Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Potkut

inhimillinen tekijä, yle tv1
Tommi Reiman (takana), Tuula Kuparinen, Anne Flinkkilä ja Mikael Saarinen keskustelevat työn menettämisestä. inhimillinen tekijä, yle tv1 inhimillinen tekijä

TV1 keskiviikkona 27.1.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 30.1. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Ovatko potkut kaiken loppu vai jonkun uuden alku?

Tuula Kuparinen sai miltei 40 vuoden työuran jälkeen potkut, Tommi Reimanilta taas lopetettiin koko tehdas alta. Psykologi Mikael Saarinen on ollut yli 40 yrityksessä töissä, ja ainakin kymmenestä on tullut kenkää, tavalla tai toisella.

Inhimillisessä tekijässä pohditaan sitä, mikä työn menettämisessä eniten kirpaisee. Kumpi on suurempi huoli, raha vai maine? Annammeko oman minuutemme työn pantiksi?

Pahin tapahtui

Tuula Kuparinen meni 17-vuotiaana Postiin töihin, kouluttautui työn ohella ja eteni urallaan. Hän oli osaava työntekijä ja hoiti lopulta pakettiliikennettä business managerina.

Monien myllerrysten, nimenvaihdosten ja organisaatiomuutosten myötä työpaikan ilmapiiri muuttui ja sitten eräänä päivänä tapahtui se pahin: Tuula sai kutsun esimiehen puheille, joka ilmoitti, että Tuulalla ei enää ole sijaa uudessa organisaatiossa.

Järkytys oli suuri, Tuula oli kuvitellut olevansa osaamisensa ja sitoutumisensa kautta turvassa. Suututti ja itketti, pohja putosi pois.

Koko tehdas kiinni

Tommi Reiman kasvoi paperitehtaiden varjossa Kuusankoskella. Koko suku oli ollut aina töissä tehtaalla ja sinne Tommikin ajautui. Hän pelasi jääkiekkoa ja Voikkaan tehtaalta järjestyi työ ja aikaa pelaamiselle.

Paperimiehen työ oli mukavaa ja hyvin palkattua, mutta sielultaan paperimiestä Tommista ei tullut. Silti hän järkyttyi, kun erään yövuoron jälkeen sai kuulla uutisista, että koko Voikkaan tehdas lopetetaan.

Uutinen tuli puskista, oli arveltu, että jotakin tuotannon supistamisia voisi tulla, mutta että koko tehdas kiinni. Yllättäen yhteisö tiivistyi, koska kaikki olivat samassa veneessä ja myös huoli tulevaisuudesta oli yhteinen.

Kriisit hoidetaan huonosti

Mikael Saarinen on psykologi ja tutkimusasiantuntija. Kouluttajana hän tuntee myös työyhteisöt hyvin.

Hänellä on monenlaisia lähtöjä töistä, vapaaehtoisia ja vähemmän vapaaehtoisia. Eniten on kirpaissut sellainen tilanne, jossa lähdölle on annettu tekaistu syy, vaikka tosiasiassa on kyse henkilökemiasta ja valtataistelusta.

Hän sanoo, että työpaikoilla yleensäkin irtisanomistilanne hoidetaan huonosti, työntekijä saa kuulla olevansa pelkkä kustannuserä, ei kokonainen ihminen. Suomalaisilla on myös taipumus pitää epäonnistumista omana syynään.

Satoja hakemuksia ilman tulosta

Tuula allekirjoittaa Mikaelin puheet ja sanoo, että työpaikan menettäminen hävetti niin paljon, että hän kävi tyhjäämässä työhuoneensa yöllä, niin ettei varmasti törmäisi keneenkään.

Hän laskee kirjoittaneensa parisataa työhakemusta ja käyneensä viidessä haastattelussa. Pakit tuli joka kerta, ja sitä myöten sukellus yhä syvemmälle kelpaamattomuuteen.

Hoitotyö yölläkin mielessä

Tommi puolestaan alkoi varovasti miettiä tulevaisuuttaan: olisiko tässä nyt se tilaisuus tehdä jotakin ihan muuta. Voikkaan jälkihoito toimi kohtuullisesti, paikalle perustettiin oma työvoimatoimisto ja erilaisia rekrytoijia kävi kertomassa työmahdollisuuksista.

Tommi sanoo kuitenkin nopeasti tajunneensa, että paperialalla ei ole tulevaisuutta ja niinpä hän loppujen lopuksi hakeutui muutosturvan taloudellisella avulla opiskelemaan vanhustyötä.

Hyppy tehdastyöstä ihmisläheiseen hoitotyöhön oli iso, paperikone ei tullut kotiin, mutta sosiaalityön asiakkaiden kohtalot pyörivät mielessä yölläkin.

Mistä sinä unelmoit?

Mikael sanoo, että irtisanomista pitäisi hoitaa kuin mitä tahansa kriisiä: jotkut kaipaavat huopaa ja kanakeittoa, jotkut puhetta, jotkut läsnäoloa.

Hän kehottaa ihmisiä miettimään unelmiaan, mitä olen halunnut aina tehdä.

”Usein luulemme, että meillä ei ole muuta osaamista kuin työosaaminen, mutta onhan paljon muuta: perheen pyörittäminen, harrastukset, vapaaehtoistyö. Niiden taitojen pohjalta voi löytyä jopa uusi ammatti”, Mikael neuvoo.

Tuula pääsi lopulta opettajankoulutukseen ja tekee nyt tuntiopettajan töitä entisen alansa eli logistiikan tiimoilta.

”Yli 50-vuotias ei ole yhtään vanha opettajaksi, päinvastoin, kokemus tuo aitoa uskottavuutta opiskelijoiden silmissä”, Tuula sanoo.

Raataja – sankari?

Tuula, Tommi ja Mikael pohtivat sitä, miksi meillä työ on niin tärkeä itsetunnon lähde.

”Myytti yötä päivää työtä tekevistä sankareista elää sitkeästi, ihminen on arvostettu kun tekee töitä. Siksikin työn menettäminen voi romahduttaa itsetunnon sekä omissa että muiden silmissä”, Mikael miettii.

Mikael sanoo, että hän on varmaankin omista potkuistaan selvinnyt senkin takia, että työ ei ole koskaan ollut niin olennainen osa itsetuntoa.

Äidistä tuli hippi

Tommi haastatteli opintojensa lopputyötä varten sosiaalityön asiakasmiehiä, ja sanoo, että poikkeuksetta kaikki hahmottivat elämäänsä työn kautta.

Työn loppuminen esimerkiksi eläköityessä oli iso kriisi, joka toi myös sosiaalitoimiston asiakkaaksi. Tämäkin asia on muuttumassa, pätkätyösukupolven ajatus työstä ja itsetunnosta on varmasti erilainen.

Tuula sanoo, että on käynyt arvomuutoksen läpi: elämään on tullut uusia värejä. Vaikka nyt opetustöitä ei ole kuin pätkissä, hän luottaa siihen, että elämä kantaa. Lapset sanovat, että äidistä on tullut hippi, hän on hidastanut tahtia eikä enää ole koko ajan kiire.

Kommentit
  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen uran tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Keskustele tässä peliteollisuudesta!

    Kesäkuun vieraana pelimiljonääri Timo Soininen

    Pelialalla liikkuvat suuret rahat. Viime vuoden suurin uutinen suomalaisessa pelimaailmassa oli Soinisen johtaman Small Giant Gamesin osake-enemmistön myynti 480 miljoonalla eurolla suurelle amerikkalaisyhtiölle, Miten pelialalla menestytään? Entä mikä peli yhdisti aikanaan Timo Soinisen ja toimittaja Juho-Pekka Rantalan?

  • Maahanmuuttajat - uhka vai mahdollisuus?

    Ihmiset kasaantuvat sinne minne pääomatkin.

    Rajanveto parempia elinoloja etsivien siirtolaisten ja turvapaikkaa tarvitsevien pakolaisten välillä hyvinkin vaikeaa. Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen ruotii kirjoituksessaan maahanmuuton haasteita ja peräänkuuluttaa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta.