Hämeenlinnalla on kunnia olla sävelten suurmiehen syntymäkaupunki. Missä Janne-poika asui, kävi koulua ja leikki lapsena? Jättikö kaupunki jälkiä Sibeliuksen musiikkiin? Tervetuloa Sibeliuksen jalanjäljille Hämeenlinnaan!
Jean Sibelius, ristimänimeltään Johan Julius Christian Sibelius, syntyi Hämeenlinnassa 8.12.1865. Perhe kutsui poikaa Janneksi.
Musikaalinen lääkäri-isä kuoli Jannen ollessa vielä pieni, ja rahapulaan joutunut perhe muutti Jannen syntymäkodista (kartan numero 4) isoäidin hoiviin. Jannella oli kaksi sisarusta, isosisko Linda ja pikkuveli Christian.
Keppiä sormille
Soitonopettajat löytyivät siihen aikaan usein perhepiirissä, Jannen tapauksessa saman katon alta.
Janne sai 15-vuotiaana sedältään viulun, ja vähitellen siitä tuli hänen tärkein instrumenttinsa. Janne musisoi ja esiintyi usein sisarustensa kanssa. Linda-sisko soitti pianoa ja Christian-veli selloa.
Janne soitti ja sävelsi. Yksi hänen tunnetuimmista kappaleistaan on Vesipisaroita, jota Janne esitti usein Christianin kanssa.
Kerrotaan, että Janne olisi säveltänyt sen jo 9-vuotiaana, mutta musiikintutkijat ovat päätyneet siihen, että todennäköisesti kappale on syntynyt vasta muutama vuosi myöhemmin.
Sibeliuksen Hämeenlinnan-vuosiin erikoistunut opas Marja Saaristo kertoo, kuinka Jannen ensimmäiset soittotunnit olivat varsin karu kokemus.
Lumisotaa ja metsästystä
Vanajavesi ympäröi Hämeenlinnaa, joten jännittäviä leikkipaikkoja ei tarvinnut kaukaa etsiskellä.
Rannat puineen ja kivikkoineen, keskustan kujat, linna ja kaupungin laidalla sijainnut jylhä Karlberg eli nykyinen Aulanko ruokkivat mielikuvitusta ja houkuttelivat seikkailuihin.
Aulanko on Finlandia
Sibeliuksen lapsuudessa sitä ei vielä ollut, mutta jo silloin Aulanko tunnettiin jylhistä järvi- ja metsämaisemistaan.
Säveltäjä on itse sanonut, että esimerkiksi Finlandia-hymniä säveltäessään hän näki mielessään Aulangon maisemat. Sibelius pystyi jo lapsena aistimaan värit ja tuoksut sävelinä.
Sunnuntaisin kirkkoon
Sibelius sävelsi aikuisena runsaasti hengellistä musiikkia. Lapsuudessa kuullut virret ja urkumusiikki inspiroivat säveltäjää aikuisenakin. Hämeenlinnan kirkon urkuihin on ikuistettu sanat Sibeliuksen tunnetusta virrestä Soi kunniaksi Luojan.
Viulua vai koulua?
Ruotsinkielisen Jannen koulu alkoi 1872 ruotsiksi ja jatkui Lucina Hagmanin suomenkielisessä valmistavassa koulussa - seuraavassa opinahjossa olisi hallittava suomen kieli. Vuonna 1876 Janne pääsi Hämeenlinnan normaalilyseoon (6).
Koulun musiikintunnit olivat siihen aikaan mitä olivat. Poikkeuksellisesta musikaalisesta lahjakkuudestaan huolimatta Jannen laulunumero oli pitkään kahdeksan. Kasvioppi oli kuitenkin kiinnostavaa ja kannustava opettaja sai Jannen miettimään jonkin aikaa jopa apteekkariksi ryhtymistä.
Janne sai 15-kesäisenä latinasta ehdot, muttei ehtinyt lukea kuulusteluun, koska aika hurahti Pehr-sedältä saatua soitinta – viulua – opiskellessa. Kouluvuosi tuli siten tuplattua.
Janne kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1885. Nyt hänen piti päättää jatko-opinnoistaan.
Valinta ei ollut helppo. Jannelle musiikki oli kaikki kaikessa, mutta elämän realiteetit oli otettava huomioon. 1800-luvun lopun Suomessa harva muusikko pystyi elättämään työllään itsensä saati perheensä.
Suku ylipuhui nuorukaisen opiskelemaan lakia.
Hyvästit Hämeenlinnalle
Janne pääsi Helsingin yliopistoon, mutta lakiopinnot vaihtuivat nopeasti musiikinopiskeluun Helsingin musiikkopistossa (Helsingfors Musikföreningens Musikinstitut).
Pian Jannen käyntikorttiin kirjoitettiin Jean. Nuori muusikko solahti sulavasti pääkaupungin värikkäisiin taiteilijapiireihin.
Hämeenlinnalaisesta Sibeliuksen Jannesta tulisi kohta Suomen ja myöhemmin yksi maailman tunnetuimmista säveltäjistä.
Jälkikirjoitus
Jannen lapsuudenperhe - äiti, isoäiti, sisar, tädit ja eno on haudattu Ahveniston hautausmaalle (2).
Varhain kuolleen isän Christianin hautapaikka löytyy Vanhalta hautausmaalta.
Kaupungissa voi helposti kävellä Sibeliuksen jalanjäljissä. Maamerkkeinä ovat esimerkiksi syntymäkodissa toimiva museo (4) ja keskustaa halkova Sibeliuksenkatu.
Kadun varrella sijaitsee säveltäjän nimikkopuisto (5), jossa voi istahtaa soivalle penkille ja katsella suurikokoista Sibelius-veistosta.
