Äidin ja lapsen vuorovaikutus alkaa kehittyä jo raskauden aikana. Vauvan synnyttyä vuorovaikutus muuttuu enemmän vastavuoroiseksi, kun vanhempi pystyy näkemään vauvan ja huomioimaan, millä tavalla lapsi reagoi eri asioihin. Vuorovaikutustilanteet vanhemman ja lapsen välillä ovat tavallisia arkipäivän tilanteita. Pukemista, riisumista, vaipan vaihtoa ja kylvettämistä. Ihokosketus onkin yksi tärkeimmistä kanavista vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa yhdessä äänen ja katsekontaktin kanssa. Lapsi tarvitsee kaiken huomion, mutta nykyisin lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen haastaa yhä useammin jonkinlainen älylaite.
– Varhainen vuorovaikutus äidin ja vauvan välillä alkaa kehittyä jo raskauden aikana. Se ei siinä mielessä ala tyhjiöstä, erityispsykologi Sari Ahlqvist-Björkroth Turun vastasyntyneiden teho-osastolta Turun yliopistollisesta keskussairaalasta kertoo.
Äiti tuntee vauvan liikkeet, on tietoinen vauvasta ja vauvan rytmeistä ja tavasta liikkua jo raskauden aikana. Kun vauvat syntyvät täysiaikaisena, he tunnistavat jo oman äitinsä äänen ja hajun. Vauvoilla on myös kyky tunnistaa musiikkia, mitä on kuulunut perheessä raskauden aikana säännöllisesti.
Vuorovaikutus alkaa kehittyä jo raskauden aikana, mutta muuttuu vauvan synnyttyä enemmän vastavuoroiseksi, kun vanhempi pystyy näkemään vauvan ja näkee, millä tavalla hän reagoi eri asioihin. Vuorovaikutustilanteet vanhemman ja lapsen välillä ovat aivan tavallisia arkipäivän tilanteita, kun lasta puetaan tai riisutaan vaatteita, vaihdetaan vaippaa tai käydään kylvyssä.
Vuorovaikutus on silta kahden mielen välillä. Millä tavalla ymmärrät toista ihmistä, millä tavalla äiti tai isä ymmärtää vauvaa, mitä vuorovaikutuksessa tapahtuu? Samalla vauva tutustuu omaan vanhempaansa ilmeiden, eleiden ja äänenpainojen kautta.
– Sanat ovat ensimmäisen vuoden aikana varmaan vähempiarvoisia. Enemmän merkitsee, millä tavalla sanat sanotaan: rytmi ja äänenpaino, ilmeet ovat ihan valtavan tärkeitä. Samoin kosketus, läheisyys ja eleet merkitsevät ja se minne päin suuntaat huomion. Kyllä katsekontakti on myös tärkeä, Sari Alhqvist-Björkroth kertoo.
Kontakti toiseen ihmiseen on vauvalle ihan yhtä tärkeää kuin uni tai ruoka.
– Iho on yksi ihmisen isoimmista aisteista, joka kehittyy varhaisimmissa vaiheissa. Ihokosketus on yksi iso kanava olla vuorovaikutuksissa lapsen kanssa. Sitten ääni, äänensävyt, katsekontakti, sen jakaminen tai väistäminen, Sari Ahlqvist-Björkroth kertoo.
– Yksi kanava on rytmisyys; hyvinkin varhain vanhemmat, vaikka vauva ei olisi kypsä vuorovaikutukseen, alkavat intuitiivisesti rytmittää omaa puhettaan jättäen tilaa vauvan vuorolle ja saattavat jopa sanoa vauvan vuorosanoja. Eli syntyy vastavuoroisuutta, jossa vuoron perään tehdään asioita.
Varhaisella vuorovaikutuksella on tärkeä tehtävä emotionaalisen, tunne-elämän kehittymisen perustana.
– Ajattelen, että kontakti toiseen ihmiseen on vauvalle ihan yhtä tärkeää kuin uni tai ruoka. Siinä kehittyy perustavaa laatua olevia asioita, kuten tunteiden jakaminen ja säätely, tapa olla toisten ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Vastaavasti ne jäävät kehittymättä ihan äärimmäisessä tilanteessa, jossa lapsi on ihan yksin eikä vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa.
Tärkeimpänä asiana Sari Ahlqvist-Björkroth pitää tapaa, miten erilaisia tunteita ilmaistaan tai miten vauvan tunneilmaisuihin reagoidaan. Kuinka esimerkiksi lohdutetaan vauvaa tai kuinka iloa jaetaan vauvan kanssa.
– Nämä asiat, jotka ovat ylitse muiden, on tunteiden jakaminen vuorovaikutuksessa, vauvan auttaminen hankalien tunteiden kanssa.
On puhuttu paljon kännykän tai muiden laitteiden sekä sosiaalisen median vaikutuksesta vanhempien läsnäoloon vuorovaikutustilanteessa.
Lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen voi tulla myös häiriöitä.
– On puhuttu paljon kännykän tai muiden laitteiden sekä sosiaalisen median vaikutuksesta vanhempien läsnäoloon vuorovaikutustilanteessa. Olen omien työnohjausyhteyksien myötä ollutkin kosketuksissa tuon asian kanssa. Se, mitä esimerkiksi voi tapahtua on, että reaktiot tulevat yleisellä tasolla, eivätkä ole vastauksia lapsen tarpeisiin. Tarpeethan nähdään katsomalla lasta ja jos huomio kiinnittyykin laitteeseen tai siellä olevaan keskusteluun, reagoit ikään kuin toisella kädellä, Sari Ahlqvist-Björkroth sanoo.
Ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Varhainen vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä on yksi palanen kehityksessä. Varhainen vuorovaikutus on esimerkiksi perusta sille, miten lapsi tulee vanhempana toimeen omien tunnekokemustensa kautta, miten hän tunteitaan säätelee.
Ahlqvist-Björkroth tekee työssään arvioita vanhemman ja lapsen välisistä vuorovaikutustilanteista. Leikkitilanne tai jokin muu vuorovaikutustilanne usein videoidaan.
– Vuorovaikutustilanteista kuunnellaan esimerkiksi äänensävyä ja katsotaan tunneilmaisun ikään kuin valikkoa. Katsellaan, millä tavalla, miten sensitiivisesti tai herkästi vanhempi vastaa lapsen viesteihin, kuinka paljon hän peilaa lapsen tunteita tai soinnuttaa omia tunteitaan lapsen tunteisiin. Lapsen puolelta katsotaan vähän samoja asioita, miten paljon lapsi ilmaisee tunteita ja miten paljon hän katsoo vanhempaa, joko vastaa vanhemman aloitteisiin tai väistää ja jättää vastaamatta. Usein katsotaan myös vastavuoroisuutta, molemminpuolisuutta esimerkiksi jaettua iloa ja nautintoa siinä vuorovaikutuksessa. Sitä katsotaan hyvin monelta kannalta ja pikkutarkasti.
Arvioinnissa ei kuitenkaan lähdetä antamaan neuvoja vuorovaikutuksen suhteen: vanhemman kanssa voidaan sen sijaan tarpeen tullen katsoa videota yhdessä ja pohtia, mitä hän tilanteesta ajattelee. Tilannetta voidaan tutkia yhdessä.
Mikä vauvalle on hyväksi ja miten voin auttaa vauvaa?
Miten hyvin äidit osaavat vuorovaikutuksen, mistä osaaminen löytyy:
– Teoreettisesti puhutaan intuitiivisesta vanhemmuudesta. Voidaan ajatella, että jos elämä on aika hyvin ja asiat ovat sillä hetkellä hyvin, on saanut riittävän hyvää vanhemmuutta itse osaksensa, se käynnistyy aikalailla itsestään. Varmaan yksi olennainen tekijä on mahdollisuus asettua ikään kuin tutkimaan ja ihmettelemään vauvaa. Mikä vauvalle on hyväksi ja miten voin auttaa vauvaa? Sellainen löytyy ihan itsestään.
– On tietysti myös niitä tilanteita, joissa se ei itsestään käynnisty. On tilanteita, jossa on tapahtunut jotain traumaattista vaikka synnytyksessä tai heti syntymän jälkeen, tai on itsellä vaikeita mielenterveydellisiä ongelmia. Sellaisissa tilanteissa voidaan tarvita apua.
Nykyaikainen maailma kuitenkin haastaa vuorovaikutuksen:
– Paljon kuulee sellaista puhetta, että vanhemmuus on raskasta, vaativaa ja väsyttää. Tällaiset tunteet voivat tulla siitä, että vauvaelämä on aika hidasta. Toisaalta vauvan kanssa olo vaatii äärimmäistä läsnäoloa, opettelet lukemaan lastasi. Se vaatii kokoaikaista lapsen miettimistä, huomioimista ja tilanteiden ennakoimista. Tällainen voi olla mielelle niin erilaista, kuin mitä muu elämä on tänä päivänä. Tämän päivän mahdollisuus olla isossa kontrollissa monista asioista, asiat etenevät ja tapahtuvat nopeasti ja kommunikaatio on nopeaa, niin ehkä se ero vauvan kanssa olemiseen on niin suuri.
Riittävän hyvä on riittävän hyvä, se on tärkeä muistaa äitiyden ja isyyden asioissa.
Sari Ahlqvist-Björkroth kuitenkin lohduttaa, että täydellisyyttä ei tarvita, riittävän hyvä on riittävää oikeasti.
– Vuorovaikutuksen tunneilmaisu ei ole koko ajan positiivista. Se on enimmäkseen neutraalia ja positiivista, varmaan koko tunteiden kirjo saa kuulua siihen. Ehkä se, mikä on tärkeämpää kuin että oltaisiin koko ajan samanlaisessa tilassa vauvan kanssa, on, miten nopeasti pystyy korjaamaan niitä virheitä. Kyllä ajattelen, että riittävän hyvä on riittävän hyvä, se on tärkeä muistaa äitiyden ja isyyden asioissa. Sellainen virheen ja huonon päivänkin mahdollisuus pitää jättää ihmiselle.
– Uuden tutkimuksen tuotosta onkin ymmärrys siitä, että miten valtavan valmiita ja kyvykkäitä vauvat ovat vuorovaikutukseen jo syntyessään. He oppivat ja tunnistavat, ovat uteliaita ja luovat koko ajan omia mielikuvia kokemusmaailmaansa. Vauvat ovat nerokkaita.
Asiantuntija: SARI AHLQVIST-BJÖRKROTH, psykoterapian erikoispsykologi, vastasyntyneiden teho-osasto, Turun yliopistollisesta keskussairaala
Toimittaja: SINI SILVÀN
Katso juttu kohdasta 04:52-10:14
Lisää ohjelmasta
