Hyppää pääsisältöön

MHL:n kysely kertoo: Huolehdimme helposti liikaa lastemme turvallisuudesta

poika suojalaseissa
Anna mun saada mustelmia! poika suojalaseissa Kuva: freeimages.com/Kriss Szkurlatowski marja hintikka live

Kanaemokyselymme haastoi miettimään, missä vaiheessa lapsen suojeleminen haavereilta ja pettymyksiltä muuttuu hössöttämiseksi ja ylisuojeluksi. Monet tunnustavat, että aivan liian usein suusta lipsahtaa "Varovasti! Älä kaadu!" jo ennen kuin olisi syytä.

Ruosteiset naulat, rattijuopot, lapsikaapparit ja syvät ojat. Vanhempien maailma on pelottava paikka. Ensimmäisen lapsen saava huokaa usein: ennen lapsia en tiennyt mitä pelkääminen on.

Etukäteen sitä kuvittelee olevansa rento mutsi. Raskaudesta se huoli alkaa ja synnytyksen jälkeen vaan pahenee. Kauhuskenaarioita näkee kaikkialla vauvan vatsallaan nukuttamisesta ja koulumatkasta pulkkamäkeen. Huoli on pakko panna taka-alalle, muuten ei elämisestä tule mitään.

Olen nuori äiti, mutta luulen, että minulla on vanhan mummon sielu. Siihen malliin skitsoilen lapseni turvallisuudesta. Näen aina pahimmat kauhuskenaariot mielessäni ja ärsyttävän usein toitotan lapselleni "varovasti nyt!". Tiedostan, että olen liian tarkka, joten usein yritän löysätä pipoa ja antaa esimerkiksi mieheni tehdä omia retkiä poikamme kanssa, jotta hänestä ei kasva hysteerinen reppana kuten mutsinsa on.

Kanaemo puree hammasta

Niin äidin kuin isänkin sydänalassa väpättää, kun viattomat koheltajat pyyhältävät leikkeihinsä autoteiden yli, pakkaseen ja pimeään.

Lapseni ovat alle kouluikäisiä. Varsinkin nuorempaa koheltajaa pitäisin mieluimmin yölläkin kuplamuoviin käärittynä ja kypärä päässä. Mieheni pitää sisäisen kanaemoni kuitenkin aisoissa kommenteillaan, joten puren hammasta ja kauhistelen äänettömästi otsassa olevaa kuhmua kuhmun päällä. Yöllä käyn taas tarkistamassa, että nukkuva lapsi varmasti vaikuttaa vain nukkuvalta. En kerro kenellekään tarkistusreissuistani.

Meillä mies antaa lasten heittää vaikka voltteja sängyllä ja minä panikoin, että lyövät päänsä ja katkovat jalkansa. Lapset aina sanovat itsekin, että äiti on pelkuri!

Välillä huomaan hokevani 3- ja 4-vuotiaille lapsilleni jatkuvasti "älä älä, varo varo". Onneksi mies osaa ottaa rennommin ja prinsessaikäiset tytötkin innostuvat hänen kanssaan riekkumaan, pomppimaan sohvalta tyynykasaan, leikkimään lentokonetta isänsä olkapäillä ym. Kaikki tuo kuuluu lapsuuteen, mutta ei tule multa luonnostaan. Hurjimpien leikkien aikana poistun toiseen huoneeseen, kun en kestä katsoa. Luotan silti 110% mieheeni, ei hän tee rakkaiden lastensa kanssa mitään, mikä voisi olla oikeasti vaarallista

Isäkin voi olla kanaemo

Stereotyyppisessä jaottelussa äidit aina hössöttävät ja isät villitsevät. Kyselyymme vastasi kuitenkin myös hurjia mammoja ja nöösipappoja.

Yllättäen mieheni on meistä kahdesta se, joka ylisuojelee. Asiaan ehkä vaikuttaa se, että itse olen kotiäitinä paljon lapsen kanssa ja tiedostan ehkä paremmin oikeat vaaranpaikat.

Minä annan lasten riehua ja juosta keppi kädessä, kun taas mieheni varoittaa lapsia hyppimästä kävelytiellä olevien viemärinkansien päällä, sillä ne voi pettää. Ne on tehty raudasta?! Olemme lähes kaksi ääripäätä ja siksi tästä asiasta saadaan muhkea riita aika ajoin.

Eräs isä huokaa: Voiko omaansa suojella liikaa? Raja on vaikea, mutta koetan parhaani. Hänen mielestään viisivuotias saa haaveilla puukosta turhaan, mutta ylioppilaslahjaksi sellaisen voisi antaa.

Teknisen työn taitoja arvostava äiti taas todistaa: Kyllä lapsi osaa, kun antaa tehdä. Meillä 2- vuotias käyttää kirvesmiehen sahaa, ei hän sillä itseään loukkaa, vaan yrittää sahata niin kuin opetettu. Samoin 3,5 v osaa vääntää ruuveja aķkuporakoneella ja veistää puukolla. Tietysti itse valvotaan vieressä.

Olemmeko huolissamme oikeista asioista?

Suojelemme lapsia mustelmilta, vaikka meidän pitäisi suojella heitä läskiltä, tuumaavat monet vastaajista. Alle kouluikäisen mustelmapolvet kertovat siitä, että kotona saa olla ja kokeilla.

Hulluinta mitä olen vanhempien suusta kuullut on: älä vaan juokse, ettet kaadu! Hyvänen aika! Jos kaatuu niin noustaan ylös!

Yhdessä kyselymme kohdassa kysyimme, mitä tekisit, jos ekaluokkalaisesi haluaisi kiivetä puuhun. Ja tässä ovat tulokset:

ekaluokkalainen haluaa kiivetä puuhun infografiikka
ekaluokkalainen haluaa kiivetä puuhun infografiikka Kuva: YLE / Annukka Palmén-Väisänen marja hintikka live,Eve Mantu,kysely (keskinäinen toiminta)

Äiti, joka arvelisi odottelevansa lasta puun latvassa kommentoi: Minä tahdon, että lapseni oppii maailmaa kokemalla sitä eikä katsomalla sivusta. Lapsen pitää antaa kokeilla rajojaan ja elää.

Kiipeilijä-äidin mielestä on parempi harjoitella pienenä, kun luut vielä ovat pehmeät ja joustavat, sillä jos lapsi ei saa kiivetä puuhun ja sillä tavalla harjoitella kiipeämistä, niin sen kerran kun hän sinne sitten menee, hän ei hallitsekaan kiipeämisen jaloa taitoa, vaan putoaa ja loukkaantuu.

Ketterien vilperttien äiti fiilistelee: Noiden pikkuapinoiden touhuja seuraillessa ei voi kuin ihastella, miten hyvin oppivat omat rajansa ja kykynsä tuntemaan. Kummatkin kohtaavat vastoinkäymiset ihan omalla tavallaan (vanhempi vollottaa ja pienempi koittaa heti uudestaan), mutta ei kai sitä muuten opi kuin kokeilemalla!

71% vastaajista auttaisi ekaluokkalaisen puuhunkiipeämisen alkuun, nostamalla ensimmäiseen oksaan. Näin myös äiti, jonka mielestä pitää suojella, antaa neuvoja ja sitten lohduttaa, jos meni nokalleen. Ja ennen kaikkea kannustaa yrittämään uudelleen, jos heti ei onnistu. Hän toivoo vanhempien muistavan, että kiipeämisharjoitukset ja muut kokeilut ovat lapsen kokemuksia, joissa saamme olla onneksi mukana katsojana ja myötäeläjänä, auttajana, mutta emme voi elää lastemme puolesta.

Hössöttäminen on viesti: en oikein luota sinuun

Vanhemman ylikorostunut huolestuneisuus tarttuu helposti lapseen. Ylisuojelevuus ruokkii lapsen epävarmuutta. Pumpulissa kasvattaminen heijastaa vain vanhemman omaa epävarmuutta ja historiaa, sekä tekee samalla karhunpalveluksen lapselle, kommentoi äiti, joka paradoksaalisesti itse ei antaisi oman ekaluokkalaisensa kiivetä puuhun.

Ihanteissamme olemme siis vanhempina kannustavampia ja rohkeampia kuin oikeasti olemme. Eräs äiti pohtii periaatteitaan oman lapsuutensa kautta: Kotikylän ohi mennessäni katson vanhaa kiipeilypuuta ja ajattelen, että en ikinä antaisi lasten siihen kiivetä.

Tiedän olevani liian ylisuojeleva välillä. Ja minua ärsyttää se suunnattomasti. En vain voi sille mitään että pihalla lapsille aina huutelen," mene varovasti", " älä juokse asfaltilla" yms. Tämä on varmasti opittua. Olen itse saanut lapsena kuulla samat varoitukset!

Huolestunut isä tajuaa olevansa ilonpilaaja: Suusta lipsuu jälkeläiselle autopilotilla kategorinen EI. Usein vain siksi, että vanhempana laiskottaa ennakoida, valmistella ja valvoa tahallisia ja tahattomia hölmöyksiä. Vaikka ne ovat just hullun kivoja. Inhottaa olla se ilon tappaja.

Vain aniharva vastaajista jarruttelisi puuhunmenoa, mutta puukkokysymys herätti suojelunhalun. Yhdessä kysymyksistämme nimittäin viisivuotias hinkuu puukkoa ja peräti kolmannes vanhemmista lykkäisi vuoleskelua aikuisuuteen asti, vastaten "lupaan hankkia puukon ylioppilaslahjaksi". Vuoleskelutaitojen oppiminen lienee kuitenkin maassamme turvattu, sillä lähes 2/3 suhtautuu puukonkäytön opettelemiseen myönteisesti. Ehkä kysymyksen muotoilu houkutteli vitsailuun?

Viisivuotias toivoo omaa puukkoa infografiikka
Viisivuotias toivoo omaa puukkoa infografiikka Kuva: YLE / Annukka Palmén-Väisänen marja hintikka live,Eve Mantu,kysely (keskinäinen toiminta)

Ylisuojeleva tekee karhunpalveluksen lapselleen

Sukulaiseni on kieltänyt lapsiaan aina juoksemasta, hyppimästä ja kiipeilemästä. Mielestäni lapsilla on todella huono tasapaino ja he vaikuttavat melko kömpelöiltä muutenkin.

Yksi kyselyymme vastannut on huomannut, että lasten silmät loistavat, kun he saavat tehdä jotain oikeasti mielekästä. Heidän itsetuntemuksensa ja -luottamuksensa kasvavat, kun he saavat onnistumisen kokemuksia.

Lapsen luontainen omatoimisuus ja uteliaisuus on edellytys oppimiselle. Lapsen omaa tahtotilaa ja uteliaisuutta uusille asioille EI SAA tukahduttaa.

Lasta pitää kannustaa ja opastaa aina omatoimisuuteen varsinkin silloin, kun lapsi itse haluaa oppia. Kaikella kieltämisellä tule olla ehdottomasti peruste, ja tämä tulee selittää lapselle siten, että lapsi ymmärtää kiellon omaksi parhaakseen.

Tuttavien lapsissa näkyy motorinen heikkous juuri tuon ylisuojelun vuoksi ja minusta se on aivan kauheaa katseltavaa. Lapsi tulee ylivarovaiseksi ja kun liikkuminen on arkaa ja vaikean oloista välillä, voisin kuvitella että vaikuttaa se jo lapsen itsetuntoonkin jossain elämän vaiheessa.

Vanhemmat ruokkivat toistensa neuroottisuutta

Monessa vastauksessa kävi ilmi, että vanhemmat itse uskaltaisivat antaa lapsilleen enemmänkin vapauksia, mutta he pelkäävät muiden vanhempien paheksuntaa. Monet kertovat saaneensa outoja katseita, kun lapset ovat pelmunneet:

Kuopukseni kiipeili kuin marakatti. Olin hänen kanssaan leikkipuistossa, jossa oli köysistä tehty iso hämähäkinseittiä muistuttava kiipeilyteline. Tyttö oli noin 3v. Juttelin toisen äidin kanssa penkillä, kun joku nainen siinä vieressä huusi hätääntyneenä, että tuolla korkealla kiipeilytelineessä on pieni lapsi. Minä häntä rauhoittelin, että se on mun tyttö ja se osaa kiivetä.

Tyttö käveli esikoulusta kotiin yksin 1,5 km matkan. Suoraa tietää, ei tienylityksiä. Piti muutamaan kertaan vakuutella ihmisille, että onnistuu hyvin. Poika pyöräili 5-vuotiaana ympäri kylää omineen. Lähti edellä kotiin ja odotti nätisti kun muut tulivat perästä. Olen varmasti saanut jo “Hulda Huolettoman” -kruunun kylällä. Mutta lapset on ehjiä ja vastuullisia.

Jos ei ole ongelmia, ei niitä opi ratkomaankaan

Pettymysten tuottaminen on tämän kyselyn perusteella vanhemmilla hanskassa. Afrikan tähti -pelissä hävinnyt 10-vuotias raivopää ei saisi osakseen lässytystä ja pehmentelyä, 98% vastaajista muistuttaisi tässä kohtaa, että tällaista se elämä on: joskus voitetaan ja joskus hävitään. Tuskin kukaan myöntää häviävänsä lapselle tahallaan, kiukkuilun pelossa (0,4%) eikä lohtukarkkien tarjoaminenkaan nauti suosiota vastaajien peli-illoissa (1%).

Mopohimoa potevalle 15-vuotiaalle olisi valtaosalla vastanneista aktivoiva ja ongelmanratkaisukykyä kehittävä lääke: 67% tekisi nuoren kanssa suunnitelman moporahan tienaamiseksi. Yhdessä etsittäisi myös sopiva mopokurssi. 14% tyrmäisi hankkeen ykskantaan: älä unta näe.

Passaamista ei ole tarjolla myöskään paremmasta puhelimesta haaveilevalle 13-vuotiaalle. Jos mielii vähemmän noloa puhelinta, voidaan miettiä ekstra-kotitöitä, joilla puhelinrahat saa kasaan, tuumaa 59% vastanneista. 33% ei suostu lähtemään tavarakilpailuun mukaan ollenkaan, vaan jarruttelee: vanha luuri saa kelvata.

Poika on juuri 8 vuotta täyttänyt ja on jo aikansa leikannut veitsellä vihanneksia keittiössä, veistellyt puukolla, ollut mukana puuhommissa, jääverkoilla, kattohommissa, ajelee omalla mönkijällään ja vetelee siinä perässä jopa siskoaan pulkassa. Siskonsa 6 v. on hyvänä apuna veljen touhuissa, muttei ihan yhtä rämäpää. Kekseliäisyyttä riittää molemmilla ja sille annan suuren arvon. Jos lapsi ei ole täydellisen kirjaviisas, niin kekseliäisyydellä osaa peittää sellaisen ja pääsee pitkälle ongelmanratkaisukyvyllään.

Kursivoidut tekstikohdat ovat lainauksia kyselyymme tulleista vastauksista. Kommenttien kieliasua on korjailtu. Lue myös, mitä Suomen Mielenterveysseuran asiantuntija ajattelee lasten suojelemisesta.

Lisää ohjelmasta

Lasten suojelu
Lasten suojelu Kuva: Freeimages marja hintikka live
Lenore Skenazy
Lenore Skenazy Kuva: Lenore Skenazy usa
Heikki Soini: En ikinä anna tyttärelleni tapahtua mitään pahaa.
Heikki Soini: En ikinä anna tyttärelleni tapahtua mitään pahaa. Kuva: Yle/Jussi Nahkuri marja hintikka live
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta Kuva: Maria Ainamo kultainen venla
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio Kuva: (c) Photograph by Erich Lessing Marja Hintikka Live
Joulukuusi ja koristeineen.
Joulukuusi ja koristeineen. Kuva: Pixabay joulu

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.