Hyppää pääsisältöön

Teemu Selänne, Teri Niitti, poliisin tiedottaminen katupartioista – miksi isot keskustelut leimataan pahoiksi kohuiksi?

Jos jotakin kutsutaan kohuksi, se ei kerro keskustelusta vielä mitään, sanoo mediatutkija Anu Koivunen.

Teemu Selänne, Rakel Liekki, Olli Immonen, Anne Berner ja Teri Niitti – kaikki ovat olleet kohun keskellä viime kuukausina. // Kuva: Kuvat Yle, kollaasi YleX / Jussi Latvala

Vuosi 2016 ei ole vielä pitkällä, mutta sosiaalisessa mediassa on jo käyty monta keskustelua, joita on kuvailtu kohuiksi.

Heti uudenvuodenpäivänä stylisti Teri Niitin julkaisema imetyskuva hämmästytti ihmisiä ja nostatti vastalauseiden ryöpyn. Myöhemmin tammikuussa poliisin sekava tiedotuslinja katuahdistelusta ja katupartioista sai osakseen sen verran keskustelua ja kritiikkiä, että poliisi päätti uudistaa toimintatapojaan.

Viime viikolla taas jääkiekkolegenda Teemu Selänteen aktivoituminen keskustelussa seksuaalirikosten rangaistuksista ja rasismista yllätti monet.

Kaikkia näitä tapauksia yhdistää se, että niitä on kutsuttu kohuiksi, koska niistä on kirjoitettu tiedotusvälineissä paljon ja keskustelu somessa on ollut vilkasta. Tällaisella arviolla on usein kielteinen pohjavire. Esimerkiksi suunnistaja Minna Kauppi twiittasi Selänne-gaten aikaan tuskastuneena, ettei kukaan tunnettu henkilö voi enää sanoa mielipidettään ilman kohua.

Mutta eivätkö kaikki nämä aiheet ole olleet tärkeitä ja merkittäviä? Miksi jotkut kokevat niistä twiittailun ja puhumisen pahaksi asiaksi? Mikä näissä kohuissa on oikeastaan ollut ongelma?

Kohu-termi arvottaa ja vähättelee

Oikeastaan itse sanaan kohu liittyy ongelmia, toteaa Tukholman yliopiston professori ja mediatutkija Anu Koivunen.

- Kohu-sanaa käytetään arvottamaan, että onko tämä nyt mielekäs, aiheellinen ja tärkeä keskustelu. Sana on kovin ladattu, ja siinä on väheksymisen piirre, joka koskee sitä itse asiaa, josta kulloinkin keskustellaan.

Kohu-sanan käyttäjä saattaa siis pyrkiä sanomaan, ettei tämä keskustelu ole tarpeellinen tai merkittävä. Esimerkiksi poliitikko ehkä yrittää kehystää jonkin itselleen hankalan tai kiusallisen keskustelunaiheen kohuksi ja näin neutraloida aidon poliittisen kysymyksen.

- Että ei tässä ole mitään aitoa miettimistä, tämä on vain tällainen kohu. Ja silloin ne, jotka haluavat jatkaa keskustelua, on jo määritelty kohuajiksi. Silloin jää heidän tehtäväkseen yrittää perustella, että tässä on tärkeää puhuttavaa.

Anu Koivunen.

Koivunen on pannut merkille, miten toimittajat ja tiedotusvälineet käyttävät usein kohu-termiä, kun pyritään viittaamaan neutraalisti ongelmalliseen ja vaikeaan aiheeseen. Selkein esimerkki tuli Koivusen mielestä viime kesänä, jolloin Olli Immosen (ps.) monikulttuurisuutta vastustava Facebook-päivitys ”taistelusta loppuun asti” löi monet ällikällä.

- Olin huomaavinani, että mediassa vältettiin ottamasta kantaa, että mistä tässä tapauksessa on kysymys. Sen sijaan asiaan viitattiin hieman epäsuorasti, että kun nyt on ollut tämä kohu. Silloin mukaan tulee sellainen sävy, että no tämä on taas tällaista some-intoilua tai tavallista tyhjänpuhumista.

Anu Koivunen kuitenkin huomauttaa:

- Jos jotakin nimitetään kohuksi, sehän ei kerro itse keskustelusta yhtään mitään.

Kovin käyttökelpoinen termi kohu ei välttämättä ole, ei ainakaan tieteellisissä teksteissä.

- Se on epätarkka arkikielinen sana, joka ei kuitenkaan kestä tarkempaa tarkastelua, se ei ole tutkimustermi. Heti kun sitä käyttää, joutuu miettimään, että miksi sen sanan valitsi. Se on niin arvottava.

"Jos jotakin nimitetään kohuksi, sehän ei kerro itse keskustelusta yhtään mitään."― Anu Koivunen

Keskustelu voi olla hyvää – tai hajottavaa

On aivan selvää, että moniin kiihkeisiin some-keskusteluihin liittyy kielteisiä piirteitä, kuten kiihkoa ja hajottavaa raivoa. Ääripäät huutavat toisilleen, ja pahimmillaan keskustelijat uhkailevat toisiaan väkivallalla tai jopa kuolemalla. On tärkeää pitää esillä esimerkiksi vihapuheeseen liittyviä ongelmia.

Mutta iso osa ”kohuamista” on kuitenkin sitä, että monet ihmiset haluavat kertoa mielipiteensä asiasta. Ei kai se ole vaarallista? Eikö demokraattisessa valtiossa ennemminkin ole kannatettavaa, että ihmiset innostuvat keskustelemaan sankoin joukoin yhteisistä aiheista?

Tämä on kaksiteräinen miekka, kuten keskustelu aina.

- Riippuu paljon siitä, perustuuko keskustelu tietoon vai luuloihin ja onko siinä aitoa halua dialogiin. Keskustelussa on aina, livessä tai somessa, mahdollisuus tuottaa uutta tietoa ja luottamusta, taikka sitten keskustelu voi olla destruktiivista ja hajottavaa.

Jääkö kysymyksiä kysymättä?

Takavuosina internetistä ja uusista medioista maalattiin erilaisia utopioita, joissa ihmiset yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta käyvät tasa-arvoista keskustelua ja etsivät parhaita ratkaisuja ongelmiin yhdessä.

"Keskustelussa on aina, livessä tai somessa, mahdollisuus tuottaa uutta tietoa ja luottamusta, taikka sitten keskustelu voi olla destruktiivista ja hajottavaa."― Anu Koivunen

Nykyään tiedämme, ettei näin suinkaan aina tapahdu. Itse asiassa sosiaalinen media saattaa jopa ylläpitää etäisyyttä. Jos pääministeri ennen saapui aina mikrofonien eteen kertoakseen uutisen, nyt hän saattaa twiitata asiasta eikä toimittajilla ole mahdollisuutta kysyä jatkokysymyksiä.

Viime viikonloppuna presidentti Sauli Niinistö villitsi suomalaiset somen avulla tolkku-huumaan.

- Eihän presidenttikään antaudu mihinkään keskusteluun tolkun käsitteestä. Tarkoittaako se presidentin mielestä sitä, että hiljaisuus olisi paras tapa reagoida äärioikeiston toimintaan? Mitä presidentti tarkoittaa? Sitä ei voida nyt kysyä.

Toisaalta on esimerkkejä siitäkin, miten somessa on vaikutettu yhteiskuntaan. Koivunen mainitsee Helsingin poliisin tiedottamisesta käydyn keskustelun – jota on kutsuttu myös kohuksi. Sen jälkeen poliisi on ilmoittanut hiovansa tiedotuslinjaansa.

- Some mahdollisti tämän keskustelun. Ilman someakin aiheesta olisi puhuttu, mutta kaikkien niiden kommenttien ja tuntojen tuleminen poliisille olisi kestänyt viikkoja. Se oli mielestäni hyvä keskustelu.

Lue myös:

Selänne selventää näkemyksiään: Minulla ei ole mitään turvapaikanhakijoita vastaan – jos he osaavat käyttäytyä

Kaj Kunnas pitää Teemu Selänteen twiittailua positiivisena asiana: Urheilijat voisivat olla enemmänkin mielipidevaikuttajia 

Stylisti Teri Niitti sai aikaan vuoden ensimmäisen somemyrskyn – näin nettikansa vastasi