Hyppää pääsisältöön

Runeberg-palkittu Tapio Koivukari koki erikoisen näyn: kivi morjesti hänelle!

Runeberg-palkittu Tapio Koivukari
Runeberg-palkittu Tapio Koivukari Runeberg-palkittu Tapio Koivukari Kuva: © Veikko Somerpuro / Johnny Kniga Runeberg-palkinto,Tapio Koivukari (Kirjailija),unissasaarnaaja

Kirjailija, teologi Tapio Koivukari kirjoittaa palkitussa Unissasaarnaaja-kirjassaan nuoresta tytöstä, joka yllättäen alkaa horrossaarnata kotinsa hetekella. Koivukarilla on itselläänkin kokemuksia asioista, joita on vaikea järjellä selittää.

Tapio Koivukari asui 90-luvun alussa Islannissa ja hänellä oli tapana vaellella usein luonnossa. Hän lähti eräänä sumuisena päivänä tallustelemaan polkua pitkin ylös tunturille. Polun varrella oli runsaasti laavakiviä. Eräs hauskan muotoinen kivi näytti hänestä aivan haltiakuninkaalta, jolla oli "tiittulakki" päässään ja viitta harteillaan. Juuri, kun hän oli saanut ajateltua ajatuksensa loppuun, hän koki yllättävän näyn.

- Kivi morjesti minulle, Koivukari kertoo.

Kokemus oli Tapio Koivukarin mukaan niin hämmentävä, että hän säpsähti, sulki silmänsä ja pudisti päätään. Saatuaan silmänsä auki, kivi näytti hänen mukaansa enää pelkältä kiveltä. Hän kertoo, ettei vielä tänäkään päivänä tiedä, mikä kokemus oli, mutta jos haluaa vaikuttaa täysjärkiseltä kansalaiselta, niin se kannattaa selittää alitajunnan tuotoksina.

- Ihmisen alitajuntahan voi tuottaa tällaisia näkyjä, jotka näyttävät joskus yllättävän todellisilta.

Epätavallisia kokemuksia Mieli ja toinen -projektissa tutkiva folkloristi Kaarina Koski kertoo, ettei Tapio Koivukarin kertomus ole kovin tyypillinen heille tulleessa aineistossa.

- Enimmäkseen ihmiset kertoivat kokemuksista, joissa kuolleet läheiset tulivat lohduttamaan heitä kuolemansa jälkeen.

Islannissa monet ihmiset kokivat, että kivissä ja kallioissa asuu "piiloväkeä".

Koski on kuitenkin folkloristina törmännyt moniin kertomuksiin, joiden mukaan juuri Islannissa asuu kaikenlaista väkeä tuntureilla. Samoja kokemuksia on Tapio Koivukarilla. Hänen mukaan Islannissa monet ihmiset kokivat, että kivissä ja kallioissa asuu ”piiloväkeä”.

- Kun on voimakas luonto ja vähän ihmisiä, niin ihmisiin tulee sellaista ylimääräistä herkkyyttä, Koivukari toteaa.

Toinen herkkyyttä lisäävä tekijä Koivukarin mukaan on se, että ihmisillä on vähemmän tekniikkaa ympärillään. Lapissa esimerkiksi monet ihmiset kertovat kokevansa niin sanottuja etiäisiä, jolloin he aistivat, että joku on kohta tulossa kylään.

Kaarina Kosken mukaan psykologiassa puhutaan sensorisesta deprivaatiosta. Kun ihmisellä ei ole kovin paljon aistiärsykkeitä, niin mieli alkaa täyttää tyhjyyttä.

- Luonnosta voi siten tulla merkittävä toimija arjessa.

Kosken mukaan on ihan normaalia, että ilmiöitä on selkeämpi ymmärtää ja käsitteellistää, kun niille antaa erilaisia muotoja.

Ihmisten reaktiot epätavallisiin ilmiöihin voi Tapio Koivukarin kokemuksen mukaan jakaa kolmeen kategoriaan. Jotkut suhtautuvat avoimen uteliaasti, toiset taas luulevat, että hän haluaa tehdä vaikutuksen erikoisella jutulla.

- Osa kysyy ihan suoraan, että mitä olet polttanut.

Mikä siinä on niin kamalaa, jos ihmiset näkevät ylimääräistä porukkaa ympärillään pyörimässä.

Mieli ja toinen -projektin myötä Kaarina Koski on alkanut pohtia, että mikä siinä on niin kamalaa, jos ihmiset näkevät ylimääräistä porukkaa ympärillään pyörimässä.

- Jos käy ilmeiseksi, että se on yhdenlainen mielen ominaisuus, josta ei ole muille haittaa, niin tarvitseeko siitä toisia vainota.