Suomen rockhistorian yhdestä merkittävimmästä levy-yhtiöstä Love Recordsista on valmistunut elokuva nimeltä Love Records - Anna mulle Lovee. Päähenkilö on musiikkituottaja Atte Blom, jonka valintojen kautta rockhistoriaan astuivat mm. Hurriganes, Juice, Wigwam ja Tasavallan presidentti. Miten totuudenmukaisesti Anna Lovee- elokuva kuvaa Love Recordsin historiaa?
Saan Atte Blomin kiinni puhelimella. Hän on hieman haluton kommentoimaan Aleksi Mäkelän elokuvaa, koska oli luvannut, että haastattelut pitää sopia tuotantoyhtiö Fisher Kingin kautta. Muutenkin tämä herra haluaisi pysytellä mieluummin taka-alalla. Harvasta ihmisestä tulee koskaan elokuvan päähenkilö. Miltä nyt tuntuu?
-Lähinnä kiusalliselta. Mutta en moiti elokuvaa, muotoilee Blom.
Aleksi Mäkelän ohjaama ja Antti Pesosen käsikirjoittama elokuva on äärimmäisen sujuva ja sympaattinen draamakomedia kolmen idealistisen musadiggarin Atte Blomin (Jarkko Niemi), Henrik Otto Donnerin (Tomi Alatalo) ja Christian Schwindtin (Riku Nieminen) ristiretkestä uuden hyvän musiikin puolesta. Veijarimainen tosipohjainen nostalgia tuo mieleen toisen melko tuoreen kotimaisen rockelokuvan JP Siilin Ganesin.
Elokuva on selvästi kalibroitu valtavirtayleisölle ja päämääränä on kertoa viihdyttävä tarina. Suomi-rockin ja Love Recordsin historiaa jossakin määrin tunteville elokuvan tapahtumat herättävät kutkuttavia kysymyksiä. Kuulemieni radiohaastattelujen perusteella ainakin noin suurin piirtein elokuvan tapahtumat saattaisivat olla totta.
VÄITE: Vanha levyteollisuus yritti kaikin keinoin kampittaa Love Recordsia
Tässäpä likaista pelia! Elokuvassa vanha levyteollisuus yrittää kieltää levykauppoja ostamasta Love Recordsin levyjä.
-Ei tämmöstä konfliktia ollut. Emme koskaan ollut heille sellainen uhka. Levyteollisuus yritti kyllä vuonna 1968 estää kuuluisia artisteja kuten Laila Kinnusta levittämästä levyjään omakustannepohjalla.
Elokuvan joka käänteessä levy-yhtiöt yrittävät palkata Love Records –kolmikon jäseniä ja näin hajottaa yhtiön.
-Ei pidä paikkaansa, kuittaa Blom.
1970-luvun puolessa välissä Love Recordsista oli muodostunut Suomen menestynein rocklevy-yhtiö.
-Kyllä sitten vuonna 1976 Musiikki-Fazer käynnisti Hihat-levymerkin, joka oli Love Recordsille kilpailija. Siis ihan rehellistä kaupallista kilpailua, sanoo Blom.
VÄITE: Toivo Kärki vei Atte Blomin tyttöystävän
Elokuvassa esiintyy tyttö (Alina Tomnikov) , joka yrittää edistää uraansa seurustelemalla levy-yhtiöiden silmäätekevien kanssa. Vanhan levyteollisuuden juonet menevät jopa niin pitkälle, että suuren levy-yhtiön legendaarinen musiikillinen pomo Toivo Kärki olisi vienyt Atte Blomin tyttöystävän ravintolaan ja ties minne.
-Ei semmosta koskaan tapahtunut. Ylipäätään mulla oli aika vähän tyttöystäviä, tunnustaa Blom.
Jälkimmäinen luonnehdinta kyllä menee elokuvassa oikein ja rakentaa hauskasti Atte Blomin idealistisen musadiggarin henkilökuvaa.
Elokuvassa Toivo Kärki (Pirkka-Pekka Petelius) on levyteollisuuden uskollinen palkkasoturi, vaikka sureekin sitä, että joutuu kampittamaan itsensä kaltaisia musaintoilijoita, mikä tulee esiin elokuvassa muun muassa Kärjen ja Blomin neuvottelussa.
-En ollut koskaan Topi Kärjen kanssa lounaalla neuvottelemassa bisneksistä, toteaa Blom.
VÄITE: Love Recordsin musiikillisten päälliköiden Atte Blomin ja Henrik Otto Donnerin välillä oli kilpailua
Elokuva juhlistaa Atte Blomin saavutusta uuden rockkulttuurin nousun kätilönä. Atte Blom alkoi vuosikymmenien tauon jälkeen antaa uudelleen haastatteluja, koska ei halunnut, että Henrik Otto Donnerin mielikuvat ja muistikuvat alkaisivat hallita Love Recordsin historiallista kuvaa. Jonkinlainen konflikti siis on olemassa.
-Se on fiktiota. Ei meillä ollut Love Recordsin aikana erimielisyyksiä. Sovittiin että Donner esiintyy julkisuudessa. Ruotsiksi sanotaan että on kändis ja doldis. Otto oli kändis ja minä taustalla pysyttelevä doldis, kuvailee Blom.
Blom oli Love Recordsin taiteellinen johtaja vuosina 1970-1974 ja vastasi Love Recordsin mahtavimmista löydöistä. Donner oli sillä välin Ylessä viihdepäällikkönä.
-Donnerin kommenteista sai sen käsityksen, että hän oli tuona aikana Love Recordsin meiningeissä mukana.
Henrik Otto Donner kuoli 2013, eivätkä entiset yhtiökumppanit sopineet riitaansa.
Elokuvassa Donner on kuivakka akateeminen pilkunviilaaja, joka yrittää pakottaa rockbändejä metronomin tahtiin. Atte Blom oli hänen vastakohtansa, hän ymmärsi aidon fiiliksen merkityksen.
-Esimerkiksi Juicen Coitus Int. oli soittotaidoiltaan varsin vaatimaton, mutta mitä siitä. Ketään ei kiinnosta hienosti soitettu, sovitettu ja tuotettu musiikki, jolla ei ole sanottavaa, valaisee mestarituottaja Blom.
VÄITE: Atte Blomilla oli vakavia kaatumatautikohtauksia
-Ei pidä paikkaansa, vaikka minulla tosiaan on epilepsia. Tämä on liioittelua, dramatiikan hakemista. Minulla ei ollut sellaisia suuria kohtauksia kuten elokuvassa. Kärsin kyllä muistikatkoksista, enkä siksi mielelläni esiinny tv:ssä, selittää Blom.
Elokuvassa Atte Blomin hengen vaarantavat epilepsiakohtaukset motivoivat vimmaista luovuutta uusien hyvien bändien etsimisessä.
-Ei se ihan noin mennyt. Schwindt olisi halunnut taloudellisen varovaisuuden takia julkaista vain kolme levyä vuodessa. Minulle elämä olisi ylipäätään ollut liian lyhyt noin hitaaseen tahtiin.
Love Recors julkaisi noin 400 levyä vuosina 1966-1979, ja määrässä yhdistyi poikkeuksellisesti myös laatu. Love Records on kulttuurihistoriallinen aarreaitta.

Kaiken kaikkiaan Love Records -elokuva on siis enemmän inspiroitunut tositapahtumista kuin suoraan tositapahtumien kuvausta. Tyypillinen elokuvien tapa kertoa tositarinoita.
-Sanoisin näin, että jos legenda kuulostaa paremmalta kuin tositarina, niin kerrotaan legenda, naurahtaa Blom.
Love Records -elokuva kertoo vajaan 10 vuoden siivun Atte Blomin elämästä. Blom olisi muutenkin elokuvan arvoinen. Love Recordsin jälkeen hän auttoi Suomi-rockin uuden aallon ja "toisen vaiheen" synnytyksessä Johanna -levymerkillä. Silloin mukaan tulivat mm. Tuomari Nurmio, Agents, Pelle Miljoona ja Hanoi Rocks. Blomin aktiivinen ura musiikin parissa jatkuu yhä.
Atte Blom miettii, että pitää ehkä varautua muidenkin toimittajien soittoihin, jos kerran minäkin olin tullut ajatelleeksi, että elokuvan voisi olla kirjaimellisesti totta. No enhän minä niin naiivisti ajatellut, mutta tämä on kiinnostava näkökulma, koska taustalla on kuitenkin tositarina.
Korjattu 1.2.2016 klo16:31: Schwindt (eikä Donner) kannatti hitaampaa julkaisutahtia.
Lisää ohjelmasta
- “Olen viettänyt elämäni parhaat vuodet teippirulla kädessä pakkaamassa levyjä“ – Jussi Lehtisalon Ektro Records koluaa marginaalin käymättömiä korpimaita
- Kalsareista tehtiin renessanssimyssy – Näin hurahdimme karanteenitaiteeseen
- Juha Hurmeen kolumni: Jos väität olevasi sivistynyt, sinun tulee tietää Reinhold von Becker