Satu Kurvinen
Yle
Muistoja Juhani Peltosen radiokuunnelmasta heinäkuussa 1975
Muistini mukaan Juhani Peltonen oli radion ”heinäkuun kirjailija” vuonna 1975. Muistan ainakin yhden hänen kuunnelmansa, en kuitenkaan sen virallista nimeä enkä lähetyksen tarkkaa päivämäärää. Muistini mukaan kuunnelmassa oli minä-kertoja, joka oli vieraisilla maatalossa, jonka tärkeä elannon lähde oli kanala. Talosta varmaankin myytiin munia ulkopuolisille asiakkaille, mutta tärkein muistikuvani on isännän taloudellinen neuvokkuus; itsestään kuolleet kanat syötiin oman väen kesken. Säästöä oli pienikin säästö.
Upean kuunnelman sisältöä paremmin muistan kuuntelutilanteeni.
Olin päässyt armeijasta tammikuussa 1975 ja edellisen vuoden tammikuussa 1974 oli valmistunut diplomi-insinööriksi Otaniemestä. Fysiikka ja elektroniikka olivat leipälajejani. Jo opiskeluaikana olin rakentanut itselleni radion vahvistimineen ja kaiuttimineen. Näitä kuuntelimme vaimoni Liisan kanssa ensimmäisessä yhteisessä kodissamme Vantaan Kaivokselassa. Radion suhteen tilanne oli kuitenkin kiusallinen, koska olin käyttänyt ula- virittimenä Philipsin valmistamia moduuleja, ne eivät siis olleet oikeaoppisesti itsetehtyjä.
Oli siis käytävä käsiksi ”pitkään tavaraan”, kuten sanotaan oikeaoppisesta talonrakentamisesta. Tuohon aikaan oli jo tarjolla kaksihilaisia MOSFET – transistoreita kuten RCA:n 40673 ja nopeita bipolaaritransistoreita kuten Motorolan 2N5179. Niistä ryhdyin rakentamaan viritintä keittiön pöydän ääressä. Oskillaattori- ja virityskelat kääntelin vahvasta kuparilangasta, vahvistinasteet osastoin irti toisistaan ohuella messinkipellillä, jota leikkelin vaimoni keittiösaksilla. En sentään ompelusaksilla, joten rikos on vanhentunut. Tuohon aikaan oli jo tarjolla taajuuden viritykseen soveltuvia kapasitanssidiodeja.
Niinpä radioasemat oli tarkoitus hakea potentiometristä saatavalla tasajännitteellä, joka estosuuntaisena asetti diodin kapasitanssiarvon sopivaksi oskillaattorin käyttöön.
Tämä kaikki saattaa kuulostaa vaikealta sen korvissa, joka ei ole perehtynyt elektroniikkaan. Mutta niin vain kävi, että ensimmäinen omatekoisesta virittimestä kuulunut ääni oli Yleisradion kuulutus alkavasta kuunnelmasta.
Kuunnelma tempaisi niin vahvasti mukaansa, että annoin juotoskolvinkin sen ajaksi kylmetä. Ehkäpä juotiin hyvät kahvit ja kuunneltiin.
Tähän sopinee vielä pieni jälkipuhe. Minulla ei ollut keittiössämme käytössä taajuuslaskuria, joten tunnistin ohjelmat ja siis radiolle sopivan kattavan viritysalueen kuuluvilla olevien ohjelmien perusteella. Annan yhden esimerkin. Kolmen voltin viritysjännitteellä kuului musiikkia, neljällä voltilla lastenradio ja seitsemällä voltilla ruotsinkielinen ohjelma.
Lasten radio! Sitä ei taida mikään viritysjännite tuoda enää takaisin…
Kuuntelijan toiveuusinnan tarinan kertoi:
Kimmo, Espoo
Psst: Itse Kuunnelman pääset kuulemaan sunnuntaina 31.1.2016 Yle Radio1 klo 15.00, sekä Yle Areenasta seuraavat 30 vrk. Itse tarinan kuulet myös sunnuntaina samoista apparaateista.
