Ville Matilainen
Yle
Vuonna 1982 eläkkeelle vetäytynyt laskuvarjojääkärien kouluttaja everstiluutnantti Olavi Jokela tarkastelee ammattinsa näkökulmasta sodan ja rauhan kysymyksiä. Dokumentti on vuodelta 1983.
Ennen viimeistä laskuvarjohyppyään Jokela oli ehtinyt osallistua noin 1500 laskuvarjojääkärin koulutukseen. Hän toimi Utin Laskuvarjojääkärikoulun johtajana. Koulu otti vuosittain tiukan karsintaseulan jälkeen noin sata laskuvarjojääkäriä erikoiskoulutukseen. Varusmiehet ehtivät 11 kuukauden palvelusaikanaan hypätä noin 25 laskuvarjohyppyä.
Valmiusasentoon, mars! Seuraatteko perässä? Selvä se!
Koulun tehtävänä oli kuitenkin kouluttaa laskuvarjohyppytaitoisia sissejä. Jokela antaa painoarvon sanalle sissi, koska koulutusajasta kymmenen kuukautta oli sissikoulutusta. Jokelan lisäksi ohjelmassa seurataan tulevien laskuvarjojääkäreiden koulutusta. Hyppyjä ja etenkin laskeutumista harjoitellaan perinpohjaisesti. Painitatamilta siirrytään ensin ulos valjasharjoitukseen ja lentokoneisiin noustaan vasta perusteellisen koulutuksen jälkeen.
Dokumentti Viimeinen hyppy on toteutettu tyylikkäästi. Kamera seuraa Jokelaa läheltä, myös tämän viimeisen hypyn aikana sekä eläkepäivinä. Everstiluutnantin työtehtävien esittelyn lisäksi ohjelmassa kuullaan Jokelan filosofisia ajatuksia sodan ja rauhan kysymyksistä.
Jokelan mukaan kieltäytymällä aseista ei saavuteta rauhaa. Maailmanhistoriassa on hänen mielestään nähty liiankin monta esimerkkiä ajatuksen toimimattomuudesta. Sotaväki ei kuitenkaan ole koskaan syyllinen sotaan, ammatin vaatimus on puolustaa ja sotia, mutta pohjimmaisia syitä tulee etsiä muualta. Jokela myös tunnustautuu olevansa näiden asioiden suhteen pessimisti.
Ei sotia sotaväki aloita. Maalla on päämies. On hallitus. Nämä päättävät sodasta ja rauhasta.
Utin Laskuvarjojääkärikoulu lakkasi itsenäisenä joukko-osastona olemasta vuoden 1996 lopussa. Koulu toimi osana Utin Jääkärirykmenttiä vuoteen 2005, jolloin koulun seuraajaksi perustettiin Erikoisjääkäripataljoona.
