Kokenut perheterapeutti toivoo, että kulttuurin ja yhteiskunnan odotusten ei annettaisi määrittää sukupuolirooleja liian ahtaiksi. Hyvä aviomies tai isä voi olla monella tapaa.
Pekka Holm on työskennellyt pariskuntien ja perheiden kanssa yli 25 vuotta. Perheterapeuttina ja lasten psykoterapeuttina hän on saanut kuulla vaikeuksista vanhempien rakkaudessa, perheiden arjen haasteista ja lasten hankaluuksista suhteessa kasvuympäristöön.
Kouluttajana työskentelevä Holm pitää mediassa herännyttä keskustelua miehen roolista tarpeellisena.
– Aikaisemmin on puhuttu enemmän naisista ja naisten asemasta parisuhteessa. Suomi on siitä harvinainen maa, että naiset ovat saaneet lähes tasa-arvoisen paikan miesten rinnalla. Tämä on hyvä asia, sillä naiset saavat nyt vapaasti toivoa ja vaatia haluamiaan asioita. Muutos on kuitenkin asettanut miehet täysin uuteen tilanteeseen, Holm sanoo.
Odotukset ruokkivat riittämättömyyttä
Holm ei halua vastakkainasettelua, jossa vastuullisina parisuhteiden ongelmiin nähdään joko miehet tai naiset. Asiaa on hyvä tarkastella laajemmasta perspektiivistä.
– Mieheyteen ja naiseuteen kohdistuu enemmän kuin koskaan odotuksia, jotka nousevat ympäröivästä kulttuurista ja yhteiskunnasta. Kun normit ovat liian korkeita, niitä ei pysty kukaan täyttämään. Miehen kuuluisi olla hyvä rakastaja, lämmin isä ja emotionaalisesti läsnä. Hänen tulisi jakaa arvot ja harrastukset puolisonsa kanssa, syödä terveellisesti ja liikkua tarpeeksi. Joskus miehen halutaan olevan herkkä ja keskusteleva, mutta toisinaan karski ja suoraviivainen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Naiselta vaaditaan monessa suhteessa vielä enemmän, esimerkiksi ulkonäköpaineet ovat joskus kohtuuttomia.
Mieheyteen ja naiseuteen kohdistuu enemmän kuin koskaan odotuksia, jotka nousevat ympäröivästä kulttuurista ja yhteiskunnasta.
Odotusten taustalla on ajatus, että epäonnistuminen tekee miehestä tai naisesta riittämättömän. Sama pätee parisuhteeseen.
– Esimerkiksi iltapäivälehdistö viljelee odotuksia ihan konkreettisesti kertomalla, että ”näin usein onnelliset parit harrastavat seksiä”. Tämä voi tuottaa aidosti ongelmia ihmisille. Voiko parisuhde olla onnellinen, jos seksiä ei olekaan niin usein?
Kun odotusta ei koe täyttävänsä, voi oma sukupuolirooli tai parisuhde tuntua vialliselta. Syntyy epävarmuutta ja pelkoa, joka saattaa asettaa odotukset omia tarpeita tärkeämmäksi. Median kärjistykset ja yleistykset luovat vahvoja oletuksia siitä, minkälainen on hyvä mies, nainen tai parisuhde.
– En ole itse asiassa koskaan tavannut sellaista parisuhdetta, josta oppikirjoissa puhutaan, toteaa Pekka Holm.
– Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on syntynyt paljon uusia normeja sekä miehisyyden että naiseuden mittareiksi, ja voi olla ettei kukaan ei pysty täyttämään niitä. Kaikki ovat vajavaisia verrattuna ideaaleihin. Uskon, että tässä suhteessa yhteiskuntamme tulee vielä muuttumaan sallivammaksi.
Mieheyttä on erilaista
Holm kaipaisi tilaa erilaisille tavoille olla mies tai isä.
– Toivoisin, ettei mitattaisi isyyttä tai miehenä olemista jostain yhdestä näkökulmasta. Voi olla varsin hyvä isä, vaikka ei esimerkiksi tulisikaan synnytykseen mukaan. Samaa toivoisin myös seksuaalisuuden suhteen. Rakastelukertojen tiheys voi vaihdella kahdesta kerrasta päivässä aina seksittömyyteen asti, ja silti parisuhde voi olla molempia tyydyttävä sekä onnellinen.
Voi olla varsin hyvä isä, vaikka ei esimerkiksi tulisikaan synnytykseen mukaan.
Suomalaisia miehiä on pidetty perinteisesti juroina, mutta Holm ei jaa tätä käsitystä.
– Oma kokemukseni on, että suomalaiset miehet ovat keskimäärin hyvin rikkaita tunne-elämältään. Olemme herkkiä, masennumme, iloitsemme ja rakastamme. Tämä on mielestäni todella hieno asia. Mielikuva suomalaisista miehistä juroina on syntynyt siitä, että emme osaa aina ilmaista tätä kaikkea. Harvoin tulee vastaan isää, joka ei välittäisi lapsistaan tai puolisostaan. Haasteena miehille on siis ehkä enemmänkin kiintymyksen osoittaminen.
Rakkautta voi arjessa osoittaa hyvin erilaisilla tavoilla. Olennaista on, että viesti välittyy ja tulee ymmärretyksi. Miehet ilmaisevat rakkautta sanojen lisäksi usein toiminnan kautta. Isän pitkät työpäivät voivat olla rakkaudenosoitus, jolla hän haluaa mahdollistaa lapselle erilaisia asioita.
Asiantuntijasta tullut auktoriteetti
Ihmiset ovat nykyään hyvin kiinnostuneita asiantuntijoiden parisuhdeneuvoista ja -oppaista, mikä on sinänsä hyvä asia. Niiden soveltamisessa mennään kuitenkin helposti liiallisuuksiin, Holm sanoo.
– Asiantuntijat ovat nousseet suuriksi auktoriteeteiksi ihmissuhdekysymyksissä. Ei saisi unohtaa, että jokaisen ihmisen tulisi kuunnella itseään ja läheisiään sekä pohtia asioita omakohtaisesti. Ei elämää voi rakentaa asiantuntijan tekstien ja vinkkien varaan, vaan tarvitaan omien yksilöllisten tarpeiden huomioimista ja valintojen tekemistä.
Kärjistetyimmillään asiantuntijan auktoriteetti näkyy pariterapiassa, kun pari toivoo terapeutilta vastausta parisuhteen jatkamisen edellytyksistä. Holm toivoo, että asiantuntijat itse pyrkisivät hälventämään korostunutta rooliaan. Asiantuntijat auttavat hahmottamaan valintoja, mutta eivät tee valintoja asiakkaidensa puolesta.
Onko perhe-elämä nykyään vaikeampaa?
– Ainakin elämästä on tullut monimutkaisempaa siinä mielessä, että eri osa-alueet ovat sekoittuneet toisiinsa. Viikonloppuisin pitää tehdä töitä ja työajalla pitää hoitaa myös vanhemmuuteen kuuluvia velvollisuuksia. Raja-aidat näiden välillä ovat kadonneet. Miehet ja naiset jakavat saman ongelman: kuinka sovittaa yhteen parisuhde, lapset, ystävät, työ ja harrastukset?
Viikonloppuisin pitää tehdä töitä ja työajalla pitää hoitaa myös vanhemmuuteen kuuluvia velvollisuuksia.
Aikaa on yhtä paljon kuin aiemmin, mutta rytmi on kiivaampaa. Tärkeää olisi löytää yhteinen tapa jakaa kotityöt sopivalla tavalla, eikä tasa-arvon nimissä jakaa joka asiaa puoliksi. Tasa-arvokin voi olla haitallista, jos se estää paria tekemään omannäköisiään ratkaisuja. Ei kannata etsiä vanhemmuutta, jossa isä ja äiti reagoisivat aina samalla tavalla lapsiinsa, vaan mieluummin autetaan lapsia ymmärtämään vanhempien olevan erilaisia, Holm sanoo.
Mieheys, naiseus sekä vanhemmuus rakentuvat yksilöllisesti, toista osapuolta kunnioittavasti kuunnellen.
Teksti: Samuel Salovuori, Suomen Mielenterveysseura
Lisää ohjelmasta
