Hyppää pääsisältöön

Aavan meren tuolla puolen - Otteita rioplatalaisen tangon selviytymistarinoista

Katunäkymä Buenos Airesista
Katunäkymä Buenos Airesista Katunäkymä Buenos Airesista Kuva: Telle Virtanen buenos aires

Tango syntyi Plata-joen molemmin puolin, Argentiinassa ja Uruguayssa, runsaat satakolmekymmentä vuotta sitten. Se syntyi aikana jolloin sadattuhannet ihmiset matkustivat Euroopasta siirtolaisiksi Argentiinaan. Paikallinen aristokratia hyljeksi sitä "epäargentiinalaisena ilmiönä". Myöhemmin siitä tuli olennainen osa Buenos Airesin asukkaiden, porteñojen identiteettiä. Kansansuosiosta huomimatta tangon mestarit ovat erinäisinä aikakausina joutuneet taistelemaan musiikkinsa olemassaolon oikeutuksen puolesta. Eräs niistä aikakausista oli sotilasdiktatuurien aika 1980-luvun molemmin puolin. Juuri tuolloin tieni johti rahtilaiva Auroralla Helsingistä tangon synnynseuduille.

Lähdimme matkaan syyskuussa 1980. Matkavarusteina oli varmasti sen seitsemän nyssäkkää ja yksi kotikutoinen kangasreppu, johon oli sullottu pari nauhuria, muutama mikki, kasetteja, nauhureihin kuuluvia pattereita, pari erityyppistä kameraa ja metritolkulla matkan aikana purkitettavaa filmiä. Oppainamme olivat tietosanakirjasta repäisty Etelä-Amerikan kartta ja Eduardo Galeanon kirja Latinalaisen Amerikan avoimet suonet, joka on syvääluotaava teos Latinalaisen Amerikan silloisesta todellisuudesta. Matka kesti kolme viikkoa. Se vei Koillis-Brasiliasta Recifen kautta Rio de Janeiroon ja sieltä edelleen tangon kotikaupunkiin, Buenos Airesiin.

Sotilasdiktatuurien Argentiina

Perillä Buenos Airesissa karu todellisuus löi vasten kasvoja jo ensimetreillä. Satamapaviljongissa jouduimme tullitarkastukseen. Virkailija katseli silmät ymmyrkäisinä kapsäkkiemme sisältöä ja kysyi: ”Mitäs ihmettä te näillä teette?”. Vastasimme olevamme musiikinopettajia ja äänittävämme argentiinalaista kansanmusiikkia. Hatara selityksemme ei tainnut kuulostaa ihan vakuuttavalta. Vanha tullimies katsoi meitä pitkään silmiin ja sanoi vielä läksiäisiksi: ”Muistakaa tytöt, ei ainuttakaan haastattelua näihin kasetteihin. Argentiinassa on kadonnut viime aikoinakin myös toimittajia.” Olimme saapuneet kenraalien hallitsemaan Argentiinaan, kadonneista ihmisistään tunnetun sotilasdiktatuurin maahan.

Maanalaiset tangopaikat, sensuroitu tangorunous ja kielletyt artistit

Ensikokemuksemme tavallisten ihmisten tangopaikoista olivat hämmentäviä. Niihin mentiin vaivihkaa, epämääräisten porttikongisyvennysten kautta. Kansalaisjärjetöjen ylläpitämät paikat oli luokiteltu ”poliittisesti epäilyttävien ainesten kokoontumispaikoiksi”. Ne olivat joutuneet siirtämään toimintansa tarkoin varjeltuihin salakapakoihin. Näin tangoistaan tunnettu Buenos Aires oli sotilasdiktatuurien aikana muuttunut kiellettyjen tanssimestojen valtakunnaksi.

Julkisuudessa tango toki soi radioasemilla, turistipaikoissa luonnollisesti ja joissakin tavalliselle kansalle suunnatuissa kaupungin konserttisaleissa, mutta kontrolloidusti. Mitä tahansa ja keitä tahansa ei julkisuuteen päästetty.

Eräs mustille listoille joutuneista mestareista oli argentiinalaisten suuresti rakastama Osvaldo Pugliese. Hän oli yksi tangon suurista uudistajista, mies josta Astor Piazzolla on aikoinaan todennut, että ilman Pugliesea hänestä ei olisi tullut se mikä hänestä tuli.

Pugliese oli aktivisti, eräs tangon ja muusikoiden ammattikunnan tinkimättömistä edunajajista ja mikä pahinta, tulenpalava kommunisti. Eihän sellaista miestä voitu päästää julkisille esiintymislavoille, eikä vuosikymmeniin päästettykään. Kielloista huolimatta Pugliesen ääntä ei pystytty vaientamaan. Hän oli aina läsnä, yhdessä orkesterinsa ja yleisönsä kanssa. Siitä saimme itsekin konkreettiset todisteet.

Tapahtumapaikka oli muuan konserttisali, konsertin aiheena vuonna 1980 sadan vuoden ikään yltänyt tango. Istuimme Don Osvaldon ja hänen vaimonsa Lidian kanssa katsomossa. Tuli Pugliesen orkesterin esiintymisvuoro. Muusikot astelivat paikoilleen, flyygelin päälle laskettiin punainen ruusu ja soitto alkoi. ”Tuo ruusu on Osvaldo”, kuiskasi Lidia. Niin oli, niin oli ollut ja niin tulisi olemaan aina siihen saakka kunnes sotilasdiktatuurista aika jättäisi.

Demokratian aamunkoitto

Argentiinan lukuisten sotilasdiktatuurien aika tuli tiensä päähän vuonna 1983.Takana oli brittejä vastaan hävitty Malvinas-sota (eurooppalaisittan Falklandin sota). Valtaan nousi demokraattisilla vaaleilla valittu Raul Alfonsin, eurooppalaisen sosiaalidemokratian hengenheimolainen. Hänen valtakaudellaan sotilasdiktatuurien aikaiset rajoitteet purettiin pikkuhiljaa kaikilta eri elämänaloilta, myös tangon maailmasta. Sensuuri poistettiin, artistien mustat listat kumottiin ja tangokansan tanssipaikat, milongat pystyivät avaamaan uudelleen laillisesti ovensa. Tanssipaikkojen toiminnan elpyminen kesti aikansa, mutta lopulta vuosituhannen vaihteessa tultiin aikaan, jolloin nuoriso otti tangon omakseen. Syntyi ilmiö jota mittavuudessaan voitaisiin kutsua jopa suoranaiseksi tangotanssi-buumiksi.

Tangotaistelu vuosimallia 2015

Tangopaikkojen sulkemista vastustavia lehtisiä
Lehtisissä vastustetaan tangopaikkojen sulkemista Tangopaikkojen sulkemista vastustavia lehtisiä Kuva: Telle Virtanen tangopaikat

Kesä 2015. Olen jälleen kerran palannut Buenos Airesiin. Ystäväni haluaa näyttää minulle nykytangon kiinnostavimpia paikkoja. Eräs suosituimmista on Club Atlético Fernandez Fierroon. Se sijaitsee kerrostalon pohjakerroksessa, kenties parkkihallina toimineessa betonibunkkerissa. Sisääntuloaulan seinäkuvissa hymyilevät tutut kasvot, Don Osvaldo Pugliese. ”Hän on meidän suojeluspyhimyksemme”, vastaa kysyvään katseeseeni muuan paikan osuuskuntalaisista, tuskin kovin paljon kolmekymppistä vanhempi.

Soitto alkaa. Lavalla on aivan huikea orkesteri. Musiikki ja tangolyriikka ovat tätä päivää, nuorehkojen virtuoosien omaa käsialaa. Soitto jatkuu ja keskeytyy yht'äkkiä kuin veitsellä leikaten. Toimilupatarkastajat ovat tulleet paikalle. Paikka suljetaan siltä seisomalta, aamuyöllä kolmen maissa. Vaihdamme paikkaa - siirrymme salakapakkaan.

Vuoden 2015 heinäkuuhun mennessä tangotanssipaikkoja on suljettu lähes kaksikymmentä. Niiden joukossa on sekä uusia että vanhoja legendaarisia milonga-klubeja.

Sotilasdiktatuurin aikaan sulkemisia perusteltiin poliittisilla syillä, nyt virkamiehet vetoavat paloturvallisuusmääräyksiin.

Kiristyneellä lupamenettelyllä on toki taustansa. Jäljet johtavat vuonna 2006 tapahtuneeseen Cromañon-diskon tuhoisaan paloon, jossa menehtyi lähes kaksisataa nuorta. Paloturvallisuus nostettiin toimilupamenettelyissä etusijalle. Joskus tuntuu tosin siltä, että syynäyksissä on menty jopa liian pitkälle.

Jälleen kerran tangokansa joutuu taistelemaan tanssipaikkojensa puolesta.

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua