Hyppää pääsisältöön

Barbara Helsingiuksen tumma ääni syvensi 1960-luvun suomifolkia

Suomen puolesta olympialaisissakin miekkaillut Barbara Helsingius (1937–2017) muistetaan parhaiten laulu-urastaan, joka sai vauhtia 1960-luvun folkmusiikkibuumista. Syvä alttoääni tuli tunnetuksi monista tv- ja radioesiintymisistä.

Urheilu liittyi keskeisesti Barbara Helsingiuksen nuoruusvuosiin. Hän aloitti teini-iässä kahteen SM-kultaan johtaneen miekkailuharrastuksen ja tähtäsi voimistelunopettajan ammattiin.

Helsingius edusti Suomea MM-kilpailussa sekä Rooman olympialaisissa, muttei sijoittunut kummallakaan kerralla. Roomassa 1960 Ylen Kamerakierros tallensi haastattelun, jossa suomalaiset olympiamiekkailijat kertoivat viihtymisestään suurtapahtumassa. Toimittajan huoli suomalaisesta ruuasta oli turha: sitäkin oli saatavilla.

"Oiva hootenanny-tyylin laulajatar"

Urheilemisen ohessa Helsingius harrasti laulamista ja esiintyi radiossakin jo ennen olympiaedustustehtävää. Orkesterin solistina hän lauloi tiettävästi ensi kertaa toukokuussa 1960 ruotsinkielisessä ohjelmassa Ding-dong-dax. Kaksikymppisen nousevan kyvyn tyylilajina oli tuolloin vielä evergreen-iskelmä.

Vuonna 1962 Helsingius pääsi stipendiaatiksi Yhdysvaltoihin, jossa modernin kansanlaulun liike teki paraikaa läpimurtoaan. "Yhtäkkiä osui tällainen täysin erilainen traditio, vanha soundi joka puhkesi kukkaan", hän kuvasi folkmusiikin eli "hootenannyn" pistosta lyhyessä radiohaastattelussa vuonna 1995. Helsingius alkoi ravata Joan Baezin ja Peter, Paul & Maryn konserteissa ja toi matkatuomisinaan kotiin laajan valikoiman biisejä tyylisuunnan eri artisteilta.

Haave opettajanurasta sai väistyä musiikin tieltä. Tv-katsojat tutustuivat uuteen laulajakykyyn MTV:n Ilmasilta-ohjelmassa, jota Helsingius emännöi Niilo Tarvajärven apuna. Siviilissä Helsingius työskenteli mm. erilaisissa juontotehtävissä sekä Ylen ruotsinkielisten radio-ohjelmien kuuluttajana ja musiikkiohjelmien toimittajana. Iskelmä-lehden haastattelija Marjut Hellman kehaisi häntä jo keväällä 1965 "oivaksi hootenanny-tyylin laulajattareksi", jota monet olivat kuulemma keksineet väittää "poikamaiseksi" lyhyen mustan tukan ja farmarihousujen tähden.

Pohjoismainen Sähkö Oy:n mainos Barbara Helsingiuksen lp-levystä Iskelmä-lehdessä 5/1966.
Levy-yhtiö PSO:n mainos Barbara-levystä vuonna 1966. Pohjoismainen Sähkö Oy:n mainos Barbara Helsingiuksen lp-levystä Iskelmä-lehdessä 5/1966. Kuva: Iskelmä-lehti 1966

Lähinnä angloamerikkalaista käännösmateriaalia sisältänyt esikoisalbumi Barbara julkaistiin vuonna 1966. Samana vuonna laulajasta tehtiin tv:lle ruotsinkielinen nimikko-ohjelma Bara Barbara, jossa hänet nähtiin "folkimmillaan".

Helsingius esitti ohjelmassa mm. Bob Dylanin ja Phil Ochsin kappaleita sekä traditionaalisia folkstandardeja vain pelkistetyn, akustisen combon säestämänä. Muutamissa numeroissa hän yllättää katsojan laulamalla toista stemmaa itsensä kanssa.

Kvalvisa eli Old Maid's Song on näyte Helsingiuksen omista varhaisista laulukäännöksistä. Hän levytti laulun vuonna 1966 suomeksi, tosin Saukin tekstillä.

Heikki Laurila, Heikki Annala ja Christer Schwindt soittavat aurinkolaseissa ohjelmassa Bara Barbara 1966.
Heikki Laurila ja kumppanit boheemissa moodissa. Heikki Laurila, Heikki Annala ja Christer Schwindt soittavat aurinkolaseissa ohjelmassa Bara Barbara 1966. Kuva: Yle kuvanauha christian schwindt

Bara Barbaran studiobändi koostui kitaristi Heikki Laurilasta, basisti Heikki Annalasta ja rumpali Christian Schwindtistä. Sama kokoonpano säesti Helsingiusta hänen esikoisalbumillaan, ja Laurila nähtiin säestäjänä laulajan monissa tv-ohjelmissa.

Beatnikhenkisiin vetimiin sonnustautunut säestystrio pääsi kuvaankin kappaleessa Nine Hundred Miles. Helsingius tyylittelee laulua kevein jazzfraseerauksin, joita suomifolkissa ei yleisesti viljelty.

Rannalta ja raunioista tuttu

Barbara Helsingius yhdistettiin Suomessakin vuosina 1965–1966 koettuun folkin aaltoon, mutta hänestä ei koskaan tullut sellaista popsuosikkia kuin 5–10 vuotta nuoremmista kollegoistaan.

Persoonallinen ääni jakoi mielipiteitä. "Hän on niitä laulajia, joista joko pitää tai on pitämättä", Iskelmä-lehden levykriitikko Erkki Pälli muotoili arvostelussaan kesäkuussa 1966.

Taitava ja monenlaisiin tyyleihin taipuva laulaja nähtiin kuitenkin varsin tiuhaan television musiikkiohjelmissa. Yksi vuoden 1966 monista tv-esiintymisistä oli ranskalaista laulelmaa esitellyt Chanson chanson, jossa hän tulkitsi suomeksi Juliette Grecon tunnetuksi tekemän kappaleen Si tu t'imagines.

Helsingiuksen tv-näkyvyys oli ajan oloissa todella poikkeuksellisen suuri. Vuosina 1966–1969 Yle lähetti ainakin kahdeksan suomen- tai ruotsinkielistä ohjelmaa, joissa hän oli pääosassa.

Romanttinen alakulo kuului vahvasti suomifolkin imagoon, ja Helsingiustakin kuvattiin mielellään karun yksinäisissä miljöissä – raunioiden keskellä, hiekkakuopissa tai meren rannalla. Viimemainitulle maisemalle omistettiin vuonna 1969 aivan erillinen ohjelmansa. Sen lakoninen mutta täsmällinen otsikko oli Rannalla: Barbara.

Folkista laulelmaan

Tv-ohjelmissa toinen tärkeä musiikillinen yhteistyökumppani – luottokitaristi Heikki Laurilan lisäksi – oli Kansallisoopperan tuleva johtaja Juhani Raiskinen, joka 1960-luvulla askaroi kevyemmänkin musiikin parissa.

Raiskinen teki kunnianhimoisia sovituksia myös monista angloamerikkalaisista folksävelmistä, joita hän sävytti puhaltimin ja jousin. Tämän artikkelin aloitusvideona oleva Farewell My Own on dramaattinen versio irlantilaisesta perinneballadista. Tuoreempaa folkgenren tuotantoa edustavat No More Good Times ja Time to Move On ovat saaneet kepeämmän ja viihteellisemmän käsittelyn.

Tv-esiintymiset kertovat myös Helsingiuksen repertoaarin kehittymisestä. Folkliikkeen tyypillisen ohjelmiston rinnalle ja tilalle alkoivat vahvasti nousta suomalaiset ja pohjoismaiset laulelmat. Parissakin eri ohjelmassa kuultiin mm. Raiskisen sävellyksiä P. Mustapään laulullisiin runoihin.

Helsingius levytti 1960-luvulla muutamia ruotsinkielisiäkin kappaleita. Enemmän niitä kuitenkin kuultiin tv-ohjelmissa. Maaliskuussa 1969 taltioitu Får jag lämna några blommor edustaa vankkaa ruotsalaista viisuperinnettä, vaikka se lähetettiinkin ohjelmassa nimeltä Amerikanska visor.

Heikki Laurilan säestämä kotimainen kansansävelmä Men liljorna de växa upp om våren on yhteispohjoismaisesta lähetyksestä, joka esitteli suomenruotsalaisen laulun eri muotoja. Pohjoisvisio-ohjelmat tekivät Helsingiuksen tutuksi myös Skandinavian maissa, ja hänen laulelmauransa jatkuikin 1960-luvun jälkeen entistä kansainvälisempänä.

Barbara Helsingius asui vuodet 1969–1975 Norjassa. Uransa aikana hän on levyttänyt toistakymmentä albumia, esiintynyt eri puolilla maailmaa, tehnyt omia lauluja ja käännöksiä neljällä eri kielellä, toimittanut laulukirjoja, saanut monia palkintoja ja edistänyt laulelmamusiikin asiaa Helsingfors Visans Vännerin ja Helsingin Laulelman Ystävien vetäjänä. Miekkailussa hän saavutti kaksi henkilökohtaista SM-kultaa ja useita joukkuemestaruuksia. Helsingius kuoli maaliskuussa 2017 pitkän sairauden jälkeen. Artikkelin lähteinä on käytetty mm. Kirsi Snellmanin artikkelia Äiti Laulelma (Selvis 3/2000), Marjut Hellmanin artikkelia Barbara (Iskelmä 5/1965), Erkki Pällin levyarvostelua Iskelmässä 6/1966, Keijo Virtamon ym. toimittamaa teosta Fokus Urheilu 2 (Otava 1970) ja Barbara Helsingiuksen kotisivuja (barbarahelsingius.fi).

Artikkelin musiikkiklipit

Farewell My Own (Shule Agrah). Trad., sov. ja musiikin johto Juhani Raiskinen. Ohjelmasta Barbara (1967). Kappale on variantti irlantilaisesta kansansävelmästä, joka tunnetaan myös mm. nimellä Shule Aroon. Laulu Johnny Has Gone For a Soldier on sille sukua.
My Foolish Heart. Säv. Victor Young, san. Ned Washington. Livetaltiointi Helsingin Intiimiteatterissa toukokuussa 1960, housebändinä Ronnie Kranckin orkesteri. Radio-ohjelmasta Ding-dong-dax.
Kvalvisa/Klagovisa (Old Maid's Song/Take Her Out of Pity). Trad., sov. Heikki Laurila. Ruotsinnos Barbara Helsingius. Studio-orkesterina Heikki Laurila (kitara), Heikki Annala (basso), Christian Schwindt (rummut). Ohjelmasta Bara Barbara (1966). The Kingston Trio teki laulun tunnetuksi nimellä Take Her Out of Pity. Barbara Helsingius levytti sen esikoisalbumilleen nimellä Vanhanpiian laulu.
Nine Hundred Miles. Trad., sov. Heikki Laurila. Studio-orkesterina Heikki Laurila (kitara), Heikki Annala (basso), Christian Schwindt (rummut). Ohjelmasta Bara Barbara (1966). Barbara Helsingius levytti laulusta esikoisalbumilleen Jukka Kuoppamäen käännöksen nimeltä Tule takaisin.
Et kai sä vain luule (Si tu t'imagines). Säv. Joseph Kosma, san. Raymond Queneau. Suomentajaa ei mainittu. Ohjelmasta Chanson, chanson (1966). Kappale nousi Ranskassa suursuosioon Juliette Grecon levytyksenä. Se on Suomessa levytetty useina eri käännöksinä.
Koiralaulu. Säv. Juhani Raiskinen, san. P. Mustapää. Ohjelmasta Kolme balladia (1968).
No More Good Times. Säv. ja san. Tommy Makem, sov. Juhani Raiskinen. Time to Move On/On aika lähteä. Säv. Ernie Sheldon, sov. Juhani Raiskinen, san. Myriam Alter. Suomentajaa ei mainittu. Ohjelmasta Sammakon virsi ja muita lauluja (1969). Time to Move On tunnetaan ehkä parhaiten Glenn Yarbrough'n tulkintana.
Venezuela. Säv. Larry Coleman. Suomentajaa ei mainittu. Kitara Heikki Laurila. Ohjelmasta Rannalla (1969). Harry Belafonten 1950-luvun hitistä on Suomessa tehty monia levytyksiä toisella käännöstekstillä.
Får jag lämna några blommor. Säv. Lille Bror Söderlundh, san. Nils Ferlin. Ohjelmasta Amerikanska visor (1969). Anki, Bosse ja Robert levyttivät laulun suomeksi nimellä Saanko ruusut sulle jättää.
Men liljorna de växa upp om våren. Kansansävel, san. Alexander Slotte. Kitara Heikki Laurila. Ohjelmasta Vi sjunger i Svensk-Finland (1967).

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto