Ronja Salmi
Yle
Kun Adaltron osto varmistui, mietin heti Jenny Ahlrothia. Jenny on Monty Robertsin opissa kouluttautunut hevostenkouluttaja, ja sain häneltä oppitunnin Miran kanssa muutama vuosi sitten. Halusinkin saada Adaltron kanssa neuvoja ja näkemystä siihen, miten tietyissä tilanteissa minun tulisi toimia. Vaikka tiedän hevosten käyttäytymisestä ja elekielestä paljon, tiesin että minulla oli paljon opittavaa Adaltrosta. Muutama viikko saimmekin Adaltron kanssa täyden oppitunnin toisistamme!
Maastakäsittelyharjoitukset toteutettiin maneesiin pystytetyssä pyöröaitauksessa. Pyöröaitaus auttaa hevosta keskittymään vain aitauksen sisällä oleviin asioihin ja on siksi avuksi koulutuksessa. Alussa Adaltro vilkuili pyöröaitausta, mutta rentoutui nopeasti.
Harjoituksia varten Adaltro sai päähänsä doally halter-riimun. Riimu on muuten täysin tavallinen, mutta siinä on liikkuva narun turvan päällä. Kun liinan kiinnittää narun päässä olevaan renkaaseen, on mahdollista laittaa hevosen turpaan painetta koulutuksen aikana. Montyn oppien mukaan hevosia koulutetaan paineen ja sen poiston avulla, aivan kuin ratsastuksessakin. Hevoselle voidaan antaa merkki paineen avulla, mutta paine tulee vapauttaa välittömästi oikean reaktion tapahduttua. Montyn opit ovat täysin väkivallattomia, eikä omaan silmääni riimu ole millään tavalla hevoselle ikävä.
Aloitimme harjoitukset simppelisit taluttamalla. Jenny halusi hetken vain tarkkailla meitä, ja sanoi heti meillä olevan mukava perusyhteys toisiimme. Hiottavaakin löytyi. Välillä Adaltro esitti minulle kysymyksiä, joita en edes huomannut. Se saattoi jäädä hieman liian taakse minusta taluttaessa, tai vaihtoehtoisesti kiihdyttää minun rinnalleni. Minun tuli kiinnittää huomiota Adaltron asentoon talutuksessa, ja korjata sitä tarpeen mukaan.
Olin huomannut, että Adaltro reagoi voimakkaasti sen edessä oleviin liikkeisiin. Se saattaa esimerkiksi säikähtää jos tulen karsinaan vähänkin liian nopeasti tai pudistelen käytävällä loimea.Ylipäätään kaikki liikkeet jotka tapahtuvat ylhäällä ja edessä, saavat sen hermostumaan. Hevonen myös herkästi peruuttaa kun säädän jalustimia ennen selkään nousua. Säikähdykset eivät ole isoja, eivätkä peruutusaskeleet monia, mutta reaktio silti tapahtuu. Kerroin tästä Jennylle ja hän arveli, että Adaltron elämässä voi olla ikäviäkin tapahtumia taustalla. Hevonen on syntynyt Hollannissa ja koulutettu Saksassa isolla myyntitallilla. On vaikea sanoa, miten siellä hevosta on siellä kohdeltu.
Talutuksen jälkeen harjoittelimmekin yksinkertaisuudessaan paikoillaan seisomista. Minun tehtävänäni oli saada Adaltro seisomaan rentona ja kiertää sen puolelta toiselle silittämässä sitä. Tehtävä oli yllättävän vaikea! Adaltro otti todella herkästi yhden askeleen taaksepäin kun lähestyin sitä sivulta. Minun oli oltava todella tarkkana oman kehoni kanssa, että sain tultua onnistuneesti Adaltron vierelle. Jenny neuvoi minua laskemaan toista olkapäätäni lähestyessäni hevosta ja tekemään itseni hieman pienemmäksi. Tämän tyylinen, vaarattomuutta viestivä lähestymistapa toimi.
Jenny opasti minua läpi harjoitusten. Oli todella kiinnostaa huomata kuinka pienetkin eleet, kuten esimerkiksi käden asento peruutusharjoituksessa, vaikuttivat lopputulokseen. Kun muutin silittävän käteni liikkeen öljymäiseksi, kovan ja taputtavan käden sijaan, otti hevonenkin eleen paremmin vaastaan. Siis minulla oli opittavaa hevosen silittämisestäkin! Oppitunti oli loistava muistutus siitä, kuinka herkkiä hevoset osaavat olla.
Koko sessio taltioitiin Ystäväni hevosen Snapchattiin ja Periscopeen. Tallenteet ovat jo poistuneet, mutta jatkossa meitä voi seurata nimimerkillä ystavanihevonen!
Harjoittelu huipentui niin sanottuun Join Uppiin. Harjoituksessa hevoseen pyritään saamaan yhteys ensin lähettämällä se pois ihmisen luota ja lopulta kutsumalla luokse. Metodi on tuttu hevosille, koska niin esimerkiksi tammat opettavat varsojaan.
Adaltro päästettiin irti aitauksessa, ja alkuun se meinannutkaan lähteä pois minun ohjauksestani. Jenny neuvoi minua siirtymään tiettyyn kulmaan suhteessa Adaltroon, hieman takaviistoon, saadakseni asemoinnillani Adaltron liikkeelle. Nostin myös hieman omaa ryhtiäni, ja Adaltro singahti aitauksessa liikkeelle. Se reagoi todella voimakkaasti minun kehoni asentoon ja Jenny neuvoikin minua heti laskemaan omaa energiaani saadakseni hevosen rauhoittumaan.
Muutaman reippaamman laukkakierroksen jälkeen pääsin jutun idean jäljille. Hevoset kommunikoivat paljon jo pelkällä asemoinnilla toisiinsa, ja muuttamalla omaa kulmaani Adaltroon saatoin saada sen vaihtamaan askellajia ja suuntaa aitauksessa. Jenny kommentoi myöhemmin hevosen olevan todella herkkä, ja kehoitti minua tarkkailemaan energiaani sen seurassa. Adaltron kaltainen, ulkoisille ärsykkeille erityisen valpas hevonen, saattaa saada vahingossa liikaa energiaa itseensä.
Omaa ryhtiäni, energiaani ja asentoani muuttamalla sain Adaltron siirtymään laukasta raviin, käyntiin, ja uudelleen raviin. Keskustelimme ilman välineitä, vain käyttäen hevosten elekieltä.
Viimeisenä tehtävänä oli saada kutsutta Adaltro luokse. Minun piti ensin asemoida itseni Adaltrolle kutsuvasti, hieman etuviistoon. Käänsin oman olkapäni hieman poispäin Adaltrosta, ja varoin katsomasta sitä kohti. Adaltro katseli minua tarkkaavaisesti, mutta ei liikahtanutkaan.
Jenny neuvoi minua kävelemään Adaltron edessä, ja olemaan kärsivällinen. Hevoset joilla on jo erilaisia kokemuksia takanaan, eivät välttämättä heti kävele ihmisen luokse. Muutaman kävelypätkän jälkeen Adaltro kuitenkin otti ratkaisevat askeleet, ja käveli luokseni. Olin saavuttanut sen luottamuksen.
Luoksetulon jälkeen palasimme talutusharjoitusten pariin. Tällä kertaa narua ei kuitenkaan tarvittu, vaan Adaltro seurasi minua tyytyväisenä ja rentona vapaana aitauksessa. Tunne oli uskomaton. Hevonen joka on ollut minulla vain hetken, tuntui nyt ymmärtävän minua.
Kuvat Jami Hellman
