Hyppää pääsisältöön

Lauri Viidan tuntemattomat runot

Kirjailija Lauri VIITA kesäisellä Pispalanharjulla.
Kirjailija, runoilija Lauri Viita Kirjailija Lauri VIITA kesäisellä Pispalanharjulla. Kuva: Yle / Antero Tenhunen Lauri Viita,img_2010_00132936

Kirjailija Lauri Viita on runoillaan jättänyt vahvan muistijäljen suomalaiseen kirjallisuuteen. Hänen esikoiskokoelmansa Betonimylläri (1947) oli arvostelumenestys ja sen Alfhild-runosta tuli suomalaisen runoyleisön kestosuosikki. Viita julkaisi kaksi romaania ja neljä runokokoelmaa. Lauri Viidan syntymästä tulee vuonna 2016 kuluneeksi sata vuotta ja juhlan kunniaksi julkaistaan runoja, joita ei ole aikaisemmin nähty kokoelmissa

Lauri Viita (1916-1965) tuli rytinällä julkisuuteen esikoiskokoelmallaan Betonimylläri (1947). Teos oli arvostelumenestys ja hänet määriteltiin kritiikeissä miehekkääksi työläiskirjailijaksi. Itse hän ei sitä allekirjoittanut. ”Se tuntuu, että hikoilemalla tehtäisiin kirjoja, kun sanotaan työläiskirjailija” totesi kirjailija Lauri Viita radiohaastattelussa.

Lauri Viidan syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta. Viidan viiteen vuosikymmeneen mahtuu kolme avioliittoa, seitsemän lasta ja kuusi teosta. Elämää varjosti mielisairaus, joka vei aika ajoin suljettujen ovien taakse. Avioliittovuodet kirjailija Aila Meriluodon kanssa ovat piirtyneet elämäkerrallisiin kirjoihin ja elokuviin.

Viita oli värikäs sanakäyttäjä puhujana ja kirjoittajana. Hän kirjoitti satiirisesti kansanrunon poljennolla ja kuvasi myös herkästi onnen hetkiä. Hänestä runous oli musiikkia ja itse hän oli taitava rytmin luoja ja osasi leikitellen lallatella runoissaan ankaristakin aiheista.

Lauri Viita kuoli 49-vuotiaana liikenneonnettomuudessa, kun loskaisella tiellä taksin eteen työntyi kuorma-auto. Viita oli tapaamassa vaimoaan ja pientä poikaansa. Parnassossa oli odottamassa Onni-sikermä. Nuo onnen runot julkaistiin kirjailijan kuoleman jälkeen.

Onni -sikermä on julkaistu nyt ensimmäisen kerran lyhentämättömänä kokoelmassa Ne runot, jotka jäivät. Teokseen on kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki etsinyt Viidan runoja arkistoista ja lehdistä. Nämä runot täydentävät Viidan kirjailijakuvaa ja antavat vihiä siitä, mihin suuntaan Viita oli runoilijana kehittymässä.

– Viidalla oli tapana kirjoittaa runosikermiä, joissa erilaiset tyylit yhdistyvät. Esimerkiksi Onni-sikermässä on modernististyylisiä runoja rinnakkain perinteisen runomuodon kanssa.

Uuden kokoelman valossa näyttää siltä, että 1960-luvulla rakkauden teema nousi keskiöön Viidan tuotannossa.

– Tässä on lähes 100-säkeinen runo Rakkaus. joka ilmestyi ihan Viidan viimeisen elinkuukauden aikana Työväen joululehdessä. Se on modernististyylinen runon rakkaudesta, jollaisia Viita ei ole aikaisemmin kirjoittanut.

Toimittaja Anna-Liisa Haavikko.

Yle Radio 1:n Kirjakerhossa kysytään, millainen kirjailija löytyy Viidan sota-ajan kirjeistä. Haastateltavana myös Lauri Viidan poika Seppo Viita.


Alfhild-runo on suomalaisen runoyleisön kestosuosikki

Lauri Viita Ylen Elävässä arkistossa


  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri