Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Kuolemantuomio peruutettu

inhimillinen tekijä, yle tv1
Sirkku Jyrkkiö, Ilona Jyrkkänen, Anne Flinkkilä ja Juho Juutilainen keskustelevat siitä, minkälaista on rakentaa elämä uudestaan vaikean sairauden jälkeen. inhimillinen tekijä, yle tv1 inhimillinen tekijä,Yle TV1

TV1 keskiviikkona 10.2.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 13.2. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Kun Ilona Jyrkkänen ja Juho Juutilainen saivat kuulla, että syöpäsairaus on siinä pisteessä, että toivoa ja hoitoa ei enää ole, kumpikin ryhtyi järjestämään hautajaisiaan.

Pala palalta molemmat luopuivat läheisistä, työstä, koko elämästä. Mutta sitten syöpä yllätti, kummankin kuolemantuomio peruutettiin. Millaista asioista elämä siten rakentuu uudestaan? Voiko eloonjääminen olla pettymys?

Toimittaja Anne Flinkkilän vieraana on myös kokenut syöpätautien erikoislääkäri Sirkku Jyrkkiö.

Ilonalle ei annettu toivoa

Ilona Jyrkkänen sairastui vaikeaan vatsasyöpään vuonna 2006. Isot leikkaukset ja hoidot kohensivat oloa, mutta mitään suurempaa toivoa hänelle ei annettu.

Ilona osallistui TV2:n ohjelmaan Viimeiset sanani, jossa seurattiin parantumattomasti sairaita ihmisiä aina kuolemaan asti, ja hautajaisten jälkeen omaiset saivat katsottavakseen edesmenneen tekemän videokirjeen.

Ilona on kuitenkin edelleen hengissä ja hänen tarinalleen piti kirjoittaa toisenlainen loppu.

Viisi vuotta viheltäen

Juho Juutilainen korjasi vanhaa puutaloa, kävi läpi avioeroa ja työttömyyttä, kun viaton patti iholla osoittautui melanoomaksi.

Nuoren miehen tahti hidastui vähän, mutta viisi vuotta meni eläessä ja vihellellessä niin kuin Juho kuvaa.

Sitten tuli käänne pahempaan, iholle alkoi ilmestyä patteja tiuhaan tahtiin ja jokaisen hoidon jälkeen tilanne muuttui huonommaksi. Juho sanoi, että tuntui kuin sisällä olisi kasvanut joku ylimääräinen olio, joka ilmoitti itsestään.

Pahimmillaan patteja oli jo miltei 200 ja Juhon lähtölaskenta alkoi, kun sisäelimistä löydettiin etäpesäkkeitä.

”Lopetetaan hoidot!”

Ilonan syöpä uusi ja isojen leikkausten jälkeen käteen annettiin saattohoitokodin esite. Lääkäri oli pahoillaan, vaihtoehtoja on vähän. Mutta Ilona teki radikaalin päätöksen, hän ilmoitti lääkärille, että hänellä on hyvä vaihtoehto: lopetetaan hoidot ja unohdetaan koko syöpä. Yllättäen lääkäri ilahtui ja innostui.

Sirkku Jyrkkiö kohtaa silloin tällöin Ilonan tapaisia ihmisiä, jotka päättävät itse hoitojensa lopettamisesta. Tavallisempaa kuitenkin on, että lääketieteeltä odotetaan ihmeitä.

”Syövässä on vielä paljon mysteerejä, ei tiedetä, miksi samasta syövästä toinen parantuu, toinen ei, toinen reagoi lääkkeisiin, toinen ei”, Sirkku muistuttaa.

Hautajaiset peruutettu

Juho piti jäähyväisjuhlia läheisilleen, Ilona järjesteli lastensa asiat. Mutta kummallekaan ei tullut hautajaisia, ei nyt.

Ilona kävi kontrollissa ja syöpä oli kadonnut. Juho puolestaan pääsi mukaan uudenlaiseen lääkkeen kokeiluun ja viikoissa patit alkoivat kadota.

Rakkaus, tahdonvoima, stressin lievittyminen, kaikkia näitä tarjotaan helposti parannuskeinoksi, mutta Sirkku Jyrkkiö sanoo, että luonnontieteilijänä hän ei usko ihmeisiin.

Voi olla, että Ilonan syöpä saatiin leikkauksella pois, Juho taas reagoi hyvin uuteen lääkkeeseen. Niin tai näin, Ilona ja Juho olivat nyt molemmat uuden edessä: miten löytää elämän mieli ja suunta, kun vanha oli pantu pakettiin?

Ilona sanoo, että ihmisten on vaikea ymmärtää, että henkiinjääminen ei aluksi ollutkaan pelkkää iloa, Juho puolestaan kuvaa matkalle lähdön tunnelmien kautta: mieli on jo matkalla, vaikka fyysisesti olet vielä lentokentällä. Miten mieli ehtii sitten uuteen elämään mukaan?

Sirkku sanoo, että syöpään sairastuminen vie ihmisen uuteen epävarmuuden aikaan ja parantavienkin hoitojen loppuminen voi olla iso kriisi. Hoidot ovat rytmittäneet elämää, ja yhtäkkiä ihminen onkin yksin kokemustensa kanssa.

Jatkuvuutta elämään

Ilona alkoi etsiä uutta jatkuvuutta elämäänsä. Uusi parisuhde oli alkanut jo sairauden aikana, rakkaat harrastukset kuten sukeltaminen ja veneily saivat mielen kirkkaammaksi.

Saman aikaan Ilona alkoi toteuttaa haavettaan ompelijan ammatista. Hän kasvoi ompelija-äidin ompelukoneen vieressä ja vaatteet ovat aina olleet tärkeitä.

Viime keväänä Ilona valmistui ompelija-kisälliksi ja hän kertoo, että opiskelu on ollut todella parantava kokemus. Opettajia ei kiinnostanut syöpä, vaan se tuleeko lopputyö valmiiksi.

Tämä hetki on tärkein

Juho perkasi elämänsä perusteellisesti läpi: mitä haluan tehdä, millaisen jäljen itsestäni maailmaan jättää. Hän sanoo, että käsitys ajasta on muuttunut perusteellisesti: syöpä todennäköisesti uinuu jossakin, mutta tämä hetki on nyt tärkein.

Juho on käynyt pitkään terapiassa ja sanoo, että häntä on yllättäen moitittu välillä liiastakin positiivisuudesta. ”Se voi olla myös keino sivuuttaa vaikeat asiat.”

Juho on perustanut startup-yrityksen, jossa ajatuksena on jakaa nimenomaan elämänhallintaan ja ymmärtämiseen liittyvää tietoa ja menetelmiä. ”Ettei tarvitsisi odottaa kuolemantuomiota alkaakseen elää”, hän sanoo.

Ohjelmassa puhutaan myös terveyden ja sairauden harmaasta alueesta ja uusien lääkkeiden tuomasta toivosta. Liikututaan, nauretaan ja ihmetellään elämän kaikkia värejä.

Kommentit