Lierihattu, pitkä viitta, kävelysauva, laukku ja juomapullo. Keskiajalla Euroopassa liikkui samankaltaisesti pukeutunutta ja varustautunutta väkeä. Heitä oli parhaimmillaan liikkeellä sadoin tuhansin. He liikkuivat hitaasti: yleensä kävellen tai ratsastaen, joskus myös purjelaivalla.
Nämä sinnikkäät matkaajat olivat pyhiinvaeltajia. Monesti suuntana oli Rooma, mutta usein myös Santiago de Compostelan kaupunki Espanjassa. Kerrotaan, että kaupunkiin johtaneella tiellä kulki jo keskiajalla puolisen miljoonaa ihmistä vuodessa. Se oli 1300-luvulla paljon.
Jossakin sanottiin, että pyhiinvaellukset olivat keskiajan massaturismia, että ne olivat historian ensimmäisiä elämysmatkoja. Pitkille vaelluksille lähdettiin yleensä hengellisistä lähtökohdista: haluttiin kiittää tai kunnioittaa tiettyä pyhimystä, tahdottiin syventyä kirkon oppeihin tai etsittiin anteeksiantoa. Haluttiin ehkä nähdä kaukomaiden kirkkojen loistoa, etsittiin ehkä myös seikkailua, tai tavoiteltiin irtiottoa harmaasta arjesta. Tahdottiin nähdä maailmaa tai haluttiin matkustaa omaan sisimpään.
Pyhiinvaellus tarjosi mahdollisuuden tähän kaikkeen. Se oli keskiajan maailmassa mahdollisuus kokea jotakin uutta. Se oli mahdollisuus suureen muutokseen. Se oli tie jonnekin. Ja niin on yhä. Nyt 2000-luvulla pyhiinvaeltajia kulkee pallomme pinnalla satoja miljoonia vuosittain: kristittyjä, hinduja, muslimeita, buddhalaisia.
Pyhiinvaellus on moraalisen tai henkisen merkityksen etsimistä, sanoo suomalainen artisti nimeltä [ówt krì]. Hän puhuu vertauskuvallisesta matkasta, sisäisestä maailmasta ja etsimisestä.
”Kuoleman aiheuttaminen tieten tahtoen toiselle on täydellisen väärin, tapahtuu se sitten yhden ihmisen, useamman ihmisen tai minkä tahansa valtioksi kutsutun ihmisten muodostaman ryhmittymän toimesta”, kirjoittaa Ilkka Ruskosammal julkaisunsa kannessa. Julkaisu on nimeltään Marras. Se on äänitetty Kuhmossa viime marras- ja joulukuussa. Teema on ehkä synkeä, mutta samalla syvä ja mietteliäs. ”Elämän tuhoamisen sijaan me kykenemme parempaan”, kirjoittaa Ilkka Ruskosammal.
Tom Lönnqvistin musiikki on soinut Avaruusromussa aiemminkin. Uusi julkaisu on nimeltään By Hour Blown Glass ja tekijän kertoman mukaan se on tehty erään näyn ja tunnelman inspiroimana: mies puhaltaa lasia, pimeässä, tulen äärellä.
Kuten tiedämme, robotit eivät koskaan luovuta, Robots Never Give Up. Tätä mieltä on Janne Nummela albumillaan Estakada.
Market -kokoonpanon c-kasetin Melkein kaikki on julkaissut Anti-Party Music, joka voi tarkoittaa joko puolueiden vastaista musiikkia tai biletyksen vastaista musiikkia. Itse asiassa musiikki sopii molempiin tarkoituksiin:
Myös Myttys tekee kasettimusiikkia, tässä kaksikko keikalla:
Elatu Nessa on kotikutoinen meditatiivinen yhdistelmä psykedeelistä kitaraa, hoilotusta, lumista bluesia ja looppeja. Jotenkin näin määritellään netissä ja nimenomaan sitä musiikki on, ja myös jotakin muuta. C-kasettijulkaisu on nimeltään Oletu Nessa.
AVARUUSROMUA 31.1.2016 - OHJELMAN MUSIIKKI:
[ówt krì]: Flight to Kailash (Pilgrimage)
ILKKA RUSKOSAMMAL: Pakkassuo (Marras)
TOM LÖNNQVIST: Uenc (By Hour Blown Glass)
TOM LÖNNQVIST: Laques(By Hour Blown Glass)
TOM LÖNNQVIST: Actuc (By Hour Blown Glass)
JANNE NUMMELA: Robots Never Give Up (Estakada)
MARKET: Syy ulvoa (Melkein kaikki)
MYTTYS: Nauruympykä (Sloggilukio)
ELATU NESSA: Kitaararararar (Oletu Nessa)
Matkaan! Pilgrimage with Simon Reeve from France to Italy (BBC):
