Hyppää pääsisältöön

Tasavallan presidentti Mauno Koiviston erikoishaastattelu vuonna 1991

A-studiossa vuonna 1991 vierailleen presidentti Mauno Koiviston kanssa puheenaiheeksi nousivat ajan polttavat kysymykset kuten pakolaispolitiikka, Baltian maiden suhteet Neuvostoliittoon sekä Persianlahden räjähdysherkkä tilanne.

Vuonna 1991 pakolaisuus oli monille suomalaiselle vielä uusi asia. Suurimmalle osalle se tuli tutuksi vasta ensimmäisten somalialaisten pakolaisryhmien saapuessa Suomeen Neuvostoliiton kautta keväällä 1990. Suomalaisten kriittiset asenteet pakolaisia kohtaan nousevat puheeksi Kari Männyn ja Martti Hosian tekemässä haastattelussa.

Koiviston mukaan on mahdollista, että Suomessa esiintyy suurta vastustusta pakolaisia kohtaan. Hän kuitenkin epäilee, onko asia todellisuudessa näin. Näkökulmaansa hän perustelee muun muassa tutkimuksella, jonka mukaan suomalaisten asenteet olivat suurinpiirtein samanlaisia muissakin Pohjoismaissa.

Minua harmittaa, kun sanotaan, että olemme jotenkin huonompia suhteessa muihin kansoihin.― Presidentti Koivisto rasismista Suomessa

Pakolaisiin kohdistuviin ennakkoluuloihin liittyen, hän esittää varovaisesti kysymyksen, olisiko vastuu asiasta osittain tiedotusvälineillä ja opetuslaitoksella. Hänen mielestään myös kirkon tulisi pohtia, onko se epäonnistunut valistustehtävissään. Koiviston käsityksen mukaan poliitikot eivät ole esittäneet yleisesti minkäänlaisia pakolaisvastaisia mielipiteitä.

Puheeksi nousee myös Neuvostoliiton viranomaisten tekemien rajatarkistuksissa esiintyneet epäselvyydet somalipakolaisten viisumeissa. Puolustusministeri Elisabeth Rehnin ja arkkipiispa John Wikströmin kritisoimaa päätöstä turvapaikanhakijoiden palauttamisesta Neuvostoliittoon Koivisto ei nähnyt ongelmallisena: "Tietoomme ei ole tullut mitään tekijää, joka viittaisi siihen, että kolmansien maiden ihmiset olisivat erikoisessa vaarassa Neuvostoliitossa", toteaa Koivisto.

Presidentti Koivisto toivoi, että pakolaiskysymys ei nousisi suureksi kysymykseksi kevään eduskuntavaaleissa.

Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksissä ja Persianlahden kriisissä maltti ja huolellisuus valttia

Koiviston mielestä Neuvostoliiton ja Baltian maiden keskinäisissä neuvotteluissa Suomen ei tarvitse ryhtyä välittäjäksi. Samalla hän arvelee, että paljon tapahtuu Neuvostoliiton valtiojohdon tietämättä, koska sekavassa tilanteessa on lukuisia toimijoita. Väärät tulkinnat Baltian tilanteessa ovat Koiviston mielestä vaarallisia ja hän tuomitseekin tahot, jotka yllyttävät Baltian maita kiristämään suhteitaan Neuvostoliittoon.

Suomen kansallinen etu on se, että Neuvostoliitto ei hajoa.― Presidentti Mauno Koivisto

Koivisto korostaa myös sitä, että Suomen taloudellista tukea Virolle ei saa tulkita poliittiseksi tueksi ja toiminnaksi Neuvostoliittoa vastaan. Hänen mielestään Baltian maiden tulisi ymmärtää se, etteivät ne voi saada länsimailta sellaista tukea itsenäisyyspyrkimyksilleen, jotka huonontavat länsimaiden suhteita Neuvostoliittoon. Koiviston Baltian tilanteeseen liittyviä kannanottoja arvosteltiin tuolloin liian varovaisiksi.

Koivisto ei usko, että itänaapurimme kuitenkaan lakkaisi olemasta . "Suomen kansallinen etu on se, että Neuvostoliitto ei hajoa", tiivistää Koivisto.

Elokuussa 1991 Viro ja Latvia itsenäistyvät. Liettuan itsenäisyys oli tunnustettu jo aiemmin samana vuonna. Joulukuun 21. päivänä vuonna 1991 Neuvostoliitto lakkasi olemasta.

Haastattelun loppupuolella sivutaan Persianlahden kriisiä, jossa suomalaisten osallistuminen Persianlahden rauhanturvaamiseen on Koiviston mielestä vakava päätös, joka pitää tehdä huolella ja perinteisen linjan mukaisesti. Kieltäytyminen operaatiosta olisi erittäin vaikeaa.

Myöhemmin vuonna 1991 suomalaiset rauhanturvaajat osallistuivat UNIKOM-operaatioon, jossa valvottiin tulitaukoa ja rajan määritystä Irakin ja Kuwaitin rajalla.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto