyydestä. Tämä taakka on raskas kantaa, koska syyllisyysgeneraattori on väsymätön. Työssäkäyvät vanhemmat syyllistyvät siitä, että ovat aina väärässä paikassa, opiskelijat keikkuvat tenttiin lukemisen ja lapsen kanssa olemisen välisessä syyllisyysheilurissa. Vanhemmat tuntuvat muistavan hyvin elämän ennen lapsia, silloin syyllisyys oli lähes tuntematon asia.

On turha haikailla leffaan ellei lapsenvahti järjesty, ja sittenkin potee huonoa omaatuntoa siellä leffassa.

Lapseton voi käydä jumpassa ilman omantunnon tuskia siitä, että on hylännyt omat pienet lapsensa oman ajan vuoksi.

Lapsiperheen vanhemmat tunnustavat kyselyssämme kadehtivansa myös toisia lapsiperheitä. Jossakin on unelmaperhe, jonka elämä ei ole samanlaista rämppäämistä.

Jokainen perheenjäsen tekee oman osuutensa, eikä kukaan kuormitu. Lapset ovat omatoimisia ja vanhemmat rauhallisia ja tasapainoisia. Arkielämä etenee tasaisena, kuin rasvattu koneisto. Tällaista perhettä en tunne, mutta ihan varmasti sellainen jossain on olemassa! Ai että mä oon vihreänä pelkästä ajatuksesta!

Vaikka lähes 90% myöntää kadehtivansa, edes hetkittäin, on kyselymme tulos silti lohdullinen. Perheellisistä 85% kuittaa: minulla on lapsi(a) ja näin on hyvä.

Kursiivilla merkityt tekstiosuudet ovat lainauksia Marja Hintikka Liven kateuskyselystä. Sitaattien oikeinkirjoitusta on korjattu.

Lisää ohjelmasta

Pariskunta halaa
Pariskunta halaa Kuva: Freeimages marja hintikka live
Heikki Soini: Toivon, ettei muiden tarvitsisi kokea tätä.
Heikki Soini: Toivon, ettei muiden tarvitsisi kokea tätä. Kuva: Yle/Jussi Nahkuri heikki soini kolumni
Heidi Suomi Marja Hintikka Livessä
Heidi Suomi Marja Hintikka Livessä Kuva: Yle/Gitte Enjala heidi suomi
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta Kuva: Maria Ainamo kultainen venla
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio Kuva: (c) Photograph by Erich Lessing Marja Hintikka Live
Joulukuusi ja koristeineen.
Joulukuusi ja koristeineen. Kuva: Pixabay joulu

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.