Hyppää pääsisältöön

Gangsterielokuvia Kino Klassikossa

James Cagney ja Lee Phelps elokuvassa Yhteiskunnan vihollinen
James Cagney ja Lee Phelps elokuvassa Yhteiskunnan vihollinen James Cagney ja Lee Phelps elokuvassa Yhteiskunnan vihollinen Yhteiskunnan vihollinen,kino klassikko

Teeman Kino Klassikko esittää 7.2 alkaen kolme amerikkalaisen gangsterielokuvan kuuluisinta klassikkoa. Pikku Caesar, Yhteiskunnan vihollinen ja Arpinaama valmistuivat vuoden sisään 1931–1932 ja synnyttivät yhdessä tämän tuoreen lajityypin kuvakielen, tarinamaailman ja jopa suurimmat tähtinäyttelijät.

Gangsteriklassikoita Kino Klassikossa

sunnuntai 7.2. klo 18.00 Pikku Caesar
sunnuntai 14.2. klo 18.00 Yhteiskunnan vihollinen
sunnuntai 21.2. klo 18.00 Arpinaama

Jokainen näistä elokuvista synnytti uuden tähden. Edward G. Robinson, James Cagney ja Paul Muni olivat kaikki käytännössä tuntemattomia ennen läpimurtojaan näiden elokuvien nimirooleissa. Nyt tuntemattomin Muni nousi heistä aluksi kaikkein korkeimmalle ja oli suurmiesrooleillaan 1930-luvun suosituimpia filmitähtiä mutta sitten hänen uransa hiipui nopeasti. Cagney ja Robinson ajoivat hiljalleen ohi ja laajensivat roolivalikoimaansa gangsterielokuvien ulkopuolelle jatkaen tähtiuraansa aina 1960-luvulle asti.

Kaikki kolme elokuvaa ottivat vaikutteita Al Caponen ja muiden kuuluisien gangstereiden vaiheista. Juonissa oli muitakin samankaltaisia piirteitä: jo lapsena rikollisuuden pariin ajautunut häikäilemätön pikkukonna raivaa tietään alamaailman huipulle, ja maineen ja rikkauksien kasvaessa hyvä ystävä, rikoskumppani tai perheenjäsen saa toimia eräänlaisena moraalisena mittarina.

Mutta oli näissä gangstereissa erojakin. Pikku Caesarin Ricoa ei aja niinkään raha vaan valta ja asema. Hän ei välitä naisista tai juhlimisesta vaan nauttii julkisuudesta ja kuuluisuudesta. Yhteiskunnan vihollisen Tom on nopeasanainen ja -kätinen kovanaama, joka James Cagneyn tulkitsemana hehkuu arvaamatonta julmuutta ja kyynistä itseironiaa. Arpinaamassa Tony Camonte on ulkonäköä myöten eläimellinen, häikäilemätön psykopaatti, jonka heikkous on rakkaus hänen sisareensa Cescaan.

Jokaista heistä tulkitsee karismaattinen näyttelijä läpimurtoroolissaan, joka tarjosi jokaiselle unohtumattomia kohtauksia: Robinsonin “Mother of Mercy! Is this the end of Rico?”, Cagneyn greippikohtaus ja Munin julma tulitaistelu. Erinomaista tukea antavat eri elokuvissa mm. Douglas Fairbanks Jr., Jean Harlow, George Raft ja Boris Karloff.

Äänielokuva oli näitä elokuvia tehdessä vain muutaman vuoden ikäinen keksintö, mutta toimintaelokuvina kaikki kolme pyrkivät liikkuvaan ja elävään kerrontaan. Kameroita vietiin rohkeasti pois studioista ja ylipäänsä pyrittiin eroon varhaisen äänielokuvan staattisen teatterimaisesta tallentamisesta.

7.2. Pikku Caesar

Edward G. Robinson ja Douglas Fairbanks Jr. elokuvassa Pikku Caesar
Edward G. Robinson ja Douglas Fairbanks Jr. Edward G. Robinson ja Douglas Fairbanks Jr. elokuvassa Pikku Caesar Pikku Caesar,kino klassikko

Ensimmäisenä näistä elokuvista sai ensi-iltansa Pikku Caesar vuoden 1931 tammikuussa. Vaikka gangsterielokuvia oli tehty jo mykkäkaudella (kuten Josef von Sternbergin maineikas Underworld), on Pikku Caesar saanut vankan aseman lajityypin varsinaisena lähtölaukauksena. Elokuvan ohjasi Mervyn LeRoy, joka seuraavana vuonna teki mestariteoksensa Olen vainottu kahlekarkuri.
Edward G. Robinson oli fyysisesti, puhetyyliltään ja ulkonäöltään kuin tehty alcaponemaisen gangsteripäällikön rooliin. Vaikka Robinson loi hienon ja pitkän uran myös muissa kuin gangsterielokuvissa, hän sai tulkita gangsteria vielä vuonna 1968 eräässä Disney-komediassa.

W.R. Burnettin romaaniin perustuvan Pikku Caesarin päähenkilö “Rico” eli Caesar Bandello ja hänen ystävänsä Joe Massara (Douglas Fairbanks Jr.) saapuvat Chicagoon ja liittyvät paikalliseen konnajengiin. Pian Rico alkaa raivata tietään ylemmäksi organisaatiossa ja lehdistö alkaa kutsua häntä Pikku Caesariksi.

Joe kuitenkin haluaisi eroon rikoksista tanssijaksi ja kauniin Olgan (Glenda Farrell) partneriksi niin lavalla kuin rakkaudessa. Rico ei kuitenkaan halua luopua ystävästään, joka kaiken lisäksi tietää liikaa Ricon rötöksistä.

14.2. Yhteiskunnan vihollinen

James Cagney, Joan Blondell ja Edward Woods elokuvassa Yhteiskunnan vihollinen
James Cagney, Joan Blondell ja Edward Woods James Cagney, Joan Blondell ja Edward Woods elokuvassa Yhteiskunnan vihollinen Yhteiskunnan vihollinen,James Cagney,Joan Blondell,Edward Woods,gangsterielokuvat,teeman elokuvat

Pikku Caesarin menestys oli sellainen että sen tuottanut Warner Brothers kiirehti jo huhtikuussa ensi-iltaan seuraavan gangsterifilminsä Yhteiskunnan vihollinen. Nyt siinä nousi tähdeksi James Cagney, joka pian siirtyi rooleissaan lain toiselle puolelle sankareiksi. Vuonna 1949 Cagney teki vielä yhden suuren gangsteriklassikon Valkoinen hehku.

Yhteiskunnan vihollisen päähenkilöt ovat lapsuudenystävät Tom ja Matt, jotka ovat päätyneet varkaiksi jo pikkupoikina. Varsinkin Tom on oikea pikkunilkki, joka joutuu riitoihin myös rehellisen Mike-veljensä kanssa. Aikuisena Tom ryhtyy kieltolain aikana trokariksi, rikastuu ja nousee kohti “alan” huippua.

Edward Woods oli alun perin valittu elokuvan päärooliin ja James Cagney “parhaan ystävän” rooliin. Ohjaaja William A. Wellman kuitenkin huomasi pian että roolit oli jaettava juuri päinvastoin. Elokuvan tuottajalle Wellman oli luvannut tehdä kovimman ja väkivaltaisimman elokuvan mitä oli koskaan tehty.

21.2. Arpinaama

Paul Muni elokuvassa Arpinaama
Paul Muni elokuvassa Arpinaama Paul Muni elokuvassa Arpinaama arpinaama

Vuosi kovaotteisen gangsterielokuvan Yhteiskunnan vihollisen jälkeen ohjaaja Howard Hawks ja miljonääri-tuottaja Howard Hughes pistivät vielä paremmaksi (tai pahemmaksi) elokuvallaan Arpinaama. Se oli kuvattu jo paljon aikaisemmin, mutta tekijät saivat tapella vuoden sensoreita vastaan ennen kuin elokuva pääsi julkisuuteen.

Tämäkin gangsterielokuva perustui löyhästi Al Caponen vaiheisiin mutta on toisaalta saanut innoitusta kuuluisan Borgian suvun vaiheista. Elokuvan päähenkilö on gangsteri Tony Camonte (Paul Muni), joka häikäilemättömästi ja väkivaltaisesti luovii tietään rikollisten keskuudessa yhä korkeampaan asemaan. Eivät vain kilpailijat, vaan myös Tonyn kulloinen pomo saa syytä pelätä hänen edesottamuksiaan. Tonyn heikkous on hänen sisarensa Cesca (Ann Dvorak), jota Tony varjelee mustasukkaisesti jopa uskollisimman apulaisensa Rinaldon (George Raft) rakkaudelta.

Arpinaama oli mestariohjaaja Howard Hawksin omia suosikkielokuvia, epäilemättä myös siksi, että siinä hän ensimmäistä kertaa yhdisti elokuviensa tunnuspiirteet: vaarallista työtä tekevät ammattilaiset pakkomielteisine jääräpäineen, voimakkaan naishahmon, iskevän ja usein väkivaltaisen toiminnan, tyylikkään kuvakerronnan ja spontaanin huumorin. Kyse oli nyt tosin gangstereista, mutta samat ainekset toistuivat sitten Hawksin elokuvissa vaikkapa lentäjien (Vain enkeleillä on siivet), lännenmiesten (Punainen virta, Rio Bravo), seikkailijoiden (Kirjava satama) tai yksityisetsivien (Syvä uni) maailmasta.

Silti tämä gangsterielokuvan varhainen mestariteos on vain varjo siitä mitä Hawks olisi halunnut tehdä. Hän ei edes vaivautunut kuvaamaan kaikkia hänen ja Ben Hechtin kirjoittamia kohtauksia tietäen, ettei sensuuri kuitenkaan hyväksyisi niitä. Niinpä pois jäivät kohtaukset lahjotuista virkamiehistä tai hienostoväen hyväksyvästä seurustelusta gangsterien kanssa, sekä erilainen versio lopputaistelusta, jossa Camonte olisi vielä kerran uhmakkaasti haastanut lainvalvojat.

Arpinaamasta tuli joka tapauksessa samanlainen yleisömenestys kuin Pikku Caesarista ja Yhteiskunnan vihollisesta. Paul Muni ja George Raft (joka oli oppinut kolikkotemppunsa oikealta gangsterilta liikkuessaan “piireissä” ennen filmiuraansa) nousivat tuntemattomuudesta elokuvatähdiksi, ja moni huomasi myös pientä sivuosaa tulkinneen Boris Karloffin - tämä oli urallaan tosin jo ehtinyt loikata Frankensteinin hirviönä rikoselokuvista kauhuelokuviin.

Hughes ja Hawks jatkoivat sittemmin riitojaan sensorien kanssa 1940-luvun lännenelokuvassa Lainsuojaton (The Outlaw), joskin siinä suurin kiistan kohde oli Jane Russellin pukeutuminen, tai sen vähyys. Tuo elokuva taas sivutuotteenaan vaikutti yllättävästi Hawksin paljon parempaan lännenklassikkoon Punainen virta, mistä enemmän sitten kun se esitetään Kino Klassikossa 13.3 osana Montgomery Clift -sarjaa.

Esittelyteksti: Vesa Nykänen

Arpinaama on esitetty Teemalla syksyllä 2015.

  • Pikku Caesar (Little Caesar), USA 1931. O: Mervyn LeRoy. N: Edward G. Robinson, Douglas Fairbanks Jr.
  • Yhteiskunnan vihollinen (The Public Enemy), USA 1931. O: William A. Wellman. N: James Cagney, Jean Harlow.
  • Arpinaama (Scarface), USA 1932. O: Howard Hawks. N: Paul Muni, Ann Dvorak.

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa