Hyppää pääsisältöön

Uuden Ajan Ensemble - vastareaktio spesialisoitumiselle

Uuden Ajan Ensemble Ritarihuoneessa
Uuden Ajan Ensemble Ritarihuoneessa Kuva: Ainomaija Pennanen / Yle tapio von boehm

Avanti!, Zagros, Uusinta, defunensemble… Suomessa on useampia aikamme musiikkia esittäviä yhtyeitä. Mihin siis tarvitaan vuonna 2011 perustettua Uuden Ajan Ensemblea? “Sitä tarvitaan musiikin soittamiseen”, vastaa nasevasti yhtyeen primus motor, kapellimestari Tapio von Boehm, ja jatkaa: “Siis meidän aikamme musiikin kunnianhimoiseen esittämiseen. Uuden Ajan Ensemble on jonkinlainen vastareaktio sille, että kaikki yhteiskunnassamme spesialisoituu. Vastikään sävelletyn musiikin tulisi kuitenkin kuulua kaikille muusikoille, ei vain siihen erikoistuneille.”

Tapio von Boehmin kokemusten mukaan innostusta aikamme musiikin esittämiseen on. Nuoret muusikot ovat mielellään tarttuneet Uuden Ajan Ensemblen tarjoamiin esiintymismahdollisuuksiin.

Aikamme musiikkia perusohjelmistoon

Uuden Ajan Ensemble poimii ohjelmistoonsa sellaisia nykysävellyksiä, jotka ovat jo vakiinnuttamassa paikkaansa konserttiohjelmissa tai joiden se pitäisi von Boehmin mielestä tehdä.

“Usein käy niin, että teos tilataan, kantaesitetään - ja siinä se sitten oli. Me haluamme omilla konserteillamme pitää esillä hyvää musiikkia ja nostaa sitä hiljalleen perusrepertuaariin.”

Kokoonpanon tammikuisessa konsertissa kuultiin Magnus Lindbergin viulukonsertto, Sebastian Fagerlundin klarinettikonsertto sekä Uljas Pulkkiksen käyrätorvikonsertto. Solisteina soittivat klarinetisti Taavi Oramo, viulisti Antti Tikkanen ja käyrätorvisti Tero Toivonen. Konsertin johti von Boehm itse.

Lindbergin ja Fagerlundin konsertot ovat jo löytäneet tiensä konserttilavoille. Kiinnostavaa onkin seurata, saako vuonna 2006 sävelletty Pulkkiksen konsertto Viima, Vitka, Vimma tämän konsertin myötä uutta voimaa siipiensä alle.

Tee se itse -hengessä

“Me” Uuden Ajan Ensemblen taustalla tarkoittaa ensisijaisesti Tapio von Boehmia ja viulisti Pasi Eerikäistä. Näiden kahden ideasta kaikki sai alkunsa. Klarinetisti Taavi Oramo - yksi tammikuisen konsertin solisteista - tuli soittamaan ensimmäiseen konserttiin ja on myös siitä lähtien ollut ideoimassa ensemblen toimintaa.

Tähän mennessä Uuden Ajan Ensemble on toteuttanut muutamia konsertteja Helsingissä sekä yhden kamarioopperaproduktion Tampereella. Syynä “säännöllisen epäsäännölliseen” esiintymistahtiin on tietenkin rahoitus - se on haettava jokaista konserttituotantoa varten erikseen - sekä organisaation suorastaan huikea keveys. Kapellimestari Tapio von Boehm on vastannut tammikuisen konsertin kaikista käytännön järjestelyistä itse, rahoituksen hankkimisesta nuottitelineisiin asti.

“No ainakin tiedän taatusti, missä mennään. Mutta kyllä tässä on käynyt mielessä, että tulevaisuudessa tuottaja olisi hyvä juttu!”

Kuuntele Uuden Ajan Ensemblen konsertti Ritarihuoneella (äänitetty 19.1.2016).

Teksti Ainomaija Pennanen

Kommentit
  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.