Hyvä parisuhde on tutkimusten mukaan merkittävä onnellisuutta lisäävä tekijä. Avo- ja avioliitot kaatuvat usein juuri huonoksi koettuun parisuhteeseen, josta halutaan ulos, koska oma onnellisuus on uhattuna. Uusperhe taas syntyy siitä toivosta, jonka hyväksi koettu uusi parisuhde herättää. Mutta mitä tarvitaan siihen, että uusperheestä syntyy timantti eikä pommi? Asiantuntija listaa seitsemän kohtaa.
1. Menneisyyden haamut pois komeroista!
Elämän varrella komeroon kertyy useimmilla luuranko jos toinenkin. Kun uusperhettä perustetaan, omat luurangot olisi hyvä tuntea perusteellisesti.
Kaikki menneet ja nykyiset ihmissuhteet vaikuttavat siihen, mitä odotuksia, toiveita ja pelkoja meillä on suhteessa itseemme, läheisiimme ja puolisoihimme. Ilman suursiivousta nämä kokemukset jäävät vaikuttamaan uusissa suhteissa. Omien tunteiden ja ajatusten tiedostaminen auttaa havaitsemaan, mikä meitä koskettaa tai satuttaa ja miksi.
On monia tapoja käsitellä menneisyyttään. Sekä eroaville että uusperheellisille on erilaisia kursseja, kuten eroseminaareja ja parisuhdeiltoja. Moni käy yksilö- tai ryhmäterapiassa selkiyttämässä ajatuksiaan. Usein pelkkä ystävienkin tuki riittää.
Tärkeintä on, että luurangot eivät pääse kaapissa pölyyntymään, vaan ne kaivetaan esille, käydään läpi ja hyväksytään osaksi mennyttä elämää. Näin ne eivät ole enää luurankoja, vaan näkyviä elettyjä elämän asioita.
2. Parisuhde on uusperheen perusta
Ensiperheet rakentuvat yhtä lailla rakastumisen ja parisuhteen pohjalle kuin uusperheetkin. Matkan varrella, usein ennen mahdollisten lasten syntymää, niiden tueksi asettuu monenlaisia ensiperheiden parisuhteita tukevia asioita - esimerkiksi yhteiset ystävät, elämäntapa, yhteisöt, sukulaisverkostot ja taloudelliset intressit ovat tällaisia tekijöitä.
Uusperheessä puolisoiden sen sijaan täytyy usein pinnistellä monenlaisten ulkoisten paineiden keskellä. Ympärillä olevat ihmiset eivät välttämättä hyväksy uusparin onnea, ja osa edellä mainituista, parisuhdetta tukevista rakenteista saattaa puuttua. Jotkut suvusta tai ystävistä saattavat jopa kääntyä vastaan. Uusperheessä onkin näin ollen hyvin paljon ihan vain parisuhteen varassa, ja siksi siitä on pidettävä erityisen hyvää huolta.
Käytä siis aikaa ja energiaa puolisoosi. Taltioi teille yhteistä historiaa, keräilkää yhteisiä jännittäviä kokemuksia, rakennelkaa ikiomia rutiineja. Pyri keskustelemaan asiat halki, ja tue rakastasi sekä odota samanlaista tukea puolisoltasi. Panosta läheisyyteen, leikkimieleen ja seksiin. Yritä saada mahdollisuuksia viettää puolisosi kanssa aikaa kahden kesken.
3. Meidän perheen säännöt
Uusperhe on tavallisesti varsin dynaaminen rakenne, sillä sen sisällä tapahtuu monenlaista liikettä. Uusperheessä on yleensä vaihteleva määrä omia ja muiden lapsia, jotka saattavat asua kahdessa kodissa. Uusperhettä ympäröi nykyisten ja entisten sukulaisten joukko, ja näiden ohella välit jommankumman tai molempien entisiin puolisoihin vaikuttavat uusperheen elämään.
Kaikkien muuttujien keskelläkin uusperheen olisi kyettävä luomaan omat sääntönsä, perinteensä ja elämäntapansa. Jos uusperhe on talo, vanhempien parisuhde on sen perusta, ja uusperheen arjen rakenteet ovat seinät. Seiniä voi rakentaa pyrkimällä yhdessä kaikkien perheenjäsenten kanssa juttelemaan avoimesti jokaisen tunteista ja tarpeista ja viettämälla aikaa yhdessä eri kokoonpanoissa.
Uusperheen oma kalenteri, kotitöiden tasapuolinen jakaminen, jokaisen lapsen oma soppi tai huone ja perheen ikiomat rutiinit ja tavat tukevat perheenjäsenten käsitystä siitä, että uusperhe on ”kokonainen perhe”.
4. Älä hyväksy valkoisia tai mustia lampaita!
Kaikissa perheissä, niin ensi- kuin uusperheissäkin, perheen sisällä voi syntyä tehtävänjakoja, joiden yhteydessä joku perheenjäsen saa ns. hyviksen tai pahiksen roolin. Helposti käy niin, että koko perhe tukee huomaamattaan tällaisten roolien syntymistä.
Uusperheissä, joissa erityisesti lapset uhkaavat joutua jompaankumpaan rooliin, onkin oltava tarkkana. On oltava joustava, hyväksyvä ja tasapuolinen erilaisten temperamenttien ja haasteiden suhteen.
Vanhempien kannattaa tarkkailla avoimin silmin ja mielin perheensä dynamiikkaa. Ovatko kaikki perheenjäsenet yhtä lailla mukana perheen elämässä? Kuka on erityisen aktiivinen? Kuka on äänekäs? Onko joku, joka vetäytyy? Saako joku helposti muiden moitteet niskaansa? Tällaiseen roolijakoon on myös vanhempien aktiivisesti puututtava.
5. Minun, sinun vai meidän lapset?
Lapset ovat valtavan haasteen edessä, kun he pääsevät tai joutuvat osaksi uusperhettä. Lasten kannalta uusperheen syntyyn liittyy monia ristiriitaisia tunteita.
Monet lapset ainakin ajoittain toivovat, että hänen biologiset vanhempansa palaisivat kuitenkin vielä yhteen. Lapsi on usein mustasukkainen vanhempansa uutta puolisoa tai lapsia kohtaan. Vaikka ihmiset ovat luonnostaan ”laumaeläimiä”, lapsen kuuluminen esimerkiksi kahteen eri laumaan eli kahteen perheeseen voi olla haastavaa.
Lapset joutuvat valitettavan usein aikuisten viestinviejiksi ja välikäsiksi, mikä ei ainakaan helpota lapsen oloa. Se kuluttaa lapsen omaa energiaa ja estää sopeutumista. Lapsen kannalta tärkeintä olisi, että näiden isojen tunteiden ja asioiden aallokossa on aikuisia, joilla on aikaa ja halua kuulla lapsen kokemuksia.
Aikuisten tulisi huolehtia siitä, että kukaan perheen lapsi ei ole erityisasemassa muihin verrattuna. Kaikkien uusperheen lasten tulisi olla siinä mielessä ”yhteisiä”, että kasvatus- ja hoitovastuu jakaantuu luontevasti ja sovitusti uusparin kesken. Vaikka pääkasvattaja on aina oma vanhempi, hän ei ole aina paikalla ja toistakin perheen aikuista on toteltava.
Uusperheen sisaruussuhteita pitää tukea ja vanhempien kannattaa aktiivisesti pyrkiä pitämään joukkonsa kasassa. Näin sekä kaikilla lapsilla että aikuisilla on mahdollisuus luoda toimiva ihmissuhde toisiinsa uusperheen sisällä.
6. Yhteisvanhemmuus jatkuu uusperheestä huolimatta
Jos uusperheen lapsella on biologisia vanhempia uusperheen ulkopuolella, hänellä on potentiaalisesti kaksi erilaista perhettä, joihin hän kuuluu. Uusperheessä on tärkeää, että kunkin lapsen huoltajat voisivat jatkaa yhteisvanhemmuuttaan, vaikka heidän keskinäinen parisuhteensa olisikin mennyttä elämää.
Tämä tarkoittaa, että lapsen biologisten vanhempien kannattaa yhdessä pohtia, miten erilaiset taloudelliset asiat ja muut käytännön asiat hoidetaan uusperhetilanteessa. On pohdittava esimerkiksi, miten ja missä määrin uusparin ex-puoliso/t voivat osallistua lapsensa elämään luontevasti. Jos lapsen biologiset vanhemmat pystyvät jonkinlaiseen – vaikka sitten kankean asialliseen – yhteistyöhön, on se uusperheen lasten kannalta paljon parempi vaihtoehto kuin vanhempien riitaisat, puhumattomat välit. On surullista, jos lapsen elämää varjostaa biologisten vanhempien taistelu häneen liittyvistä asioista, tai pahimmillaan jopa vuosien vääntö oikeudessa.
Uusperheessä vanhempien kannattaakin ristiriitojen kärjistämisen sijaan tukea toistensa vanhemmuutta ja jättää tilaa myös ex-puolisoidensa vanhemmuudelle.
7. Uusi perhe on uusi mahdollisuus
Suomessa pariudutaan ja erotaan pohjoismaiseen tapaan melko ahkerasti. Avioliittoja päättyy vuosittain noin 13-15000, minkä lisäksi tapahtuu ehkä suurin piirtein saman verran avoeroja. Uusperheitä taas on Suomessa jo yli 50 000. Nämä määrät tarkoittavat, että lähes jokainen suomalainen tuntee ainakin jonkun eronneen ja uusperheellistyneen. Olisi tärkeää, että kaikki läheiset, ystävät ja verkostot tukisivat uutta perhettään rakentavia aikuisia.
Uusperhettä sanottiin aiemmin uusioperheeksi, jossa sana ”uusio” viittaa, kummallista kyllä, kierrätykseen. Uusperheessä ei kuitenkaan todellisuudessa ole mitään kierrätettyä tai vanhaa. Pikemminkin uusperhe on yritys löytää omalle purrelle väylä monenlaisten, vieraidenkin tunteiden ristiaallokossa. Se on siksi sekä valtava haaste että mahdollisuus, jota kautta niin vanhemmat kuin lapsetkin voivat saada täysin eri vinkkelin läheisiin ihmissuhteisiin kuin aiemmin. Uusperheelle on annettava paljon, mutta se voi usein antaa jäsenilleen vielä enemmän.
Uusperheeseen on hypättävä täysillä, tai se ei voi onnistua. Matti Nykästä lainaten: ”jokainen tsäänssi on uusi mahdollisuus!”
Kirjoittaja: Riikka Riihonen, LT, lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri, Väestöliitto ry, Vanhemmuuskeskus
Lähteet:
Kontula, O. (2013) Yhdessä vai erikseen? Tutkimus suomalaisten parisuhteiden vahvuuksista, ristiriidoista ja erojen syistä. Perhebarometri 2013. Väestöntutkimuslaitoksen Katsauksia E 47/2013. Väestöliitto ry.
Malinen, V. (2015)Uuspari- Uusperheen parisuhde ja koulutuksellisen intervention mahdollisuudet ja sen tukeminen. Joensuu: Publications of the University of Eastern Finland, Dissertations in Education, Humanities and Theology No 71.
Malinen, V. & Larkela, P. (2011). Parisuhde – uusperheen ydin. Helsinki: Väestöliitto.
Lisää ohjelmasta





