Hyppää pääsisältöön

Pelottaako magneettikuvaus? Akuutin toimittaja Mikko Penttilä testaa

Magneettitutkimus
Magneettitutkimus Kuva: Yle, Marko Väänänen magneettikuvaus,akuutti

”Mitä magneettikuvauksessa oikeastaan tapahtuu? Mitä minun tulisi ottaa huomioon, jos olen menossa magneettikuvaukseen? Soveltuuko tutkimus ahtaanpaikankammosta kärsiville? Ovatko tekonivelet este magneettikuvaukselle?”

Magneettikuvaus on aika uusi lääketieteellinen keksintö, yleiseen käyttöön se alkoi tulla vasta 1980-luvulla. Tutkimus perustuu voimakkaaseen magneettikenttään, joka on tunnelimaisessa laitteessa koko ajan aktiivisena. Kun ihminen menee kuvauslaitteeseen, kehossa olevat protonit – jotka tavallaan ovat eräänlaisia pienoismagneetteja – asettuvat magneettikentän suuntaisesti. Protoneilla on oma tietty taajuutensa, ja ne ovat koko ajan pienessä liikkeessä. Kuvauslaitteessa protoneja häiritään radioaalloilla, jolloin ne muuttavat tasapainoasemaansa. Kun radioaalto otetaan pois päältä, palautuvat protonit takaisin paikoilleen. Tästä syntyy energiaa, joka voidaan rekisteröidä ja lopulta muuttaa kuvaksi.

Magneettikuvauksessa pehmytkudosten erottelukyky on erittäin hyvä. Esimerkiksi röntgentutkimuksessa saadaan näkyviin luurakenteet, mutta vaikkapa lihakset, jänteet ja nivelsiteet jäävät kokonaan näkymättä. Magneettikuvausta käytettiin aluksi aivojen tutkimiseen, sillä sen avulla saadaan näkyviin aivojen pienimmätkin rakenteet ja muutokset.

Ahtaanpaikankammo ei ole este magneettikuvaukselle, vaikka laite toki vähä tunnelimainen onkin. Ennen kuvausta potilaat haastatellaan, jolloin mahdollisesta kammosta kysytään. Tarvittaessa asiasta voi tulla etukäteen keskustelemaan, rauhoittavaa lääkettä on mahdollisuus saada ja tukihenkilönkin voi ottaa mukaan magneettikuvaushuoneeseen. Jos kuvaus on tärkeä, eikä mikään muu auta, voidaan potilas vaikka nukuttaa kuvauksen ajaksi, mutta tämä on harvinaista. Lisäksi potilas pitää toimenpiteen aikana kädessään merkinantokelloa, jolla henkilökuntaan saa aina yhteyden ja tutkimus voidaan tarvittaessa vaikka keskeyttää.

Tekonivelet eivät ole este magneettikuvaukselle, kuten ei ole sydäntahdistinkaan. Jos potilaalla on elimistössään implantteja, kuten vaikka insuliinipumppu tai muuta, pitää aina tapauskohtaisesti harkita, kuinka menetellään. Varsinaiset vasta-aiheet ovat kyllä harvinaisia.

Radiologian erikoislääkäri Eija Pääkkö
Dosentti, radiologian erikoislääkäri Eija Pääkkö Radiologian erikoislääkäri Eija Pääkkö Kuva: Yle, Marko Väänänen eija pääkkö

Magneettitutkimuksen hyviin puoliin kuuluu sekin, että se on vaaraton. Esimerkiksi röntgenkuvauksen tapaista säteilyä siinä ei tule lainkaan. Koska magneettikuvaus on vaaraton, tehokas ja aika nopea, on joskus esitetty, että tutkimus kannattaisi varmuuden vuoksi tehdä kaikille, vaikka tavallisen terveystarkastuksen yhteydessä. On kuitenkin varsin epätodennäköistä, että tällaisen laajan seulonnan avulla löydettäisiin esimerkiksi sellaisia syöpiä, jotka ovat vielä oireettomia, ja jotka sitten voitaisiin hoitaa. Toisaalta jos oireeton potilas menee magneettikuvaukseen, saattaa hyvin löytyä sattumalöydöksiä, joilla ei ole mitään merkitystä, mutta aiheuttavat vain turhia tutkimuksia ja jopa turhia hoitoja. Vanheneminenhan aiheuttaa ulkonäkömuutosten lisäksi muutoksia myös meidän sisäelimiimme, ja kun sitten oikein tarkasti tutkitaan, voi löytyä kaikenlaisia rakkuloita ja kystia, joista meidän ei oikeastaan tarvitsisi edes tietää. Siksi magneettitutkimus tehdään vain silloin, kun potilaalla on jokin oire, jonka syy pitää selvittää.

Asiantuntija: EIJA PÄÄKKÖ, dosentti, radiologian erikoislääkäri

Kommentit