Hyppää pääsisältöön

Erkki Pirtolaa innosti purskahtelu taiteen marginaalissa

Kuvataiteilija ja kriitikko Erkki Pirtola oli vaihtoehtotaiteen pioneeri, tallentaja ja edusmies, joka toi julkisuuteen myös "tuntemattoman Suomen" alkuvoimaisen ITE-luovuuden. Haastatteluissa vuosilta 1983–2013 talttumaton vastavirtailija valottaa elämäntyötään ja kertoo, kuinka löysi sisään outsider-taiteeseen.

Erkki Pirtolan (1950–2016) ajattelusta ja työstä antaa hyvän yleiskuvan tv-haastattelu, jonka Peter von Bagh teki Sininen laulu -sarjaan vuonna 2003. Pirtolaa innoitti kansan originelli elämisen filosofia, jonka myllerrys oli peittynyt keinotekoisen sivistyksen ulkokuoren alle. Taiteessa se ilmeni vain ajoittaisina "purskahteluina", hyvänä esimerkkinä oma oppi-isä Kalervo Palsa, "Lapin nyrjähtänyt nero", jonka kanssa hän ystävystyi vuonna 1970.

Tärkeä vaihtoehtotaiteen henkireikä "kielteisellä" 1970-luvulla olivat helsinkiläinen Elonkorjaajat-ryhmä ja J. O. Mallanderin perustama Halvat huvit -galleria. 1980-luvun taitteen Pirtola koki voimakkaana, kuusikymmenlukuun verrattavana tulvahduksena, joka kietoi yhteen visuaaliset taiteet, musiikin ja ympäristöliikkeen.

Ulkomaisia guruja olivat multitaiteilija Joseph Beuys ja säveltäjä John Cage, jonka Suomen-vierailu vuonna 1983 vaikutti ratkaisevasti Pirtolan taidefilosofiaan. Hän vakuuttui siitä, että kuka tahansa saattoi tehdä taidetta mistä tahansa, eikä sitä edes välttämättä tarvinnut tehdä, sillä oleellista oli nähdä maailma taideteoksena. "Cage riisui meidät taiteesta." Myöhemmin Pirtola sovelsi oivallusta omassa taidekoulussaan: sen oppilaille tähdennettiin, ettei taidetta voi opettaa vaan se on löydettävä itse.

Taiteilijaksi ei voi tulla, taiteilijana ollaan

Pirtola kertoi nuoruudestaan laajemmin Jukka Arvassalon tekemässä laajassa radiohaastattelussa, joka tehtiin hänen ehdittyään jo eläkeikään vuonna 2013. Tuleva "vaihtoehtoilija, vastavirtailija ja antitaiteilija" kuvailee itseään opinhaluiseksi, mutta koulun tapa tarjota tietoa oli stressaava. Sen vastapainoksi ja eräänlaiseksi vapauden alueeksi nousi vimmattu juoksuharrastus.

Ylioppilaaksi päästyään Pirtola lähti opiskelemaan psykologiaa ja filosofiaa, mutta jätti tieteilyn pian. Yliopistolta tarttui silti tutkijan asenne, jota sittemmin ilmensivät monet tekemiset, etenkin myöhempien vuosien jättimäinen videoarkisto. Hän hylkäsi myös muodollisen taidekoulutuksen saatuaan mielestään välttämättömät opit. "Taiteilijaksi ei voi tulla, vaan taiteilijana ollaan", Pirtola summaa ohjelmassa ajatuksensa ammatistaan. Perhe-elämä ja taiteentekeminen kietoutuivat tiiviisti yhteen.

Kirjoittajanuransa Pirtola aloitti vaihtoehtolehti Uuden Ajan Aurassa 1970-luvun lopulla. Vuonna 1979 Komposti-lehden päätoimittaja Pekka Haavisto värväsi taiteilija-kriitikon kommentoimaan ajan ja taiteen ilmiöitä sarjakuvamuodossa. Juuri underground-sarjakuvilla hän oli saanut ensimmäisen tunnustuksensa Nuorison taidetapahtumassa 1970.

Pirtola piti virallista nykytaidetta sisällyksettömänä ja otti omissa töissään parodisen naurun kautta kantaa maailman menoon. Inkoon ympäristöleirillä kohtaamiensa hengenheimolaisten kanssa hän perusti Ö-ryhmän, jonka hilpeitä taiteellis-sosiopoliittisia performansseja muistelee em. radio-ohjelmassa myös Harri Larjosto. Yksi niistä oli monia epäilemättä hämmentänyt Rahaa-happening: kun Kansainvälinen valuuttarahasto kokoontui Helsingissä vuonna 1983, ryhmä jakoi kadulla ilmaista rahaa ohikulkijoille.

1980-luvun alussa Pirtola ryhtyi kirjoittamaan Taide-lehteen ja aloitti pian sen jälkeen 12-vuotisen kriitikonpestinsä Ilta-Sanomissa. Vuonna 1983 tehdyssä radiojutussa hänen persoonallista kirjoitustyyliään kehutaan myötäeläväksi ja sisäistäväksi. Tekijä itse sanoo yrittäneensä tehdä arvostelusta taidetta.

Pirtolan mielestä tavanomainen taidekritiikki sortui yleensä joko mitäänsanomattomuuteen tai piittaamattomaan teilaamiseen. Itse hän oli onnekseen säästynyt kummaltakin: oma tuotanto oli lehdissä ohitettu lähes täydellisesti huolimatta kymmenkunnasta näyttelystä.

Metsiemme nykytaiteilijat

Vuonna 1987 Pirtola löysi videokameran uudeksi välineekseen. Ensimmäinen videoprojekti oli edesmenneen Kalervo Palsan Getsemane-ateljeen tyhjennyksen taltioiminen. Pirtola tallensi hengästyttävän määrän elävää taidehistoriaa: performansseja, tapahtumia, tuntemattomia ja tunnettuja taiteentekijöitä, ITE-taiteilijoita.

Omissa performanssivideoissa oli luotettuna yhteistyökumppanina taiteilija Pekka Kainulainen, jota Pirtola myöhemmin ylisti "suoraan metsästä reväistyksi hahmoksi". Yhdessä syntyi satoja videoita, ja 1990-luvun alussa parivaljakko hämmästytti katsojia jonkin aikaa vakituisesti Ylen Etulyönti-ohjelmassa.

Pirtolan videourakointi vakinaistui vaihtoehtokanava ATV:lle vuosina 1999–2002 tehtyjen taidevälähdysten myötä. Kaikkialla kameraa kanniskellut mies arveli vuonna 2008 tuottaneensa tuhansia tunteja liikkuvaa kuvaa.

Ylen Valopilkku-ohjelma valitsi ATV:n videoreportterin Vuoden valopilkuksi 2000. Palkintosumma oli määrä käyttää kaoottisen nauha-arkiston järjestämiseen, ja urakkaan haastettiin myös valtion ja Helsingin kaupungin asianomaiset tahot. "Videoajan Elias Lönnrot" antoi näytteen toimintatavastaan Lauantaivekkarin haastattelussa, johon hän oli kutsunut myös työtoverinsa Kainulaisen.

Elämä on se elävä kuva, jossa me ollaan näytteljöitä.― Erkki Pirtola 2008

Vuosituhannen taitteessa Pirtola alkoi Maaseudun sivistysliiton aloitteesta koota ja dokumentoida tuntemattomien, itseoppineiden nykykansantaiteilijoiden tuotantoa ympäri Suomea. Vuonna 2000 Kaustisella avattu ensimmäinen ITE – Itse tehty elämä -näyttely tuotiin seuraavana vuonna menestyksellisesti Helsinkiin. Siihen asti näitä teoksia oli nähty vain tekijöiden pihoissa tai kotinurkissa.

ITE-taide oli Pirtolalle suomalaisen alkuvoiman purskahtelua, jollaista saattoi syntyä vain taideinstituutioiden ja totunnaisuuksien ulkopuolella. Oppi-isä Kalervo Palsa oli tutustuttanut hänet outsider-taiteen eri muotoihin jo 1970-luvulla. Toinen tärkeä varhaisvaikuttaja oli Elonkorjaajiin kuulunut Ilkka-Juhani Takalo-Eskola, "metsäläinen" performanssitaiteilija, joka kuuluisimmassa teoksessaan rämpi alastomana suossa.

Leena Peltokankaan vuonna 2008 tekemässä radiohaastattelussa Pirtola rinnastaa vastataiteen esitaistelijat häkellyttävimpiin ITE-kykyihin, kuten kalevalaissamanisti Johannes Setälään, pihansa savannipuistoksi muuttaneeseen Alpo Koivumäkeen tai julkkiskuviin ihastuneeseen Ilmari Salmiseen, "metsiemme Andy Warholiin". Suomi oli hänestä kansainvälisestikin arvioiden ainutlaatuinen ITE-maa, ja juuri tätä luovuutta kannattaisi mainostaa ulkomaalaisillekin "eurooppalaisen matkimiskulttuurin" saavutustemme sijasta.

Erkki Pirtola kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen 23.1.2016.

Kommentit
  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.

  • Formulaliukua ja rokkia – Luisteluleikit Laura Lepistön, Valtter Virtasen ja muiden taitoluistelutähtien opastuksella

    Taitoluistelijat opettavat lapsille luistelua ja leikkejä.

    Miten sopii yhteen pingviinikävely ja luistelu? Taitoluistelijatähdet opettavat lapsille luistelua ja hauskoja leikkejä Pikku Kakkosen ja Suomen Taitoluisteluliiton ohjelmasarjassa vuodelta 2008. Luistimilla voi kokeilla vaikka formulaliukua, kisarokkia, merikotkahyppyjä tai rallijarrutusta. Luisteluoppaina ovat mm. Kiira Korpi, Laura Lepistö, Susanna Pöykiö ja Valtter Virtanen. Katsomisen jälkeen näitä temppuja voi lähteä jäälle testaamaan!

  • "Lennä Nykäsen Matti, lennä" – Sleepy Sleepers livenä Tulilinjalla

    Lahtelainen huumoripumppu provosoi Tampereella 1990.

    Lahtelainen huumorirock-yhtye Sleepy Sleepers esiintyi helmikuusssa 1990 Tampereen Tullikamarilla. Suorana lähetyksenä esitetyn Tulilinja-ohjelman konsertin päätöskappaleena kuultiin oodi maailman parhaalle mäkihyppääjälle: Nykäsen Matille.

  • Matti Nykänen voitti mäkihypyssä kaiken – katso videoita urheilu- ja viihdetähden elämän varrelta

    Mäkihyppylegendan esiintymisiä vuosien varrelta.

    Mäkihyppääjä Matti Nykänen (1963–2019) oli nelinkertainen olympiakultamitalisti ja kuusinkertainen maailmanmestari. Vaikka Nykänen urheilu-uransa jälkeen ajelehti kohusta toiseen alkoholinkäyttönsä ja myrskyisten parisuhteidensa ristiaallokossa, ovat miehen urheilumeriitit kuitenkin vertaansa vailla maailmassa. Artikkeliin on koottu 55-vuotiaana menehtyneen Nykäsen saavutuksia ja esiintymisiä vuosien varrelta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto