Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista on viime aikoina tullut julkisuudessa synonyymi kaikille maahanmuuttajille. Todellisuudessa valtaosa ulkomaalaisista saapuu Suomeen työn, perhesiteen tai opiskelun eikä turvapaikan takia.
Turvapaikanhakijoiden integroiminen yhteiskuntaan on työperäistä maahanmuuttoa haastavampaa. Useimmat pakolaiset ovat työikäisiä, mutta heidän osaamisessaan ja ammattitaidossaan on suuria eroja. He eivät ole lähteneet kotimaastaan vapaaehtoisesti eivätkä he ole päätyneet kohdemaahansa siksi, että siellä tarvittaisiin juuri heidän taitojaan. Turvapaikanhakijoiden potentiaalin hyödyntäminen vaatiikin kielen ja kulttuurin opetuksen ohella myös muita aktiivisia kotouttamistoimia: osaamisen tunnistamista, koulutusta sekä tehokasta integraatiota työmarkkinoille.
Työperäisen maahanmuuttajan kotouttaminen on helpompaa. Tällöinkin työpaikan saaminen edellyttää maahanmuuttajalta työssä tarvittavaa ammattitaitoa ja kohdemaan kulttuurin ymmärtämistä, mutta apuna on tulijan motivaatio ja halu muuttaa juuri kyseiseen paikkaan.
“Harva lähtee etsimään töitä paikkaan, jossa ei ole työmahdollisuuksia”, toteaa Aalto-yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) erikoistutkija Matti Sarvimäki. “Työperäinen muuttoliike ohjautuu itsestään sinne, missä työvoimalle on tarvetta. Valtiovalta voi toimillaan lähinnä hidastaa tai hankaloittaa tätä prosessia.”
Saavatko maahanmuuttajat töitä?
Suomeen saapuneiden maahanmuuttajien työllisyystilanne ei ole kovin hyvä. Varsinkin vastikään maahan saapuneiden työttömyysprosentti on huomattavasti kantaväestöä korkeampi. Ero tasoittuu maassa vietettyjen vuosien myötä, mutta se ei ole ainakaan toistaiseksi kadonnut täysin. Sama pätee myös tulotasoon.
Työttömyys ei johdu työvoiman määrästä, vaan suhdanteista ja työmarkkinoiden rakenteesta.
Miksi Suomi sitten ottaa maahanmuuttajia? Talouden näkökulmasta työikäisen väestön kasvattaminen on yleensä järkevää. Työvoiman saatavuus lisää yritysten halukkuutta investoida, ja uudet tulijat ovat kuluttajia, jotka lisäävät tuotteiden ja sitä kautta myös työn kysyntää. Työttömyys ei johdu työvoiman määrästä, vaan suhdanteista ja työmarkkinoiden rakenteesta.
Myös Suomen väestörakenne hyötyy maahanmuutosta. Suomalaiset vanhenevat ja työmarkkinoilta poistuu enemmän väkeä kuin sinne tulee. Suurelta osin työikäisestä väestöstä koostuvat maahanmuuttajat voivat toimia tehokkaana lääkkeenä ongelmaan - kunhan he vain työllistyvät.
Kuka voittaa, kuka häviää?
VATT julkaisi vuonna 2014 raportin “Maahanmuuttajien integroituminen Suomeen”, jonka yhtenä kirjoittajista Sarvimäki toimi. Tutkimuksessa pyritään avaamaan myös sitä, miten maahanmuutto vaikuttaa Suomen työmarkkinoihin.
Raportin lopputulema on, että maahanmuutto tuskin laskee kantaväestön työllisyyttä tai palkkoja kokonaisuudessaan. Samalla siinä kuitenkin korostetaan, ettei maahanmuutossa ole kyse ilmiöstä, jossa kaikki yksiselitteisesti voittaisivat tai häviäisivät.
Maahanmuutossa ole kyse ilmiöstä, jossa kaikki yksiselitteisesti voittaisivat tai häviäisivät.
Todennäköisimpiä maahanmuutosta kärsiviä ovat sellaiset kantaväestön edustajat, jotka kilpailevat täsmälleen samoista töistä maahanmuuttajien kanssa. Näiden ryhmien jäsenillä on samanlaisia taitoja, ja he ovat toistensa korvattavissa. Kyse ei ole pelkästään koulutuksesta, vaan mistä tahansa tietyssä työssä tarvittavasta osaamisesta.
Ei kuitenkaan ole näyttöä, että maahanmuuttajien kanssa kilpailevien kantasuomalaisten tappiot olisivat pysyviä. Palkat saattavat hetkellisesti laskea tai työttömyys nousta, mutta vaikutukset näyttävät olevan varsin pieniä. Pidemmällä aikavälillä vaikutus pienenee entisestään, kun maahanmuutto luo uutta kysyntää ja investointeja, jotka puolestaan nostavat työvoiman tarvetta.
Maahanmuutosta hyötyvät luonnollisesti ne tulijat, joiden elintaso nousee työllistymisen seurauksena. Kansantalous hyötyy, kun taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy. Myös julkinen talous kiittää, kun työllistyvät maahanmuuttajat maksavat enemmän veroja kuin saavat julkisia palveluita. On myös hyvin mahdollista, että lisääntynyt työvoima ja kantaväestön osaamista täydentävät taidot mahdollistavat sellaisen liiketoiminnan, joka ei olisi aiemmin ollut kannattavaa.
Työtä voi riittää kaikille
Ajatus työpaikat vievistä maahanmuuttajista sisältää kummallisen olettaman. Ikään kuin työpaikkoja olisi vakiomäärä, ja aina kun yksi työllistyy, joku toinen menettää työnsä.
Näin ei tietenkään ole. Talousjärjestelmä, työmarkkinat mukaan lukien ovat jatkuvassa liikkeessä. Vanhoja ammatteja katoaa ja uusia syntyy. Työttömyys vaihtelee myös suhdanteiden mukana maahanmuutosta riippumatta. Työtä on juuri niin paljon, kuin sillä valmistettavia tuotteita ja palveluita saadaan kaupaksi.
Talouden näkökulmasta maahanmuutto tarkoittaa lähinnä työvoiman tarjonnan lisääntymistä. Tässä mielessä se ei juuri eroa tilanteesta, jossa sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat tulivat työmarkkinoille 1960- ja 1970-lukujen taitteessa.
Tuolloin työttömyys nousi hetkellisesti ja monet muuttivat työn perässä Ruotsiin. Tilanne kuitenkin tasaantui, eikä suuria ikäluokkia nykyään muisteta työttömyydestään vaan pikemminkin pitkistä työuristaan.
Nykyisille maahanmuuttajille voi käydä samalla tavalla - jos asiat menevät hyvin.
“Sen sijaan, että pelätään maahanmuuttajien vievän työpaikkoja, olisi järkevämpää huolestua maahanmuuttajien työttömyydestä”, Sarvimäki sanoo.
