Onko Helsinkiin tuleva taidemuseokeskittymä vaihtoehto Guggenheimille?

Parhaillaan rakenteilla oleva uusi taidemuseo Amos Rex tulee rikastuttamaan Helsingin taidemuseokenttää. Rautatientorin ja Kampin välille on syntymässä suorastaan taidemuseoiden suma. Amos Rex, Kiasma, HAM, Taidehalli ja Ateneum ottavat tihentymästä kaiken irti ja puuhaavat taidemuseoiden keskittymästä kansainväliseen tyyliin ”Art Museum Districtiä”. Taidemuseoiden keskittymästä olisi aineksia Guggenheimin haastavaksi brändiksi.

- Siitä tulee kokonaisuus, joka on yhdessä osiansa suurempi, kertoo Amos Andersonin taidemuseon johtaja Kai Kartio.

-Kun käy useammassa paikassa, siitä tulee kokonaiselämys.

Kaikki on vielä suunnitteluasteella, mutta erilaiset tapahtumat tai festivaalit yhteisen teeman alla voisivat olla luonteva yhteistyön muoto.

Kiasman museonjohtaja Leevi Haapala visioi jalankulkusiltaa Mannerheimintien yli Amos Rexille.

-Ja kun näin lähellä ollaan, niin eihän tunnelikaan olisi monesta metristä kiinni!

Jokaisella taidemuseolla säilyy omanlaisensa linja ja oma profiili, mutta yhteistyötä tehdään ennen kaikkea markkinoinnissa. Yksityiskohtia ei ole päätetty, mutta on selvää, että taidemuseoiden yhteiset verkkosivut lisäisivät turistien mahdollisuuksia löytää kiinnostavat kohteet. Ja kyllähän Art Museum District kuulostaa turistin korvaan vetovoimaiselta. Vähän niin kuin New Yorkin Museum Mile, Wienin Museumsquartier tai Berliinin Museumsinsel.
Näistä otetaankin nyt tietoisesti mallia. Yhdistelmäliput ja viikonloppupassit helpottavat eri kulttuurikohteista kiinnostunutta matkailijaa.

-On tarjottava yleisölle välineitä, jotka tekevät museokäynnistä luontevamman osan kaupungilla olemista. Olemassaoleva Museokorttihan jo helpottaa ja laskee kynnystä mennä museosta toiseen, HAMin johtaja Maija Tanninen-Mattila sanoo.

Kulttuurimatkailu on maailman nopeimmin lisääntyvä elinkeinoala, johon myös Helsingin kaupunki tietoisesti satsaa. Apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen ylistää uutta taidemuseokeskittymää.

-Kyllä tässä on aineksia kansainväliseksi Helsinki-brändiksi, hän sanoo ja muistuttaa, että taide ja kulttuuri ovat kaupungillle tänä päivänä tärkeitä vetovoimatekijöitä.

-Taidemuseoiden yhteistoiminta luo tunnetta siitä, että kaupunki on täynnä taidetta ja kulttuuria.

Parantaako yhteinen taidemuseobrändi myös neuvotteluasemia kansainvälisten huippunimien saamisessa Helsinkiin?

-Varmasti parantaa. Jos laskee yhteen kaikkien Helsingin taidemuseoiden kävijämäärät, että miten paljon taiteesta kiinnostuneita on Helsingissä, niin siinä mielessä toki, Haapala vastaa.

Amos Rexin kävijätavoite on 100 000 vuodessa. Kiasma tuo vähintään 200 000, HAMin kävijämäärät ovat jääneet viime vuosina lievästi alle 100 000:n. Tennishallissa käy näyttelyistä riippuen 30 -60 000, Ateneumin Picasso- ja Tove Jansson -näyttelyt ovat vetäneet peräti 400 000 kävijää. Näin ollen "Helsinki Art Museum District" pääsisi vähintään Tanskan kansainvälisesti kuuluisan taidemuseon Louisianan lukuihin.

-Suomella on entuudestaan hyvä maine, mutta toki tämä vain parantaa neuvotteluasemia, Pettersson sanoo.

Kolmekymmentä vuotta alalla ollut Maija Tanninen-Mattila ei ole Helsingin maineesta aivan samaa mieltä:

-Helsinki on ollut kansainvälisesti tuntematon taidemuseokaupunkina, hän arvioi.

- Esimerkiksi Helsingin taidemuseoiden kokoelmia ei juuri tunneta. Yhteenlaskettuna niiden merkitys on kuitenkin mittava. Uskon että yhteistyön myötä myös näiden kokoelmien kansainvälinen markkinointi ja brändääminen olisi tehokkaampaa.

Louisianan perustajan menestysresepti

Knud W. Jensen (1916-2000), Louisianan taidemuseon perustaja uudisti 50- ja 60-luvuilla taidemuseoajattelua. Jensen halusi tuoda taidetta ei ainoastaan eliitille, vaan kaikille. Hänen tavoitteenaan oli tuoda sielukkuutta taidemuseoon. Jensen satsasi rakennusten arkkitehtuuriin ja osti kokoelmaan kansainvälisiä huippunimiä. Hän ei noudattanut alkuperäistä ajatusta Louisianasta tanskalaisen taiteen keskuksena, vaan toi Louisianaan pian suuria kansainvälisiä nimiä. Hän halusi tehdä Louisianasta museon, jossa yleisö voi kohdata taideteokset suoraan ja välittömästi. Hänelle näyttelyn ulkopuoliset tekijät, jotka rikastuttavat ja elävöittävät taidekokemusta olivat tärkeitä. Jensen halusi Louisianan olevan kohtauspaikka, joka on osa tavallista elämää.

Suomen syrjäinen sijainti voi muodostua Helsingin taidemuseokeskittymälle kiinnostavaksi tavaramerkiksi. Mallia voi ottaa vaikkapa Louisianan taidemuseosta, joka sijaitsee Kööpenhaminasta peräti 35 kilometriä pohjoiseen. Se on silti maailman vierailluimpia taidemuseoita, jonne asti matkustaa vuosittain yli 700 000 kävijää. Miten tämä on saatu aikaiseksi?

-Se on määrätietoisen pitkän työn tulosta, vastaa Amos Andersonin taidemuseon Kai Kartio.

- Louisianan perustaja Knud W. Jensen toimi itse asiassa edeltäjäni Bengt von Bonsdorffin esikuvana. He tunsivat toisensa oikein hyvin.

Louisianan suosio perustuu upeaan merenrantapaikkaan ja rakennusten erityislaatuiseen arkkitehtuuriin. Mutta myös kansainvälisesti vetovoimaisiin näyttelyihin. Jensen ei noudattanut alkuperäistä ideaa tanskalaisen taiteen keskuksesta, vaan hankki kokoelmiin kansainvälistä taidetta, Warholia ja Kieferiä, ja alkoi tuoda Tanskaan kansainvälisiä isoja nimiä, joita tanskalaiset eivät vielä tunteneet.

-Jensenin perusperiaate oli saunaprinsiippi: tarvitaan lämpimiä löylyjä, yleisöystävällisiä näyttelyitä, mutta myös kylmiä suihkuja, taidetta, jota ihmiset eivät odottaneet näkevänsä, mutta joka pistää ihmiset miettimään. Edellisillä rahoitetaan sitten taiteen eteenpäinviemisen kannalta tärkeät jälkimmäiset, Kartio selittää.

Mihin Guggenheimia sitten enää tarvitaan?

Helsingin taidemuseoista Sinebrychoffin ja Didrichsenin taidemuseot jäävät keskustan ulkopuolelle. Sinne myös jäisi Guggenheim, jos se päätetään rakentaa Eteläsatamaan. Mutta mihin Helsinki Guggenheimia nyt enää edes tarvitsee? Eikö Helsingin museokeskittymästä ole tulossa juuri se oma kansainvälinen taidebrändi Guggenheimin tilalle, jota ruotsalaisen Artipelag –taidehallin johtaja tässä Ylen uutisessa penäsi?

-Se on vähän sama, kuin jos kysyisin, että miksi me ostamme kokista, emmekä tee omaa globaalisti tunnettua virvoitusjuomaa?, Pettersson vastaa.

-Guggenheim ja museokeskittymä eivät sulje toisiaan pois, sanoo Tanninen-Mattila.

- Näkyvyys, joka tulisi Guggenheimin myötä toisi varmasti lyhyemmässä ajassa Helsingin taidemuseokorttelin kansainväliseen tietoisuuteen, hän jatkaa.

-Jos Guggenheim saa rahoituksen, se on hyvin tervetullut lisä, sanoo Amos Andersonin taidemuseon johtaja Kartio.

-Sillä aivan oma profiilinsa, ja jos se onnistuu saamaan rahoituksen se olisi ainoastaan hieno juttu Helsingille, Kartio arvioi.

Jos onnistuu. Apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen kertoo, että museon rahoituspäätökselle ei ole asetettu uutta tavoiteaikaa. Uusi tonttivaraus Eteläsatamaan ja rahoituskeskustelut tulevat käsittelyyn uudestaan kevään aikana.

Mutta Viljanen kannattaa Guggenheimia sen hintalapusta huolimatta. Hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan Guggenheim toisi uusia tuloja ja turisteja Helsinkiin, ja toisi näin ollen tuloja kaupunkiin menoja enemmän.

-Siitä tulisi osa meidän nykytaidetarjontaamme, sillä tarkoitus on tehdä nimenomaan suomalainen Guggenheim. En näe, että vastakkainasetteluun tässäkään asiassa on tarvetta. Kulttuurinen Helsinki syntyy vain moninaisuudesta, sanoo Viljanen.

Amos Andersonin uusi museohanke ei tullut maksamaan kaupungille tai valtiolle mitään. Museo vastaa koko 50 miljoonan rakennushankkeesta itse.

- Amos Rexin uusi museotila tai toimintaperiaatteet eivät ole keltään pois, vaan päinvastoin tuovat alalle jotain uutta, Haapala korostaa.

Sekä Haapala että Helsingin Taidehallin johtaja Jan Förster puhuvat jo olemassa olevien instituutioiden pitkäjänteisen tukemisen tärkeydestä.

-Meidän pitäisi antaa arvostusta sille, mitä meillä jo on, Förster sanoo.

- Kiasma on jo Louisianaan verrattavissa oleva kansainvälinen instituutio. Eikä sitä kannata häpeillä. Ongelma on, että satsaukset olemassa oleviin toimijoihin ovat pysyneet joko samoina tai rahaa on leikattu. Jos annetaan tarpeeksi kannustimia, pystymme mihin vain.

Kiasman Haapala on samaa mieltä. Uuteen kulttuurilaitokseen investoiminen on monimutkainen prosessi, jossa on otettava huomioon rahoituksen tarve ja toiminnan yleishyödyllisyys pitkällä aikavälillä.

- Guggenheimilla tulisi varmasti olemaan turismiin liittyviä vaikutuksia, mutta olisi hienoa, jos ei vain satsattaisi uusiin seiniin, vaan että oltaisiin valmiita satsaamaan niiden kulttuuritoimijoiden pitkäjänteiseen sisältöjen kehittämiseen, jotka ovat jo olemassa, Haapala painottaa.

Taidehallin johtaja Förster haluaisi jo siirtyä keskustelussa syvällisemmälle tasolle.

- Keskustelu instituutioiden tarpeellisuudesta on hyvä asia, mutta ongelma on, että keskustelussa ei olla päästy itse kuvataiteeseen. Itse keskiöön. Että kun päästään juttelemaan itse teoksista, sitten minäkin olen iloinen.

Amos Andersonin taidemuseon pitkäaikainen johtaja von Bonsdorff toteutti Jensenin oppeja. Radikaalina museonjohtajana tunnettu von Bonsdorff toi happeningejä, livemusiikkia ja performansseja museoon. Hän teki Jensenin oppien lailla Amos Andersonista vapaan ja avoimen tilan, joka oli tuttua keskieurooppalaisista gallerioista, mutta ei helsinkiläisissä taidemuseoissa. Hän järjesti supertähti Giacomettin näyttelyn 70 –luvulla, mutta lopulta Yrjönkadulla tilat ovat rajalliset. Amos Rexin tilat antavat visionääriselle näyttelytoiminnalle toisenlaiset mahdollisuudet. Ja jos von Bonsdorffin ja Jensenin oppeja toteutetaan jatkossakin, luvassa on suuren luokan kansainvälisiä yllätyksiä.

-Siellä tullaan näkemään sekä ihan uusinta uutta että ikivanhaa. Se tulee olemaan jonkinlainen tulevaisuuslaboratorio, jossa eri aikakaudet ja kulttuurit, erilaiset ihmiset ja ilmiöt kohtaavat. Johtavana teemana on visuaalinen kulttuuri mahdollisimman laajasti nähtynä, Kartio sanoo, suunnitelmiaan vielä tarkemmin paljastamatta.

Taidemuseokenttä on murrosvaiheessa

Suomessa Louisianan kaltainen esimerkki syrjäseudun vetovoimaisuudesta ovat Mäntässä sijaitsevat Serlachius –museot. Säätiön merkittävät Suomen kultakauden taiteen kokoelmat eivät vetäneet Mänttään väkeä. Museo muuttui vetovoimaiseksi taidekohteeksi vasta, kun satsattiin kiinnostavaan arkkitehtuuriin ja tuotiin keskelle paperitehdasmiljöötä merkittäviä kansainvälisiä nimiä.

-Perusajatuksemme on, että kurkotamme suoraan Eurooppaan, ja teemme täällä kansainvälisen tason museotoimintaa, sanoo museoiden johtaja Pauli Sivonen.

Kuulostaa aivan Louisianan perustajan Knud Jensenin opeilta.

-Jensenin saunaprinsiippi on tärkeä periaate. Anselm Kieferin näyttely on aloitus sarjalle, jossa tuodaan nykytaiteen yksi isoimmista tyypeistä. Toinen tavoitteemme on tehdä tunnetuksi Suomessa sellaiset kansainväliset nimet, jotka ammattilaiset tietävät, mutta suuri yleisö ei.

Toukokuussa tuleva Mark Wallingerin näyttely on tästä hyvä esimerkki.

Sivosen mielestä Amos Rexin tulo Helsingin taidemuseokentälle on todella kiinnostavaa.

-Kun vertaa Helsinkiä Tukholmaan tai Kööpenhaminaan, niin ovathan ne olleet menneinä vuosikymmeninä askeleen edellä. Mutta nyt näyttäisi siltä, että Suomessa aletaan tehdä isoja projekteja, jotka herättävät maailmalla mielenkiintoa. Kun kuljen Euroopassa, tuntuu siltä, että ollaan ainoastaan hirveän kiinnostuneita Suomesta ja tuntuu että on helppo saada isoja tahoja neuvottelemaan.

-Uskon, että tulee koko alalle tulee kerrannaisvaikutuksia, kun menee se tieto läpi, että Suomessa alkaa olla isoa kansainvälisen tason toimintaa. Se tekee koko Suomen houkuttelevammaksi paikaksi, Sivonen jatkaa.

Gösta –museon valmistuminen vuonna 2014 ja Tennispalatsin avaaminen HAMille toivat Suomeen samanaikaisesti peräti kaksi nykytaiteen supertähteä, Anselm Kieferin ja Ai WeiWein. Kiasman kävijämäärät olivat polkeneet paikallaan jo kymmenen vuoden ajan. Mutta viime vuonna tapahtui käänne ja Face to Face, Robert Mapplethorpe ja Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu vetivät taloon kymmenen vuoden ennätyksen 235 560 kävijää.

Tänä vuonna Kiasma tuo Helsinkiin nykytaiteen merkittävimpiin nimiin kuuluvan Ernesto Neton, HAMissa tullaan näkemään tällä hetkellä Louisianassa esillä oleva, supersuosittu Yayoi Kusaman näyttely, Ateneum esittelee yhden 1900-luvun alun omaperäisimmistä muotokuvamaalareista, Amadeo Modiglianin.

-Nyt ollaan selvästi murrosvaiheessa, arvioi Sivonen.

-Kuka olisi uskonut vielä neljä vuotta sitten, että tavallisella kadun tallaajallakin on taidemuseopolitiikasta vankka mielipide. Tässä mielessä Guggenheim-keskustelu on tehnyt hyvää.

Guggenheimin rahoitus on edelleenkin auki, mutta tervehenkinen kilpailuasetelma näyttää tulleen jäädäkseen. Kukin taidemuseo tekee selvästi mahdollisimman kovia projekteja, ja kaikki joutuvat miettimään tekemistään ja identiteettiään tarkemmin.

-Ja meillä on nälkäiset uudet johtajat, Sivonen muistuttaa. Eikä puhu pelkästään itsestään.

Jan Förster aloitti Taidehallissa syksyllä 2013, Susanna Pettersson Ateneumissa syksyllä 2014, Leevi Haapala Kiasmassa kesällä 2015.

-Meidän täytyy ansaita paikkamme yhteiskunnassa joka ikinen päivä. Ja kyllä meidän täytyy ymmärtää, kenelle me tätä duunia teemme, Pettersson sanoo.

Ennen joulua Pettersson toimi hetken aulaemäntänä, jotta kuulisi museokävijöiden palautteen suoraan itse.

-On uskomatonta, miten suuri vaikutus henkilökohtaisella kontaktilla on. Ihmisen täytyy saada kokea olevansa tärkeä. Ja tervetuloa on voimakas sana.

Taidehallin Förster on samaa mieltä Petterssonin kanssa.

-Meidän tavoiteemme on, että yleisöllä olisi mahdollisimman matala kynnys päästä kuvataiteen äärelle, mutta että myös ammattilaiset saisivat siitä riittävästi irti, hän painottaa.

Knud Jensenin menestysresepti on sisäistetty joka talossa.

Sen avulla jatkaa johdonmukaisesti myös Amos Rex. Uudesta taidemuseosta on tarkoitus tulla kaupunkilaisten olohuone, jossa nuorille on tarjolla digitaidetyöpajoja. Nuorisotyö tulee olemaan museon keskeisiä toimintaperiaatteita. Yhteistyötä tullaan tekemään kaupungin nuorisoasiainkeskuksen kanssa.

-Ajatus lähti meiltä mutta arvostamme kovasti yhteistyötä kaupungin kanssa. Ja hoidamme oman osamme rahoituksesta, Kartio kertoo.

Tässäkin Amos Rex jatkaa Bengt von Bonsdorffin jalanjäljissä. Hän toi 60-luvulla taidemuseoon lapset. Ennenkuulumatonta aikanaan.

-Haluamme toimia niin, että yleisö on mukana. Sanoisin, että yhteisöllisyydellä taidemuseot oikeuttavat olemassaolonsa, sanoo Kartio.

Kun valtaosa visuaalisesta kulttuurista tulee siirtymään tulevaisuudessa nettiin, on yleisöä yhä vaikeampi houkutella paikan päälle.

-Museoiden on tunnettava vastuunsa osana yhteisöä. On aivan eri asia istua kotona yksin näytön ääressä, kun tulla kokemaan taidetta yhdessä muiden kanssa. Tätä iloa haluamme ihmisille antaa, Kartio sanoo.

Taidemuseot ovat tiedostaneet roolinsa tuoda Jensenin sanoin sielukkuutta ihmisten arkeen.

-Kaikilla museoilla on vastuu ja velvollisuus tarjota suvantokohtia, joissa ihmiset voivat ajatella, kokea, saada sellaisia asioita, jotka muuten jäävät arjessa syrjään, Pettersson korostaa.

Parhaimmillaan taidemuseodistrict antaa uudenlaisia mahdollisuuksia olla kaupungissa. Hakea inspiraatioita yhdestä näyttelystä. Mennä istumaan ja piirtelemään toiseen. Mennä kahville kolmanteen.

-Taidenäyttely ei ole vain joku irrallinen kupla. Se on sosiaalinen elämys, jossa merkittävää on ympäristö, se kahvi ja ruoka, jonka saat siellä ravintolassa, millainen museokauppa on. Kyseessä on kokonaisvaltainen kokemus, Tanninen-Mattila summaa.

Kaksi vuotta, ja Amos Rex on valmis. Ja avaa uudet tilansa jollakin megalomaanisella staralla, kenties se on japanilais-berliiniläinen nouseva tähti Chiharu Shiota, vai sittenkin nykytaiteen supertähti Marina Abramovic?

Onko Guggenheimin rahoitus siihen mennessä ratkaistu, jää nähtäväksi. Uusi Art Museum District vetää siinä vaiheessa kuitenkin jo väkeä Helsinkiin kuin aito Tyrannosaurus.

Esimerkkejä museokortteleista maailmalla:

New York: Museum Mile
Berliini: Museumsinsel
Wien: Museumsquartier
Amsterdam: Museum District

---

Kulttuuricocktail teki henkilökuvadokumentin taiteilija Jussi Heikkilästä, jonka näyttely on esillä Taidehallissa 23.1.-13.3.2016 asti.

Korjattu: 26.1. klo 13 Guggenheimin rahoitustilannetta koskeva muotoilu "jäissä" muutettu sanalla "auki" vastaamaan paremmin tämänhetkista neuvottelutilannetta, kirjoitusvirheitä, lisätty väliotsikko, Amos Rex havainnekuva, linkkejä, Tanninen-Mattilan nimi viimeisen sitaatin perään, muutettu ylin kuvateksti.