Hyppää pääsisältöön

Tuomari Nurmio ja tohtori Eskola palasivat folkiin neliskanttisin kitaroin

Hannu "Tuomari" Nurmion ja "Folk Liisa" Eskolan yhteinen folkharrastus jäi 1970-luvulla kesken, mutta virisi uudelleen vuosikymmenien jälkeen. Tammikuussa 2016 duo kertoi Aamu-tv:ssä esikoislevystään ja laatikkomaisista soittopeleistään.

Modernin folkmusiikin aalto, joka 1960-luvulla pyyhkäisi Suomeakin, sysäsi Hande Nurmion esiintyjän ja lauluntekijän uralle. Folkympyröissä pyöri myös Liisa Eskola, joka itsekin soitti kitaraa ja lauloi.

Klassista kitaransoittoa opiskellut Liisa yritti opettaa Handellekin hieman musiikin teoriaa, mutta oppilas kyllästyi siihen alta aikayksikön. Viritteillä oli trio Nurmion ja tämän soittokumppanin Antero Launiksen kanssa, mutta Liisa jättäytyi siitä lopulta pois. Myöhemmin Nurmiosta tuli Tuomari ja Liisasta naistentautien erikoislääkäri.

Vuonna 2006 Hande ja Liisa löysivät toisensa uudelleen, ja yhteissoitto jatkui samoista biiseistä mihin oli jäänytkin. Ennen pitkää siirryttiin Nurmion omiin tuotoksiin, joita oli tässä välissä ehtinyt syntyä jo "muutamia".

Kappaleet taipuivat "luomumenetelmällä" pikku hiljaa kaksiääniseen folkmuottiin ja kahden toisiaan täydentävän kitaran soitettaviksi. Aivan vuoden 2016 alussa julkaistulle duon Ihmemaassa-esikoislevylle valittiin harvemmin kuultuja rakkauslauluja, jotka ehkä liian tunnelmallisina olivat jääneet syrjään Nurmion normaalien klubi- ja kuppilakeikkojen ohjelmistosta. Aamu-tv:ssä näytteeksi esitetty Pieni aurinkoni julkaistiin alun perin Kuu-albumilla vuonna 1988.

Joku viisas sanoi, että ois ollu paljon halvempaa teettää matkalaukku normaalikitaralle.
Liisa Eskolan laatikkokitara lähikuvassa.
Kari Niemisen tekemä kitara oli alun perin mitoitettu matkalaukkua varten. Liisa Eskolan laatikkokitara lähikuvassa. Kuva: Yle kuvanauha kuvakaappaus
Tuomari Nurmion laatikkokitara lähikuvassa.
Tuomari Nurmion tuoreempi laatikkokitara on Anders Liljeströmin valmistama. Tuomari Nurmion laatikkokitara lähikuvassa. Kuva: Yle kuvanauha Tuomari Nurmio,Kitarat,2016

Duon soittimisto ei vastaa aivan kaikkein puhdasoppisimpia folkihanteita, sillä kitarat eivät ole akustisia vaan sähköistettyjä. Ne tosin muistuttavat niitä sikarilaatikoista kyhättyjä instrumentteja, joita monet köyhät amerikkalaispelimannit käyttivät 1900-luvun alun Yhdysvalloissa. Nurmion ja Eskolan työvälineet ovat kuitenkin ammattimiesten tekoa.

Liisan soittaman pelin on valmistanut maailmallakin tunnettu kitaranrakentaja Kari Nieminen, jolta Nurmio aikoinaan tilasi matkalaukkuun mahtuvan soittimen. Kitara oli alkujaan vain 74-senttinen ja vailla kaulan lapaa, koska kielten viritystapit oli sijoitettu rungon päähän. "Joku viisas sanoi, että ois ollu paljon halvempaa teettää matkalaukku normaalikitaralle." Juha Lottonen vaihtoi soittimeen myöhemmin pitemmän kaulan.

Me voidaan soittaa musaa keittiössä kun meille sopii. Tää on osa meidän muuta elämää.

Koska Tuomari ja Folk Liisa ovat elämänkumppaneita, treenata voi vaikka keittiön pöydän ääressä, kun sopii. Musiikin tekemisessä ei edetä minkään suunnitelman mukaan vaan asia kerrallaan, kuten Nurmio sanoo tapansa olevan muutenkin.

"Mulla ei ole mitään kohdeyleisöä, mä en pyri mihinkään. Mä ajattelen vaan että jos saa musan toimimaan, että se merkitsee itselle jotakin, niin toivottavasti se merkitsee joillekin muillekin jotain. Mutta se on heidän asiansa."

Artikkelin taustana on käytetty Tuomari Nurmion elämäkertateosta Dumari (Jukka Lindfors - Markku Salo - Raimo Pesonen, WSOY 2010.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto