Minna Dufton
Yle
Uusperheen perustamiseen liittyvä uuden aikaperspektiivin opettelu on kimurantti juttu. Onko sopivaa tehdä yhteisiä lapsia, kun on jo elettyä elämää takana? Jaksaisiko vauva-arkea enää? Harmittaisiko lapsen tekemättä jättäminen? Kansainvälisten tutkimusten mukaan ratkaisu olisi hyvinkin simppeli - yhteinen biologinen lapsi kannattaisi tehdä.
Tilastollisesti nimittäin yhteinen biologinen lapsi, jos mikä, auttaa uusperhettä pysymään kasassa.
– Suomesta saadut tutkimustulokset viittaavat siihen, että jos uusperheessä ei ole yhteisiä lapsia, perheen eroriski on 8-15 -kertainen verrattuna pariskuntaan, jolla on vain yhteisiä lapsia, kertoo tutkimusprofessori Anna Rotkirch Väestöliitosta.
Pelkkä lapsen "puuttuminen" ei silti Rotkirchin mielestä nosta uusperheen eroriskiä, vaan jo pelkät eroajatukset vähentävät lasten saantia.
Vauvakysymyksessä kriisin ainekset
Varmasti jokainen hedelmällisessä iässä oleva uusperheen isä ja äiti haluaisi kokea sen ilon, jonka yhteinen lapsi tuo. Perheen sisäiset ristiriidat, dynamiikka ja aikataulut saavat kuitenkin uusparit epäröimään ja pysyvään yhteisymmärrykseen lapsen tekemisestä on vaikea päästä.
Suomen Uusperheiden Liiton tietojen mukaan vain kahdella prosentilla uuspareista on yhteisiä biologisia lapsia.
– Yleensä vauvakeskustelu käydään jo uuden parisuhteen alkuvaiheessa, jos lapsia on ylipäätään biologisesti mahdollista saada. Ristiriitatilanne, jossa toinen uusperheen vanhemmista haluaa ja toinen ei halua lapsia, saattaa täyttää lapsettomuuskriisin tunnusmerkit ja johtaa jopa parisuhteen päättymiseen, kuvailee järjestösihteeri, uusperheneuvoja Kirsi Broström.
Broströmin havaintojen mukaan yhteinen lapsi ei kuitenkaan yksin avioliittoa pelasta, vaan se auttaa lisäämään kiinteyttä puolisoiden välillä.
Uusparit, jotka pysyvät yhdessä, ovat samaa mieltä lapsen saannista.
Myös Rotkirchin mielestä ne uusparit, jotka pysyvät yhdessä, ovat samaa mieltä lapsen saannista.
– Se on osa sitä rakkauden vakiintumisen vaihetta, että lapsesta ja elämän toiveiden täyttymisestä haaveillaan. Tämä pätee niin ydin- kuin uusperheissä.
Uusperhe on täynnä muuttujia ja yhteinen lapsi vain lisää niitä mm. sisaruussuhteen muodossa. Tutkimusten mukaan uusperheen sisarukset kiintyvät toisiinsa kuten täyssisarukset yhdessäelon perusteella. Sisarukset eivät esimerkiksi tiedosta olevansa puolisisaruksia, mikä toimii koko perhettä yhdistävänä tekijänä.
Lapsi ei ainoa yhdistävä tekijä
Väestöliiton vanhemmuuskeskuksen psykologi, psykoterapeutti Suvi Laru on sitä mieltä, että parisuhteen yhdistävän tekijän löytäminen olisi uusperheessä ensisijaisen tärkeää. Tämän ei välttämättä tarvitse olla lapsi.
– Kannattaa rehellisesti pohtia, mikä oikein on se oma elämäntilanne. Yhdistävä tekijä voi myös olla yhteinen harrastus, koti tai joku muu konkreettinen asia. Kaikenlainen me-hengen kehittäminen lisää uusperheen toimivuutta ja lujuutta.
Me-hengen kehittäminen lisää uusperheen toimivuutta.
Päätös olla tekemättä yhteistä lasta käynnistää monen naisen kohdalla surutyön, vaikka päätös olisikin selkeä ja yhteinen Jos tuska omista valinnoista iskee jälkeenpäin, Broström neuvoo uuspareja olemaan itselleen armollisia.
– Miettikää yhdessä, mikä oli oman elämän konteksti silloin, kun päätös tehtiin. On hyvä katsoa elämää kaarena ja nähdä, mitä kaikkea siihen on mahtunut. Eri elämäntilanteissa meillä on eri toiveita ja tavoitteita, ja niistä on hyvä päästä kartalle yhdessä kumppanin kanssa, Laru toteaa.
Maanantain 8.2. Marja Hintikka Livessa radiojuontaja Tuomas Rajala antoi oman analyysinsä lapsen tekemisestä uusperheessä. Katso, mitä Tuomas aiheesta tuumi:
Lisää ohjelmasta
