Hyppää pääsisältöön

Kuka työpaikkasi omistaa ja mitä väliä sillä on?

Yhtiöitä on monenlaisia: isoja ja pieniä, perheyrityksiä ja pörssiyhtiöitä. Koosta tai muodosta riippumatta yrityksillä on sama tehtävä: tuottaa voittoa omistajilleen. Yrityksen omistusmuoto kuitenkin vaikuttaa sen toimintaan.

Yksi omistaa itse oman yrityksensä kokonaisuudessaan.Toisella on firmasta parinkymmenen prosentin siivu. Kolmas omistaa sijoitusrahaston kautta häviävän pienen osuuden lukuisista eri yrityksistä. Viime kädessä joka tapauksessa on kyse samasta asiasta.

Taaleritehtaan pääomarahastojen sijoitusjohtaja ja väitöskirjaa Jyväskylän yliopistoon valmisteleva Tero Luoma on tutkinut erilaisia yrityksen omistuksen muotoja. Hän haluaa tehdä eron omistajuuden ja sijoittamisen välille, mutta korostaa, että molempia tarvitaan.

Sijoittaja tarkastelee omistuksiaan lyhyellä aikajänteellä. Hän on yrityksen toiminnan suhteen passiivinen, eikä ole sitoutunut sen toiminnan kehittämiseen sijoittamaansa rahaa laajemmin. Mikäli yritys joutuu vaikeuksiin, sijoittajat yleensä myyvät omistuksensa. Tällöin he kantavat vastuuta ainoastaan mahdollisen taloudellisen tappion muodossa.

Sijoittaja tarkastelee omistuksiaan lyhyellä aikajänteellä kun taas omistajan aikajänne on pitkä.

Omistajan aikajänne on pitkä. Hän osallistuu aktiivisesti yrityksen toimintaan ja sen kehittämiseen. Jos yritys on ongelmissa, omistaja käärii hihat. Hän joutuu usein laittamaan itseään likoon entistä enemmän esimerkiksi lisäsijoitusten muodossa. Luoman mukaan hyvä esimerkki tällaisesta aktiivisesta omistajasta on Koneen Antti Herlin.

Millainen omistus työntekijälle paras?

Se, miten yritys omistetaan, vaikuttaa myös yrityksen arkeen. Vaikka jokaisen yrityksen tavoitteena olisi voitto, erilaiset omistajat painottavat erilaisia asioita ja ohjaavat yritysten toimintaa erilaisiin lopputuloksiin.

Kun omistajia on vähän, heidän arvonsa nousevat selkeämmin esiin ja vaikuttavat yrityksen toimintaan. Pörssiomisteisessa yhtiössä, jossa kenelläkään ei ole isoa omistusosuutta, yrityksen johtamisen onnistumista voidaan mitata oikeastaan vain omistaja-arvon kehityksen kautta. Tällöin huomio kiinnittyy tiukemmin siihen.

Mikäli yrityksen johdon tavoitteena on varmistaa osakkeenomistajien saamat osingot, kannuste huolehtia työntekijöistä ei ole välttämättä niin suuri kuin yrittäjällä, joka on henkilökohtaisella panoksellaan kiinni yrityksessään.

Luoman mukaan ei kuitenkaan ole olemassa yhtä mallia, joka automaattisesti tuottaisi parhaan lopputuloksen yrityksen työntekijöiden näkökulmasta.

Kuinka paljon osinkoja omistajille?

Julkista arvostelua herättää usein tilanne, jolloin vuolaasti osinkoja jakanut yritys irtisanoo työntekijöitään. Eikö osinkoihin menevää varallisuutta voisi heikompina aikoina käyttää työntekijöihin tai edes yritykseen investoimiseen?

Luoman mukaan nyrkkisääntö on, että normaalitilanteessa yritys jakaa voitostaan puolet osinkoina ja investoi puolet yritykseensä. Mikäli järkeviä investointikohteita ei ole, Luoman mielestä hyödyllisintä on jakaa enemmän osinkoja.

“Tällöin osinkojen saajat voivat sijoittaa rahan kulutukseen tai toisiin yrityksiin eri toimialoilla. Näin syntyy taas uutta työtä.”