Rahastusta vuokrataloilla: käsikirjoitus

Vuokrataloyhtiö Saton omistajat myivät kuukausi sitten enemmistön yhtiöstä pohjoismaiselle kiinteistösijoittajalle.

VVO puolestaan on hankkiutumassa eroon viimeisistä sosiaalisista vuokra-asunnoistaan.

Tämä on tarina siitä, miten ammattiyhdistysliikkeen VVO ja työnantajataustainen Sato keräsivät itselleen miljardien eurojen asunto-omaisuuden valtion tukemilla vuokra-asunnoilla.

Kainuu on esimerkki maakunnasta, jossa halpoja asuntoja on tarjolla hyvin ja töitä huonosti.

Richard Långström täydentää koulutustaan kiinteistöhuollon opinnoilla.

Santtu Komulaisen talonrakentajan tutkinto on juuri valmistumassa.

Santtu Komulainen, Kajaani:
"Sitten minä yritän päästä töihin."

MOT:
"Mikä rakennusalan työllisyystilanne Kainuussa?"

Santtu Komulainen:
"Noo se on vähän saattaa olla…mitä nyt oon seurannu tuossa niin ei oo paljoo paikkoja."

Kainuun ammattioppilaitos kouluttaa aikuis- ja työllisyyskoulutuksella mm lähihoitajia, ja rakennus- ja kiinteistöhuoltoalan ammattilaisia.

Työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometrin mukaan kaikista näistä ammateista oli viime syksynä ylitarjontaa Kainuussa ja pulaa pääkaupunkiseudulla.

Richard Långström, Kajaani:
"Kahtena keväänä meillä on ollut tilanne, että ollaan oltu muuttamassa Etelä-Suomeen ja nimenomaan sen minun työllistymisen takia."

MOT:
"Onko vaimolla työpaikka?"

Richard Långström:
"Kyllä, on täyspäiväisesti työllistettynä projektissa tällä hetkellä, se on se suurin syy minkä takia keväällä jäi se muutto tekemättä sen takia."

Arkistokuvaa, Kuvarengas 1969:
Viime vuosina on yhä selvemmin käynyt ilmi, ettei asuntotuotantomme nykyisin keinoin toteutettuna pysty tyydyttämään väestön asuntotarvetta. Tästä syystä on ammattiyhdistysliikkeen ja edistysmielisen osuuskauppaliikkeen piirissä pidetty välttämättömänä ryhtyä toimintaan valtion lainoittaman vuokra-asuntotuotannon edistämiseksi.
29. tammikuuta perustettiin Valtakunnallinen vuokra-asunto-osuuskunta, jonka tarkoituksena on toteuttaa vuokra- ja osuuskuntasuntojen tuotantoa valtakunnalliselta pohjalta yhteistyössä paikallisten Haka-järjestöjen kanssa.

Tämä on Malminiitty Vantaalla, kehäradan varressa. Täältä alkoi vuokratalo-osuuskunta VVO:n tarina.

Sirkka-Liisa Heikkonen on asunut Malminiityssä samassa VVO:n kaksiossa alusta lähtien.

Hän oli tuolloin töissä työväenliikettä lähellä olevassa EKAssa, silloiselta nimeltään OTK.

Sirkka-Liisa Heikkonen:
"Siellä piirrettiin nää, Haka, Kansa ja OTK oli sinä mukana ja liitot. Liittojen ihmisetja ne ketkä oli töissä niin sai varata asuntoja ensin, koska ne oli rahoittajat."

Vasemmistolaisen osuuskunnan vastapainoksi syntyi Vatro, jonka valtion tuilla rakennetut vuokra-asunnot ovat nykyään osa rakennusalan työnantajapuolen perustamaa Satoa.

Nämä kaksi ovat edelleen Suomen suurimmat yksityiset vuokrataloyhtiöt.

Valtion lainojen ja korkotukien idea ei alkuperin ollut tuottaa miljoonaosinkoja ay-liikkeelle ja työnantajaleirille.

Rakennuttajat pistivät taloihin hyvin vähän omaa rahaa, loput lainasi valtio.

Vuokrissa saa kerätä voittoa vain omalle rahalle. Tällä keinolla vuokran piti pysyä kohtuullisena. Näin ei käynyt.

2000-luvulle tultaessa asuntoja alkoi vapautua rajoituksista tuhansittain joka vuosi. Samoihin aikoihin rakennuslainaa alkoi saada myös pankeista, ja korot laskivat.

Jos vuokrataloyhtiön käsiin ei jäänyt muuttotappioalueiden tyhjeneviä vuokrataloja, velattomat talot tuottivat hyvin.

Mikä tärkeintä, ne kelpasivat uusien markkinaehtoisten lainojen vakuuksiksi.

Ammattiliittojen käsissä ollut VVO hankki pääomaa ottamalla omistajiksi eläkevakuutusyhtiöitä ja alkoi tehdä tiliä.

Jani Nieminen, toimitusjohtaja, VVO Yhtymä: 1997 VVO:sta tuli osakeyhtiö. Sillon haettiin uusia pääomia ja pystyttiin kasvattamaan tuotantomääriä. Ja osakeyhtiön pitää toimia tietysti osakeyhtiölainsäädännön mukasesti. Ja harrastaa liiketoimintaaa. Ja me ollaan oltu liiketoimintalähtöinen konserni, jolla on ollu myös vahva yleishyödyllinen osio osana meidän toimintaa.

2000-luvun alussa uusien ara-asuntojen määrä romahti, ja markkinaehtoinen tuotanto kasvoi.

Sitten tuli finanssikriisi.

Nykyinen oppositiokansanedustaja Krista Kiuru tuli asuntoministeriksi kokoomuksen Jan Vapaavuoren jälkeen vuonna 2011.

Edeltäjä ideoi kokonaan uuden valtion tukimuodon.

Grafiikka:
Vapaavuoren välimalli 2009-2010:
-Avoin yksityisille sijoittajille

Näin valtion takauksia ja korkotukia pääsivät hyödyntämään myös yksityiset sijoittajat.

Talot piti pitää vuokralla 10 vuotta,mutta vuokrassa sai kerätä voittoa.

Graffiikka:
Vapaavuoren välimalli 2009-2010:
-Avoin yksityisille sijoittajille
-Käyttörajoitus vuokra-asuntona 10 vuotta
-EI vuokrarajoitteita

Malli oli voimassa kaksi vuotta.

Krista Kiuru, SDP, kansanedustaja, asuntoministeri 2011-13:
"Mä olen kuulunut tän Vapaavuoren välimallin kriitikoihin, koska minusta se ajan tuote oli hyvä esimerkki siitä, miten suostuttiin intresseihin, joihin ei olisi missään nimessä pitänyt suostuu. Minusta se virhe tehtiin siinä, että nää isot rakentajat oli tontteja jäämässä tyhjiksi, niin heillä ei ollut minkäänlaista pakotettuakaan tarvetta rakentaa niille kohtuuhintaista asuntotuotantoa, kun tarjolle tuli valtion puolesta tällainen gryndereitä erityisen hyvällä hyvillä ehdoilla hyväilevä malli, jonka vuoksi sitten ei tarvinnut rakentaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa edes näinä taantumavuosina."
"Jälkikäteen historia muistaa erityisesti porvallisella puolella tämän vaiheen siinä, että kyllä sillä Vapaavuoren välimallilla rakennettiin todella paljon asuntoja. Ikävää oli se, että niistä ei mistään asunnoista tullut kohtuuhintaisia."

Valtion vaikutus markkinoihin näkyy edelleen esimerkiksi tällä alkujaan rakennusliike YITn tontilla Espoon keskuksessa.

Aseman viereen piti alkujaan nousta omistusasuntoja.

Finanssikriisi muutti suunnitelman ensimmäisen kerran.

Kun talous sakkaa, siirtävät rakennusliikkeet tuotantojaan valtion tukemaan rakentamiseen. Idea on välttää omistusasuntojen hintojen lasku.

Näin Espoon kaupunginhallitus kuvasi markkinoiden logiikkaa kun se hyväksyi kerralla peräti seitsemän kohteen muuttamisen valtion tukemaksi tuotannoksi.

Lukija:
”Asuntorakentaminen on selkeästi vähenemässä ja erityisesti omistusasuntotuotanto on lähes pysähtynyt. Rakennusyhtiöt ovat ilmaisseet entistä enemmän halukkuuttaan toteuttaa hankkeitaan yhdessä rakennuttajien kanssa ara-tuotantona. ”

YITkin myi Asemakujan tontin VVO:lle, mutta piti rakennusurakan.

Asemakuja 1 vaihtui Vapaavuoren välimallikohteeksi, ja alkuvuokra pomppasi 17 euroon neliöltä.

Talolle tyypillisen kaksion jo alkujaankin korkeaa vuokraa välimalli nosti vielä lisää.

Grafiikka:
Kaksio 52 m2
ara-alkuvuokra 821€/kk
välimallivuokra 884€/kk

Valtion tuen vaikutusta markkinoihin valvoo Asumisen ja rakentamisen kehittämiskeskus ARA. Virastoa johtaa Hannu Rossilahti.

MOT:
"Mitä tapahtui asunnon rakentamisen hinnalle vuonna 2010?"

Hannu Rossilahti, ylijohtaja, ARA:
"Silloinhan, oikeastaan finanssikriisi oli syy tähän välimallin väliaikaiseen toimeenpanoon tavallaan. Kun tämä kriisi yllättävän nopeasti meni ohi, niin mehän noustiin aika nopeasti siitä montusta ylös ja jossakin vaiheessa sitten näitä elvytystoimia oli ehkä vähän liikaakin jopa nyt jälkeenpäin arvioiden. Rakentamisen hinta nousi nopeasti korkeaksi."

MOT:
"Miksi te hyväksyitte niin nopeasti nousseet rakentamiskustannukset?"

Hannu Rossilahti:
"Me pyrimme toimimaan siinä haarukassa, mikä meille vuosittaisen, vuosittaisen tulosuojauksen ja hankkeiden hyväksynnän suhteen oli tavallaan."
"Hankkeita piti vaan saada liikkeelle, koska piti elvyttää."

MOT selvitti kuka hyötyi Vapaavuoren välimallista.

Viiden suurimman tukien käyttäjän listalla oli kaksi vauhdilla kasvanutta yksityistä asuntosijoittajaa.

Eniten, 130 miljoonaa euroa valtion takaamaa lainaa hyödynsi Icecapital. Sijoitusyhtiön pääomistaja on mm. Kuopion palloseuran omistajana tunnettu Ari Lahti. Yhtiö on kertonut julkisuuteen vain, että kiinteistörahastot tuottavat yli alan keskituoton. Yhtiö ei antanut haastattelua MOT:lle.

Uudella valtion rahoituksella asuntosijoittajajaksi ryhtyi myös kokoomusta lähellä olevan Peter Fagernäsin Taalerintehdas.

Toiseksi eniten välimalliasuntoja rakensi Sato ja viidenneksi eniten VVO.

Listan kolmosen, Suomen vuokrakotien hallituksessa työskenteli Rossilahden edeltäjä, ARAn entinen ylijohtaja Teuvo Ijäs.

Valtion tukemien asuntojen rakentaminen ei ole työllistänyt talonrakentajia enää vuosiin. Kun välimalli loppui, paluuta entiseen ei ollut. Kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen suunniteltu pitkä korkotuki ei sisältänyt enää korkotukea lainkaan.

Grafiikka:
Pitkä korkotuki:
-Korkotuki olematon
-VAIN yleishyödyllisille yhteisöille
- vuokra-asuntona 30-40 vuotta
-Vuokrassa EI voittoa

Sen sijaan laina toi mukanaan tukun rajoituksia.

Jani Nieminen, toimitusjohta, VVO Yhtymä:
"Me ei tulla tekemään enää pitkällä korkotuella uudistuotantoa. Me ollaan lopetettu se jo muutama vuos sitten."

MOT:
"Mikä siihen on syynä?"

Jani Nieminen:
"Tällä hetkellä markkinaehtosta rahaa on paljon tarjolla."

Krista Kiuru:
"Mä luulen, että suomalaisen asuntopolitiikan ongelma on se myös, että tällä välimallilla sekoitettiin kohtuuhintaisten markkinoiden toimijoiden päät. Nyt odotetaan yhä vielä sitä, että milloin tällainen samanlainen herkkupalanen vois pudota taivaalta ja ja sitä kautta niin tää odotusaika ollut suomalaiselle pienituloiselle ihmisille kovin kalliiksi koska asuntojen hinnat ovat vaan nousussa."

Nyt Sipilän hallitus täyttää odottajien toiveet.

Joulun alla valmistui Hannu Rossilahden raportti. Sen pohjalta annetaan esitys eduskunnalle jo keväällä.

Yksityissijoittajat pääsevät taas valtion tukiluukulle.

Grafiikka:
Uusi Rossilahden välimalli (lakivalmistelun pohjana):
-Avoin yksityisille sijoittajille

MOT teetti vertailun, johon koottiin tiedot VVO:n kaikkien pääkaupunkiseudulla sijaitsevien asuntojen vuokrista.

Laskelmat julkaistaan kokonaisuudessaan verkkosivuillamme.

Selvitys vahvisti, että VVO:n tuotto tulee pitkälti valtion tuella rakennetuista taloista.

Helsingissä yli puolet VVO:n Lumo-brändin alla vuokrattavista markkinahintaisista asunnoista on rajoituksista vapautuneita valtion tukemia asuntoja. Espoossa 75 prosenttia ja Vantaalla peräti 77 prosenttia Lumo brändin markkinaehtoisista asunnoista on entistä sosiaalista asuntotuotantoa, joka takoo nyt täysin markkinahintaista tuottoa ay-liitoille.

Myös Heikkosen koti on nykyään VVO:n markkinaehtoinen Lumo-asunto. Hänen 48 neliön kaksiossaan peruskorjaus nosti vuokran 724 euroon neliöltä.

Sirkka-Liisa Heikkonen, Vantaan Malminiitty:
"Remontin jälkeen nousi sata euroo sitten kerralla vuokra."

Heikkosen toisen kerroksen kaksio on Vantaan markkinahintaisten keskikastia.

Sen sijaan talon yksiöiden hinta on nykyään jopa parikymppiä neliöltä, reilusti yli Vantaan keskimääräisen vapaan yksiövuokran.

MOT:
"Onko se kohtuullinen vuokra Vantaalla?"

Jani Nieminen, toimitusjohtaja, VVO Yhtymä:
"Siellä vuokrat nousi noin kaks euroa neliölle korjauksen johdosta. Asunnoista suurin osa on sellasia, joissa asuu se sama vuokralainen kun ennen remonttia. Asunnot on koko aika täynnä. Ja ihmiset tuntuu viihtyvän siellä erittäin hyvin. Niin kaikki vaikuttaa olevan aika hyvin kunnossa."

MOT:
"Niin mutta onks tää siis kohtuullinen vuokrataso Vantaalla, 20 euroo yksiöstä(/neliö)?"

Jani Nieminen:
"Vuokrataso on sille asunnolle oikea, kun kaikki asunnot on täynnä."

Malminiitty on erikoinen tapaus sikälikin, että siellä ARA mahdollisti vuokra noston markkinahintoihin omalla päätöksellään seitsemän vuotta ennen aikojaan.

VVO haki vapautusta vuokrasääntelystä yli 500 asunnolle, jotta taloja voitiin käyttää markkinaehtoisen remonttilainan vakuutena. Aralle tämä sopi.

MOT:
"Tiedätkö kuinka paljon VVO maksoi osinkoa noina vuosina, kun he sanoivat, että heillä ei ole varaa korjata niitä asuntoja?"

Hannu Rossilahti, ylijohtaja, ARA:
"Kymmeniä miljooniahan he on maksaneet osinkoja vuosittain."

MOT:
"Mitä ajatuksia se herättää?"

Hannu Rossilahti:
"Tietysti lähtökohta on se, että omistaja toimii kuitenkin säännösten puitteissa."

Pari viikkoa sitten, aika tarkkaan 47 vuotta siitä kun VVO allekirjoitti perustamissopimuksensa, se hankkiutui eroon viimeistä vuokrarajoitusten alaisista asunnoistaan.

MOT:
"Minkä takia te päätitte myydä suurimman osan näistä teidän ARA-taloistanne Y-säätiölle?"

Jani Nieminen:
"No me aiotaan keskittyy palvelumuotoiluun ja ja rakennuttaa merkittävän määrän uusii vuokra-asuntoja alueille, joissa työvoiman tarve kasvaa. Ja palvelumuotoiluissa on kysymys ihmisten elämän helpottamisesta. Pystytään tuomaan uusia ratkaisuita, ett asunnon saanti helpottuu. Ja sitä kautta työvoima pystyy liikkumaan työn perässä kasvukeskuksiin. Me nähdään, ett se on avainasia Suomen onnistumiselle."

MOT:
"Minkä takia te ette sitten rakenna niitä ARA:n korkotukilainoilla, jolloin ne vuokrat on vähän matalampia?"

Jani Nieminen:
"Tänä päivänä markkinaehtoinen raha on hyvin halpaa."

MOT:n teettämässä vuokravertailussa erotimme VVO:n taloista ne, jotka siirtyvät Y-säätiölle.

Niiden vuokrissa ei saa kerätä voittoa ja niiden pitäisi olla kohtuuhintaisia.

Pari vuotta sitten ympäristöministeriö tutki, että yksityisten vuokrayhtiöiden rajoitetut vuokrat olivat silti useita euroja neliöltä kalliimmat kuin kaupunkien vuokrataloissa.

MOT:n (ja Rakennuslehden) vertailu paljasti, että tilanne pääkaupunkiseudulla, erityisesti Espoossa on paikoin jopa huonompi kuin pari vuotta sitten.

Grafiikka:
VVO:n rajoitetut vuokrat
verrattuna
Espoon kaupungin keskivuokriin 2015:
VVO:n yksiö keskim. +6,27€m2 kalliimpi
VVO:n kaksio keskim. +5,32€/m2 kalliimpi

Tämä tarkoittaa, että kaksiossa VVO:n kohtuuhintainenkin vuokra on karkeasti kaksi ja puolisataa kalliimpi kuin Espoon kaupungin vuokratalossa.

Erotuksen VVO:lle maksaa yhä useammin valtio koko ajan paisuvalla asumistuella.

Grafiikka:
VVO:n rajoitetut vuokrat
verrattuna Helsingin kaupungin keskivuokriin 2015:
VVO:n kaksio keskim. +5€/m2 kalliimpi

Helsingissä ja Espoossa hintaero pienentyi vain vähän verrattaessa kaupunkien kalleimpiin ja uusimpiin kohteisiin.

VVO itse selittää vuokraeron korjauksiin varautumisella ja sillä, että kunta sponsoroi omia asuntojaan lainatakuilla.

Esimerkkitalossa Helsingin Viikissä VVO arvioi viisi vuotta sitten keräävänsä vuokrissa 1,39 € neliöltä korjauksiin varautumista, toinen talo Espoossa melkein kaksi euroa.

Useiden eurojen vuokraero ei selity, vaikka mukaan laskisi VVO:n vuokriin sisältyvät veden ja laajakaistan.

Hannu Rossilahti, ylijohtaja. ARA:
"Valtakunnalliset yhtiöt myös tasaavat vuokria alueiden kesken jopa niin, että pääkaupunkiseudulla voidaan maksaa jonkun toisen kaupungin kustannuksia."

MOT:
"Tätä ei olla muuttamassa?"

Hannu Rossilahti:
"Tällä hetkellä ei."

Joulun alla VVO ilmoitti, että kauppahinta Y-säätiölle siirtyvistä asunnoista on yhtä suuri kuin sen taloihin alkujaan laittama oma rahoitus.

Myös Y-säätiöstä kerrottiin, että yhtään korjauksiin kerättyä rahaa ei tule talojen mukana.

Juha Kaakinen, toimitusjohtaja, Y-säätiö:
"Meidän näkökulmasta, kun kauppa on tehty ja omistus siirtyy meille, niin meille siirtyy, me lähdetään ikään kuin nollatilanteesta."

MOT:
"Kun te ostitte sen yli 8000, melkein 9000 asuntoa VVO:lta, niin kuinka paljon niissä vuokrissa on varauduttu korjauksiin?"

Juha Kaakinen:
"Tota mä en osaa sanoa. En pysty sanomaan enkä oikeastaan halua sen enempää kommentoida. Se on VVO:n asia ja varmaan sieltä löytyy se tieto tarvittaessa."

Haastattelun jälkeen tilanne muuttui. Viikko sitten VVO lupasikin viisi miljoonaa euroa asukkaiden rahoja talojen mukana. Se on pikkusumma suhteutettuna siihen, mitä vuokralaisilta on kerätty.

ARA on nyt aloittanut tutkinnan siitä, mihin VVO on käyttänyt asukkailta kerätyt korjausrahat.

Hannu Rossilahti:
"Tämä urakka on niin iso, että vastaa melkein meidän normaalivuoden työtä tällä alalla, että sillä lailla tässä on iso työ edessä."

Richard Långström, Kajaani:
"Keväällä olis tarkoitus valmistua. Jos ei Kajaanista löydy töitä, saattaa olla edessä lähtö etelään töiden perässä."

MOT:n teettämä vuokravertailu paljastaa, että Kainuussa kiinteistöhuoltoalaa opiskeleva on aika vaikea lähteä hakemaan etelässä odottavia työpaikkoja.

Vuokravertailun keskeinen tulos on, että säädellytkin vuokrat ovat nousseet pääkaupunkiseudulla paikoin jopa yli vapaarahoitteisten markkinavuokrien.

Erityisesti Espoossa VVO:n kohtuuhintaisiksi tarkoitettujen asuntojen keskivuokra oli kaikissa huoneistotyypeissä yli Espoon vapaarahoitteisten vuokrien keskiarvon.

Grafiikka:
VVO Espoo
ara-yksiö +0,75€
ara-akaksio +1,58€
ara-kolmio + 1,18€…yli vapaarahoitteisten markkinahintojen

Myös Vantaalla ja Helsingissä VVO:n rajoitetut, niin sanotut kohtuuhintaiset vuokrat ovat jo lähes vapaarahoitteisten tasolla. Tilanne on jopa heikentynyt verrattuna Ympäristöministeriön parin vuoden takaiseen vertailuun.

Nykyisin asuntopolitiikasta vastaa Keskustan Kimmo Tiilikainen.

MOT:
"Tää näyttää, että esim VVOn omakustannusvuokra yksiössä on ton verran ja tossa on vapaarahotteinen keskivuokra."

Kimmo Tiilikainen: "Joo"

MOT:
"Sillon tästä niinkun nähdään, että yksiöiden kohdalla…"

Tiilikainen:
"Se on jopa korkeempi."

MOT:
"Se on jopa korkeempi."

Kimmo Tiilikainen:
"Juuri näitten havaittujen ongelmien takia, että meillä aina ne kohtuuhintaiset eivät olekaan kohtuuhintaisia, niin nyt kuluneen syksyn aikana on rajoitettu tätä vuokrien nousupainetta esimerkiksi kuinka paljon vuokralaiselta pystytään perimään vuokrassa varautumista tuleviin korjauksiin.
Kaiken kaikkiaan tässä, en väitä, että vuokrat tulee laskemaan näitten toimien ansiosta. Se oli edeltäjäni Kiuru, joka lupasi, että vuokrat laskee. No käytännössä ne nousi monta euroa neliöllä."

Kerrataan.

Grafiikka:
Pitkä korkotuki:
-VAIN yleishyödyllisille yhteisöille
-Käyttörajoitus 30-40 vuotta
-Vuokrassa EI saa kerätä voittoa

Pitkä korkotuki on tutkimuksemme mukaan ainoa, jolla edes kunnat ovat pystyneet tuottamaan aidosti kohtuuhintaisia asuntoja.

Grafiikka:
Pitkä korkotuki:
Korkotuki olematon

Hallitus toisensa jälkeen on antanut tämän tuen rappeutua, eikä Sipilän hallituskaan lupaa korjata sitä. Sen sijaan asuntoministeri Tiilikaisella on valmistelussa sijoittajien toivoma uusi välimalli.

Grafiikka:
Uusi Rossilahden välimalli (lakivalmistelun pohjana):
-Avoin yksityisille sijoittajille
-Vuokra-asuntona 10 vuotta

Uudessa Rossilahden välimallissa valtion tukihana aukeaisi jos asunto pidetään vuokrakäytössä 10 vuotta.

Grafiikka:
Uusi Rossilahden välimalli (lakivalmistelun pohjana):
-vuokrarajoituksia

Edeltäjästä poiketen luvassa on myös vuokrarajoituksia.

MOT:
"Uskotko, että sillä uudella välimallilla saataisiin halvempia asuntoja kuin mitä tällä pitkällä on rakennettu?"

Hannu Rossilahti:
"Jos puhutaan välimallin, uuden välimallin alkuvuokrasta suhteessa tähän nykyiseen pitkään korkotukeen, niin kyllä selvästi on nähtävissä, että tää välimalli on kalliimpi vuokriltaan."

MOT:n julkaiseman vuokravertailun jälkeen haluan kysyä ministeriltä, mitä järkeä valtion on tukea sijoittajia uudella rakentamisen tuella, joka ei edes tuota kohtuuhintaisia asuntoja.

Kimmo Tiilikainen:
"Kyllä tällä valtion tukemalla kohtuuhintaisella tuotannolla, mikä olisi aidosti kohtuuhintaista myös sen asujan kannalta, niin kyllä sille edelleen tarvetta on."

MOT:
"Mitä se on se kohtuuhintaisuus?"

Kimmo Tiilikainen:
"No kohtuuhintaisuus on tietenkin sitä, että vuokrataso on alempi kuin vapailla markkinoilla. Tiedän oikein hyvin, että näin ei aina tänä päivänä ole, ja sen takia näitä malleja täytyykin uudistaa."

MOT: Esimerkiksi Helsingistä sanotaan, että sijoittajat on niin aktiivisia, ne rakentaa kaikki ne tontit, mitä vaan saavat. Mihin tähän tarvitaan valtion tukea?

Kimmo Tiilikainen: Valtion tukea tarvitaan siihen, että saataisiin myös niitä edullisempia asuntoja tarjolle. Helsingin seudulla on monta kertaa se tilanne, että se tavallinen työssäkäyvä ihminen, niin on vaikeuksia omalla palkallaan pystyä riittävät asumisolot turvaamaan. Sen takia pyritään edelleen tätä rakentamista tän lyhyen korkotukimallin kauttakin lisäämään.

MOT:
"Millä tavalla tällä välimallilla saadaan kohtuuhintaisia asuntoja, kun edes sillä tiukasti rajoitetulla ei saada niitä kohtuuhintaisia asuntoja? Selitä vielä, että mikä se logiikka on."

Kimmo Tiilikainen:
"Tietysti kun nyt tätä lyhyttä korkotukimallia vasta valmistellaan, niin tässä valmisteluvaiheessa täytyy katsoa niitä yksityiskohtia. Se avaintekijä on se, että saadaan uusia toimijoita ja lisää rakentamista tänne korkotuetun tai valtion tukeman asuntotuotannon piiriin."

Asuntorakentamisen valtiontuissa piru todella asuu yksityiskohdissa.

Sijoittajat eivät edes tarvitse uutta tukkimallia rahoituksen varmistamiseen, vaan tonttien saamiseen.

Tämä on ainoa tapa, jolla sijoittaja pääsee vain kymmenen vuoden rajoituksilla käsiksi siihen noin viidesosaan tonteista, jotka kaupungit ovat luvanneet sosiaaliseen asuntotuotantoon.

Juha Kaakinen, toimitusjohtaja, Y-säätiö:
"Näen tässä kaksi riskiä. Ensinnäkin sen, että jos on kyse siitä, että näitä välimallin kohteita tehdään näillä samoilla ARA-tonteilla, niin tosiasiallisesti se kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrä ei oikeasti lisäänny. Samaa kakkua jaetaan vain eri tavalla."
"Toinen riski on sit se, että kyllä nää hyvät rahoitusehdot saattaa houkutella semmoisia toimijoita myös, jotka näkee tässä tämmöisen lyhyentähtäimen taloudellisen hyötymismahdollisuuden ja aikovat niistä sitten 10 vuoden jälkeen luopua."

Vapaavuoren välimallista ei ole kulunut täyttä kymmentä vuotta. Sijoittajat ovat silti jo kyselleet valtiokonttorista ennenaikaisia vapautuksia. Neljälle vapautus vuokrakäytöstä on myönnetty.