Hyppää pääsisältöön

Kapellimestari Jutta Seppinen: "Olen onnellinen, kun saan elää eri tyylilajien kirjossa"

Jutta Seppinen
Jutta Seppinen Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen Jutta Seppinen

”Vaikutun aina taiteilijasta ja hänen esityksestään, kun koen, että musiikki virtaa ihmisen läpi pakottomasti vaikkakin voimakkaasti ja ilman egon ylivaltaa.” Sibelius-Akatemiassa kapellimestaridiplomia valmisteleva laulaja ja kuoronjohtaja Jutta Seppinen oli Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 3. helmikuuta 2016. Näin hän kertoo suhteestaan musiikkiin, merkittävistä opettajista ja taiteilijaihanteestaan.

Kuka?
Olen Jutta Seppinen, ammatiltani mezzosopraano, kuoronjohtaja ja kapellimestari. Olen syntynyt ja elänyt suurimman osaa elämästäni Helsingissä. Osan varhaislapsuudestani asuin Pariisissa. Myös aikuisena olen viettänyt pitkiä aikoja ulkomailla.

Perheeni ei ollut muusikkoperhe, mutta musiikilla oli tästäkin huolimatta suuri merkitys arkipäivässä. Kotonani laulettiin paljon ja erityisesti oopperaa ja orkesterimusiikkia soitettiin useasti. Usealla sukulaisellani oli ja on intohimoinen suhde musiikin kuunteluun.

Aloitin musiikkiopinnot viulunsoitolla Länsi-Helsingin musiikkiopistossa ollessani 7-vuotias. Olin ilmeisesti itse toivonut viulua ja lopulta sainkin pienen kiinalaisen soittimen, jonka kotelon koinmyrkyn hajun muistan vieläkin. Samoihin aikoihin aloitin myös kuorolaulun, josta tuli lapsuudessani minulle tärkeä harrastus. Piano tuli pääaineekseni 14-vuotiaana ja lopulta vaihdoin pääaineekseni laulun.

Musiikkiopinnot?
Ensimmäisen musiikinmaisterin tutkintoni Sibelius-Akatemiasta sain päätökseen vuonna 2008. Tutkintooni sisältyi mm. musiikinteorian pro gradu -työ Rossinin ja Verdin Othello-oopperoista sekä erinomaisin arvosanoin suoritetut kuoronjohdon B-kurssi ja lauludiplomi vuodelta 2007. Kapellimestariopinnot aloitin syksyllä 2011 ja ensi syksynä valmistun virallisesti myös kapellimestariksi. Diplomikonserttini on lokakuussa Musiikkitalossa Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin kanssa. Ohjelmassa on Maurice Ravelin, Perttu Haapasen ja Richard Straussin musiikkia.

Tärkeitä opettajia matkani varrella on ollut useita. Erityisen suuren paikan sydämessäni on saanut pitkäaikainen laulunopettajani oopperalaulajatar Eeva-Liisa Saarinen, jonka sitoutuminen opettamiseen oli aina aivan omaa luokkaansa. Haluaisin mainita myös kapellimestari Leif Segerstamin, jonka opetuksessa musiikillisilla visioilla ei ollut rajoja. Hän oli aina valmis hakemaan jokaisesta oppilaastaan sitä parasta ja ainutlaatuista. Myös satsiopettajani Risto Väisäsen kanssa vietetyt lukemattomat tunnit Bachin preludien ja fuugien ääressä eivät aivan helposti unohdu. Viiden vuoden yhteisten tuntien jälkeen Bachin musiikki on aina tuntunut tutulta ja rakkaalta.

Kantapöytä 3.2.2016
Jutta Seppinen Kantapöydässä 3.2.2016 toimittajien Vesa Kytöojan ja Riikka Holopaisen seurassa. Kantapöytä 3.2.2016 Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen kantapöytä 3.2.2016

Musiikki?
Musiikki on minulle ammatti, harrastus, olemisen tapa, lohduttaja, terapeutti, suuri nautinnon, onnen ja välillä myös frustraation lähde. Se on ilmiönä inhimillinen ja universaali, ja sen rikkaus onkin juuri siinä, että monenlaisiin tarpeisiin ja tunnetiloihin löytyy aina vastapari olkoon se sitten länsimaista klassista tai modernia musiikkia, popmusiikkia, jazzia, etelä-intialaista klassista musiikkia tai vaikkapa Piazzollaa. Itse olen onnellinen silloin, kun saan elää eri tyylilajien kirjossa. Ammatti-minäni on kuitenkin vahvasti klassisen muusikon, vaikka välillä vierailenkin rajojen yli.

Kysymykseen, kuka on lempisäveltäjäni on vaikea vastata. Ehkä voisin ilmaista joitain mieltymyksiäni seuraavalla listalla: pidän vaikkapa Vivaldin sekvensseistä ja vokaalimusiikin juoksutuksista, J.S. Bachin h-mollimessun ylevyydestä, Mozartin kyvystä luoda melodista kauneutta tai Schumannin Fantasia-pianokappaleen uljaasta romanttisesta sävelkielestä, Tshaikovskin kuudennen sinfonian viimeisen osan tunneilmaisusta, Stravinskyn Tulilinnun nostattavasta loppujuhlasta, Sibeliuksen tavasta luoda valtavaa tilantuntua tai vaikkapa Verdin luomasta draamasta.

Minulle on myös tärkeää esittää modernia musiikkia, sillä uudempi estetiikka pitää sisällään ilmaisun vapautta, joka saattaa mahdollistaa myös rumuuden ja anarkismin olemassaolon. Toisaalta usein esittäessä intoutuu juuri työstettävään musiikkiin ellei musiikki ole luokattoman huonosti sävellettyä tai sen sävelkieli ei resonoi tunnetasolla mitenkään.

Taiteilija?
Vaikutun aina taiteilijasta ja hänen esityksestään, kun koen, että musiikki virtaa ihmisen läpi pakottomasti vaikkakin voimakkaasti ja ilman egon ylivaltaa. Tällaista musiikillista kokemusta on helppo jakaa ja sen vaikutus voi olla valtaisa. Edellä mainitun kokemuksen voin saada yhtälailla ammattilaisen kuin amatöörinkin esityksestä. Ihailen myös esiintyjän kykyä olla hauras ja haavoittuvainen.

Harrastukset?
Juuri tällä hetkellä hiukan alle 1-vuotiaan ja 5-vuotiaan elämää pursuavien tyttöjen äitinä en paljoakaan ehdi harrastaa. Jos pääsen joogaa silloin tällöin, olen tyytyväinen.