Hyppää pääsisältöön

Koulutuksen avohakkuut

kirjailija Marjo Niemi
Marjo Niemi kirjailija Marjo Niemi Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho Marjo Niemi (kirjailija),marjo niemi

Nostan monien todisteiden joukosta kaksi todistetta siitä mitä voi tapahtua jos kunnan vuokratalossa asuvalla lahjakkaalla lapsella on pääsy koulutukseen: muusikko David Bowie ja näyttelijä Alan Rickman. Heidän taiteellinen työnsä on vahvasti elossa, vaikka herrat itse siirtyivätkin tuntemattomille estradeille.

Englannissa sosiaalinen yhdenvertaisuus ei ole kovin huudossa. Korkeakoulun tai yliopiston ovi aukeaa vanhempien varallisuudella. Se on maan luhistuvan tulevaisuuden merkki. Jos Bowie olisi nyt nuori, hän istuisi kotona kitaransa kanssa ja voisi haaveilla vain Idolseista. Jos hän olisi nuori nyt, me mitä suurimmalla todennäköisyydellä menettäisimme hänen uutta luovan taiteensa.

Bowien ja Rickmanin kuolemien myötä hyvästellään Englannissa koko taiteilijasukupolvea, jossa kenen tahansa lahjakkaan nuoren oli mahdollista päästä taidekouluun etsimään ilmaisumuotoja ja keräämään itseluottamusta. Toinen etu oli, että he loivat uransa aikana, jolloin taidetta arvostettiin.

Muusikko Billy Bragg nosti taiteilijoiden kuoleman yhteydessä esiin kuvan nykyisestä englantilaisesta taidekoulukentästä. Se on avohakkuu, jossa sirkkelistä selvinneiden koulujen lukukausimaksuilla saisi risteilyn kuuhun. ”Sosiaalinen liikkuvuus, joka mahdollisti Rickmanin ja Bowien elämäntyön, on estetty”, Bragg sanoo.

Sama koskee Englannissa kaikkea korkeakoulutusta. Englantilainen kuvataiteilijaystäväni miettii hiessä kylpien, miten ihmeessä hän saisi lapsensa heidän halutessaan korkeakoulutettua. Toinen lapsista on neljävuotias ja toinen kuuden. Hän pitää mahdollisena jopa maastamuuttoa. Keskustellessamme kotimaidemme politiikasta hän sanoo, että Suomessa tapahtuu nyt paljon sellaista, minkä hän tunnistaa alkaneen omassa maassaan jo aiemmin. Esimerkiksi koulutusleikkaukset.

Korkeakoulussa ei kuvata viihdeohjelmaa

”Kun tietää olevansa turvallisella maaperällä, persoonallisuus kuolee”, sanoi Bowie.Näin voi sanoa kypsä taiteilija, sellainen jolla on tarpeeksi itseluottamusta, varmuutta ja joka on saanut tilaisuuden niitä kasvattaa. Korkeakoulussa on neljä seinää, joiden sisällä on mahdollista etsiä, kokeilla ja epäonnistua. Korkeakoulussa ei kuvata viihdeohjelmaa, siellä eivät kamerat käy, sieltä ei karsita joka viikko jotakuta ulos.
Alleviivaan tämän suomalaisen koulutuksen runtelua kannattaville ja edistäville: turvaton maaperä ei edistä taidetta, sivistystä, eikä ajattelua, leikkauksista ei seuraa suurten innovaatioiden aika. Kun ihminen kamppailee perustoimeentulon, näköalattoman tulevaisuuden ja arvostuksenpuutteen kanssa, ottavat mielikuvitus ja luovuus hatkat ja tilalle tulevat dystooppinen ilmanala ja depressiivinen sääennuste. Kuvitellaan nyt vaikkapa tuntematon lahjakas dosentti, hänet josta ministereilläkin on sanomista. Hän on käyttänyt valtaosan elämästään tullakseen oman alansa asiantuntijaksi ja sitten koittaa aika, jolloin hänen intohimollaan, sen hetkisellä elämäntyöllään ja oikeastaan hänellä itsellään pyyhitään uutterasti takapuolta. Vaikka me kipeästi tarvitsemme juuri nyt asiansa tuntevia ihmisiä ja sivistystä.

Ei kukaan luo itseänsä ilman suotuisia olosuhteita

Bowien on sanottu itse luoneen itsensä. Ei kukaan luo itseänsä ilman suotuisia olosuhteita. Onneksi David Bowie syntyi aikana, jolloin koulutus oli mahdollista ja taidetta arvostettiin. Sen lisäksi hän etsi ja löysi ympärilleen aina parhaat muusikot ja tuottajat.

Tietyissä englantilaisissa piireissä on mennyt tee pahasti väärään kurkkuun, kun taidekoulutuksen kuoliaaksi leikkaavat ovat julkisesti surreet Bowieta. Suruun on tietenkin helppo yhtyä, mutta twiitit on kirjoitettu matkalla seuraaviin avohakkuutalkoisiin, jossa hakataan tulevaisuus tuhansilta nuorilta. Räikein muotoilu oli valtiovarainministeri George Osbornen: ”Niin surullinen kuullessani suuresta David Bowiesta – hänen musiikkinsa oli elämäni taustanauha. Uskomaton brittiläisen luovuuden ikoni, josta olimme ylpeitä”.
Poliittisella paraatipaikalla olisi suotavaa ymmärtää, että on ensin annettava, ennen kuin on mahdollista saada. Jos haluaa kuunnella tulevaisuuden Bowieta, hänen pitää ensin saada syntyä.

Uskoisin kaikkien kuulleen joskus lauseen joka alkaa sanoilla "ei kuule minun nuoruudessani". Itse kuulun siihen sukupolveen, joka voi kohta sanoa "oi kyllä kuule minun nuoruudessani vielä". Kuinka moni on ajatellut olevansa onnekas siksi, että on syntynyt juuri silloin kun on syntynyt? Omaa iloani murentaa solidaarisuuden tunne, sillä velka maksetaan sukupolvissa eteenpäin, ei taaksepäin.

Artikkelia muokattu 4.2.2016 Iso-Britannia muokattu Englanniksi.

Huomenna minusta tulee yrittäjä

Kommentit
  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri