Harto Hänninen
Yle
Oikeustieteen ylioppilas hurmaantuu yli-ihmisopista ja hakeutuu rikoksen tielle harvinaisessa kotimaiseesa noir-elokuvassa.
Katsottavana Areenassa 6 päivää.
Jännityselokuva Tie pimeään vuodelta 1962 on Ossi Skurnikin (1927–2002) ainoa pitkä ohjaustyö. Skurnik oli sitä tehtäessä jo kokenut kuvaaja ja leikkaaja, jonka töitä leikkaajana olivat muiden muassa Asessorin naishuolet ja Kaasua, komisario Palmu. Hän oli opiskellut ohjaustyötä Rooman Centro sperimentale di cinematografiassa vuosina 1951–52.
Skurnikin ensimmäisenä omana elokuvana voitaisiin pitää vuoden 1953 psykologista jännityselokuvaa Kasvot kuvastimessa, sillä Skurnik kirjoitti, kuvasi ja leikkasi sen. Ohjaajana toimi kuitenkin Ralf Rubin. Tie pimeään -elokuvan Skurnik tuotti, käsikirjoitti, kuvasi, leikkasi ja myös ohjasi. Ikävä kyllä, se jäi myös hänen viimeiseksi ohjaustyökseen, vaikka aikalaiskriitikot pitivät sitä lupaavana, jopa ”läpimurtona”. Taloudellisesti Tie pimeään aiheutti Skurnikin omalle tuotantoyhtiölle Sagittarius-filmille kohtalokkaat tappiot, sillä kriitikoiden kehuista huolimatta psykologinen tarina ei vedonnut yleisöön. Skurnik jatkoi kuvaajana ja leikkaajana elokuva- ja tv-tuotannoissa 1990-luvun alkuun asti.
Elokuva kertoo nuoresta oikeustieteen ylioppilaasta Klaus Grahnista (Jarno Hiilloskorpi), joka lukee Nietzscheä ja kokee olevansa ”laumaihmisiä” parempi. Hän ajattelee mielellään kuuluvansa siihen pieneen todellisten taiteilijoiden – yli-ihmisten – joukkoon, joka voisi halutessaan toteuttaa vaikka täydellisen rikoksen. Klaus pitää itseään hurmurina ja maailmanmiehenä, mutta häneltä puuttuu valitun elämäntyylin vaatima varallisuus. Rahantarpeen tyydyttämiseksi tehty rikos on vasta ensimmäinen.
Elokuvan viileä tyyli on kotimaiselle tuon ajan tuotteelle poikkeuksellinen. Jokainen kuva on hyvin harkittu ja sävykäs, ja miljöökuvauksesta voi aistia roomalaisen opinahjon neorealistiset vaikutteet. Näyttelijät ovat uuden ajan filmitähtiä, joiden luontevuus kameran edessä poikkeaa monesti edukseen studioelokuvien jäykkyydestä. Elina Salo tekee Klausin tyttöystävän roolissa uskottavan niukkaeleisen suorituksen, ja jää elokuvan lopussa Jeanne Moreaun tavoin kävelemään tyhjiä katuja – tosin Pariisin sijaan Helsingin Kallioon.
Kamera hakeutuu ketterästi ajalle ominaisiin paikkoihin, joten elokuvan arvo aikansa kuvastimena on myös oivallinen. Katsoja pääsee muun muassa vierailulle tuon ajan televisio- ja radiokauppaan.
Elokuvan dramaattisesti jazzahtavan musiikin on säveltänyt Kari Rydman. Dialogin kirjoittaja ”Arvo Kaskamo” on Arvo Ahlroosin salanimi.
- Tie pimeään (1962) N: Jarno Hiilloskorpi, Elina Salo, Ismo Kallio, Eila Ilenius, Yrjö Tähtelä. O: Ossi Skurnik. Tuotanto: Sagittarius Filmi.
