Yle vastaa: Laakson Yle-kritiikki on hataralla pohjalla

Julkaisemme Ylestä lähetettyjä kirjoituksia, vastineita ja oikaisuja. Tämä on Talouselämälle lähetetty vastaus, joka on julkaistu lehdessä hieman lyhyempänä 29.1.

Talouselämän Tebatti-palstalla (16.1.2016) Satu ry:n Stiina Laakso perää Yleltä toimia alan kansainvälisen kasvun edistämiseksi.

Kotimaisen av-alan edistäminen on myös Ylelle tärkeä tavoite. Ylessä tehdään jatkuvaa työtä sen eteen: rahaa, asiantuntemusta ja yhteyksiä käytetään mm. tuotekehitykseen tuotantoyhtöiden kanssa sekä markkinointiin ja myyntiin maailmalle. Uskomme, että elinvoimainen ja kansainvälisesti kilpailukykyinen suomalainen sisältötuotanto voi nousta julkisen palvelun ja alan tuotantoyhtiöiden hyvän yhteistyön tuloksena. Hyvä yhteistyö vaatii osapuolilta keskinäistä arvostusta ja rehellisyyttä.

On kestämätön ajatus, että kansallinen julkisen palvelun mediayhtiö olisi olemassa vain, jotta se siirtäisi veronmaksajien rahaa tuotantoyhtiöille, joista suurin osa on kansainvälisten ketjujen omistuksessa. Suomi tarvitsee vahvaa, kotimaista julkisen palvelun tuotantoa etenkin nyt, kun ala on rajussa muutoksessa ja kansainvälinen tarjonta runsaampaa kuin koskaan. Kyse on perimmiltään siitä, kuka omistaa digitaalisten mediasisältöjen oikeudet ja hallinnoi niitä. Ylessä verovaroin tuotettu julkisen palvelun sisältö on ja pysyy suomalaisten omistuksessa. Sitä ei voi taata tuotantoyhtiöiden sisällöistä. Yle turvaa kotimaisen mediatuotannon jatkuvuuden.

Suomi on pieni maa. Siksi vahva ja riittävän kokoinen julkinen palvelu on täällä välttämätön, jotta luovalla alalla on vetureita. Ylen julkinen palvelu luo myös uudenlaisia mahdollisuuksia kaikille alan tekijöille. Esimerkiksi Tampereelle, Ylen entisen Tohlopin TV2:n studion ympärille, on viimeisten viiden vuoden aikana rakennettu energinen Pirkanmaan luovan alan keskus Mediapolis. Sitä ei olisi syntynyt ilman Yleä. Ja tulevaisuudessakin markkinat ja tuotantoyhtiöt tarvitsevat Yleä, yhtä lailla kuin Yle tarvitsee toimivia tuotantoyhtiöitä.

Sitten pari tärkeää oikaisua vääriin tietoihin. Laakso laskee, että nyt Yle käyttää hankintoihin kotimaisilta tuotantoyhtiöiltä alle 6 prosenttia. Rehdimmin laskettu luku on 15 prosenttia.

Laakson laskentakaava kertoo hankintojen osuuden suhteessa Ylen koko liikevaihtoon. Tässä laskutavassa ei ole järkeä. Ylellä on palveluja, joita riippumattomuuden turvaamiseksi ei osteta ulkoa, kuten uutis- ja ajankohtaisjournalismi. Liikevaihdossa on mukana myös jakelu, jota Laakso ei lainkaan huomioi.

Yle käyttää sisältöihin ja palveluihin 344,6 milj. euroa ja tästä draaman, kultuurin ja viihteen sekä asiaohjelmien osuus on 173,8 milj. euroa. Tästä luvusta on laskettu Ylen käyttämä 15 prosenttia, sillä näissä genreissä ostoja tehdään. Yle haluaa itse vastata uutis- ja ajankohtaisjournalismistaan ja myös lastenohjelmissa Ylen journalistinen traditio on vahva ja tekijöitä muualla vähän, vaikka hyvää tuotantoyhtiöyhteistyötäkin on tehty.

Niinpä Satu ry:n väite, että tuotantoyhtiön tekemä työ olisi aina halvempaa, on väärä. Myös Venla-palkintojen todistusvoima ontuu.

Sisältöjen hinnoissa tärkein taloudellinen komponentti ovat ohjelmien oikeudet. Digitaalisena aikana suomalaisten etu on Yle, joka omistaa kaikki oikeudet esitettäviin sisältöihin. Yhtiön omissa tuotannoissa sisältöjen oikeudet pysyvät Ylellä, suomalaisten omistuksessa. Tulevaisuudessa Yle pyrkii myös hankinnoissaan siihen, että sisältöihin ostetaan kaikki oikeudet.Ylen verorahoitus suorastaan edellyttää tätä. Näin sekä Ylen omien että hankintaohjelmien myötä suomalaisille kertyy digitaalinen kirjasto, jolla on pitkä elinkaari. Tällä hetkellä tuotantoyhtöiden myyntihinnoissa on esitysoikeuksia vain rajoitetusti.

Suomessa jaetaan erilaisia alan palkintoja, mikä on hienoa. Palkintokategorioita on muutamia ja niiden ulkopuolelle jää paljon laadukasta, yleisöjen arvostamaa ja katsomaa tv-ohjelmistoa – vaikkapa suuri määrä asiaohjelmia, uutis-, ajankohtaisohjelmat kokonaan sekä iso osa dokumenteista. Niinpä palkintojen määrät eivät onneksi kerro koko totuutta kotimaisten tv-ohjelmistojen laadusta.

Ismo Silvo, Ylen julkaisujohtaja
Ville Vilén, Ylen luova johtaja

Edit 5.2.2016: Päivitetty kuva