Hyppää pääsisältöön

Korkean profiilin kuolema?

Otso Kantokorpi
Otso Kantokorpi Otso Kantokorpi Kuva: Yle/Jyrki Valkama kultakuume,kolumnistit,kriitikot

Rockmaailma on menettänyt lähiaikoina useita tähtiä. Ensin lähti joulukuun lopulla Motörheadin Lemmy Kilmister (1945–2015), sitten 10.1. David Bowie (1947–2016), sitten 17.1. Mott the Hoople -yhtyeen Dale Griffin (1948–2016) ja seuraavana päivänä vielä The Eaglesin Glenn Frey (1948–2016).

Rakastan sanoja ja ilmaisuja, ja aina kun opin uuden riemuitsen siitä myös lähiympäristöäni niillä hauskuuttaen tai visailumielessä rasittaenkin. Viimeaikaisia lemmikkejäni ovat olleet ’herutuskuva’, ’nyhtökaura’ ja ’kevytperuna’. Eilen opin taas uuden ilmaisun, kun lueskelin The Guardiania: luettelemani kuolemantapaukset ovat kuulemma ’korkean profiilin kuolemia’. Tosin jutun kirjoittaja, musiikkikriitikko ja itsekin muusikko Everett True ei ollut aivan varma siitä, että kuluuko Dale Griffin joukkoon. Hajosihan Mott the Hoople jo vuonna 1974.

opin ilmaisun ’väärin surtu’

Vuoden takainen Charlie Hebdo -terrori-isku opetti sekin minulle uuden ilmaisun. Kun monet ihmiset vaihtoivat Facebook-profiilikuvaansa trikolorin, osa kanssaihmisistä veti herneen nenään. Tuolloin opin ilmaisun ’väärin surtu’. Yksi syistä oli se, että Beirutissa tapahtui samaan aikaan verinen terrori-isku, mutta vain harva ryhtyi käyttämään Libanonin lippua surunsa ilmaisuna. Trikolorin käyttöä pidettiin tekopyhänä tai sitten jälkikolonialistisen eurosentrisyyden ilmentymänä.

Sosiaalinen media on tuonut mukanaan outoa riehaantumista. True kiinnitti huomiota siihen, että Bowien kuolema herätti jättimäisen Facebook-huomion – jopa niin, että jotkut alkoivat pitää sitä falskina ja ylimitoitettuna. Liiallinen Bowien videoiden jakaminen ja niiden sentimentaalinen kommentoiminen oli siis ”väärää suremista”. Samalla True kuitenkin huomasi, että monet kommentoijat olivat vahingoniloisia siitä, että Glenn Frey otti ja kuoli. Hänen mukaansa kyse oli useissa tapauksissa samoista ihmisistä: ne ihmiset, jotka loukkaantuivat Bowien kuoleman johdosta kirjoittamiensa kommenttien saamista tekopyhyysmoitteista, saattoivat osallistua monin tavoin Freyn pilkkaamiseen.

True itse ei ollut The Eagles -fani, mutta hän huomautti juttunsa lopuksi, että ”Frey oli muusikko ja lauluntekijä, jonka laulut toivat mielihyvää, toivoa, unelmia ja lohdutusta miljoonille. Aivan samoin kuin Lemmyn ja Bowien ja monen muun muusikon laulut ovat tehneet. Et ehkä pitänyt niistä lauluista mutta voisit ainakin osoittaa hänen surevia fanejaan kohtaan samaa kunnioitusta, jota itse olet vaatinut osaksesi.”

Usein vihapuhe liittyy poliittisiin asioihin

Tunnereaktiot ovat usein nopeita ja irrationaalisia. Some-maailmassa tämä korostuu erityisesti. Varsinkin jos olet lievässä jurrissa ja kirjoitat yöllä. Monet ovat huolissaan siitä, että somessa on niin paljon vihapuhetta – ja syystä. Usein vihapuhe liittyy poliittisiin asioihin, viime aikoina erityisesti maahaanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin tai sitten hallituksemme harjoittamaan kurjistuspolitiikkaan. Olen täysin vakuuttunut siitä, että jos suomalaisen politiikan eliitin keskuudessa tapahtuisi edellä mainitsemani ”korkean profiilin kuolema” – jos vaikka Timo Soini kuolisi, some täyttyisi mitä oudoimmista ja varmaan osin hyvin vastenmielisistäkin kommenteista. Samalla kuitenkin tajuan välittömästi, että syyllistyin itsekin juuri etikettivirheeseen: ei Soinin mahdollisella kuolemalla ole varmaankaan edes korrektia spekuloida kolumnissa.

Nuoruuden rock-idolin kuolema on hyvin henkilökohtainen asia

Yhteisöllinen suru on ymmärrettävä asia ja varmaan osin terapeuttinenkin. Nuoruuden rock-idolin kuolema on hyvin henkilökohtainen asia, jonka voi jakaa samanhenkisten kanssa. Viimeisen kuukauden aikana kuolleet rocktähdet eivät merkinneet minulle musiikillisesti kovinkaan paljoa, enkä ole kokenut erityisiä surun tunteita, mutta mutta muistan vieläkin sen voimakkaan surun, kun yksi ensimmäisistä nuoruuteni rock-idoleista, Lou Reed (1942–2013) kuoli kolmisen vuotta sitten. Silloin ajauduin myös miettimään tuon surun syitä – sekä sen mahdollisia yhteisöllisiä ulottuvuuksia. Rakastuin Lou Reediin noin 13-vuotiaana, ja myöhemmin olen ajatellut, että juuri noihin aikoihin minusta alkoi tulla nykyään tuntemani minä. Mitä yhteisöllisyyteen tulee, on jaettu suru varmaan myös jaettua tietoisuutta ajan väistämättömästä kulusta ja omasta tulevasta kuolemasta sekä niihin liittyvistä samanhenkisistä merkityksistä. Filosofi Martin Heideggerin mukaan ”ihmisen oleminen on olemista kuolemaa kohti”. Rajallisuus antaa elämälle sen merkityksen. Ja eikö taiteilija – vaikkapa rockmuusikko – ole juuri se henkilö, jonka ainakin yksi tehtävistä on juuri antaa näitä merkityksiä?

Olin ensin vihainen Truen käyttämästä ilmaisusta ”korkean profiiliin kuolema”. Ajattelin sen viittaavan vain pinnallisesti ja epädemokraattisesti kuuluisuuteen. Mutta jos ajattelemmekin kuolemaa elämän merkityksellistäjänä, saa se aivan toisen kaiuin. Ainakin tässä suhteessa esimerkiksi Reedin kuolema oli minulle korkean profiilin kuolema.

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.