Hyppää pääsisältöön

Supersankarigenre uhkaa kuolla pystyyn – apuun rientää Deadpool, jonka elokuvassa mikään ei ole pyhää

Deadpool-elokuva on täällä siksi, jotta kaikki supersankarielokuvien kliseet voitaisiin räjäyttää taivaan tuuliin.

Deadpoolia näyttelee elokuvassa Ryan Reynolds. // Kuva: Twentieth Century Fox Film Corporation.

Hämähäkkimies, Teräsmies, tuhat X-Men-elokuvaa, Iron Manit, Fantastic Four, Transformersit, Hulk ja niin edelleen. Supersankarileffoissa ei ole ollut tarjonnan puutetta. Monet sankareista on marssitettu valkokankaille useita kertoja eri näyttelijöiden, rebootien ja jatko-osien voimin.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin hyvin perinteinen supersankarielokuva tytön pelastamisesta ja pahiksen kukistamisesta – esimerkiksi vuoden 2002 Spider-Man – tuntui freesiltä ja jännittävältä. Sen jälkeen on tehty hyviä supersankarielokuvia, mutta ollakseen kiinnostavia niiden on täytynyt tehdä jotain muuta kuin kertoa vain tämä perustarina.

Vuonna 2016 supersankaripelin avaa elokuvissa Deadpool, ja se on erittäin tervetullutta. Hän on kaikkea muuta kuin perinteikäs, lihaksikas, maailman tuholta pelastava kirkasotsainen hyvis. Itse asiassa Marvel-sarjiksissa Deadpool esiteltiinkin pahana hahmona, kunnes hän vuosien saatossa hilautui hyvän ja pahan välimaastossa häilyväksi antisankariksi.

Deadpool on myös sarjishahmona kommentti koko genrelle. Hän tietää olevansa sarjakuvahahmo. Tästä seuraa, että Deadpool käy koko ajan avointa keskustelua juonen ja sarjakuvan lukijan kanssa. Hän esimerkiksi kommentoi sarjiksen selostusruutuja omissa puhekuplissaan ja huomauttelee juonenkäänteistä.

Vaikka Deadpool ei ole samanlainen valtavirtasupermies kuin Batman tai Iron Man, hän on raivokkaasti ja kiihkeästi fanitettu hahmo. Syitä ovat ainakin hänen tiedostavuutensa sarjakuvasta sekä riman alta iskevä huumorintaju. Deadpoolin epämääräinen moraali on sekin 2010-luvulla paljon kiinnostavampaa kuin vaikkapa Teräsmiehen puhtoinen kunnollisuus.

Rivo Deadpool on seksuaaliselta suuntautumiseltaan riemukkaan vapaamielinen. Törkeimmät vitsit hän kertoo itsestään, minkä takia väkivaltaisen ja psykopaattisen Deadpoolin kanssa voisi olla oikeastaan aika hauskaa lähteä vaikka pitsalle.

Jo alkuteksteissä irvaillaan

_Deadpool-_elokuvassa päähenkilön tiedostavuus omasta roolistaan ja genrestään esitetään tietysti eri tavalla kuin sarjakuvissa. Leffassa ei ole kertojaa tai muuta selostusruudun korvaajaa, vaan Deadpool (jota näyttelee Ryan Reynolds) puhuttelee suoraan katsojaa ja hyppää jatkuvasti elokuvan kohtausten ulkopuolelle niitä kommentoimaan. Deadpool on tietoinen myös elokuvan tuotannosta ja muun muassa pohtii, eikö tekijöillä ollut varaa enempään kuin pariin X-Men-hahmoon.

Siihen nähden, miten tuoreelta elokuvan tapa käsitellä juonta tuntuu, varsinainen juoni onkin aika perinteinen. Itse asiassa se on juuri sellainen stereotyyppinen supersankarijuoni, joita valkonkankailla on nähty tusinoittain viime vuosina. On sadistinen pahis, on romanssi, on kaunis tyttö, on lopputaistelu.

Mutta niin pitääkin olla: muuten Deadpool ei pääsisi kommentoimaan kaikkea sitä, minkä kommentoimisessa hahmo on parhaimmillaan. Leffaa varten tekijät ovat ikään kuin kasanneet kaikki genren maneerit ja kliseet, jotta ne voidaan Deadpoolin käsissä räjäyttää kappaleiksi.

Se tulee selväksi heti alkuteksteistä lähtien, jossa näyttelijöitä ei mainita nimillä vaan heidän näyttelemiensä hahmojen kliseiden avulla: pääosissa kuuma mimmi, brittiläinen pahis, CGI-hahmo sekä tarpeeton cameo. Tuottajina perslävit, käsikirjoittajina todelliset sankarit.

Jos Deadpool olisi vain leffojen kliseille irvailua ja alapäävitsailua, elokuva tuskin olisi kovin koskettava tai pidettävä. Elokuvan tärkein jännite on kuitenkin herkkä: kelpaako kasvoiltaan turmeltunut Deadpool, siviilinimeltään Wade Wilson, ex-tyttöystävälleen Vanessalle (Morena Baccarin)?

Silloin kun Deadpool ei irvaile supersankarikliseille tai esimerkiksi Ikean huonekaluille, se käsitteleekin melko yllättävää aihetta: ulkonäköä. Onko päähenkilölle tarjolla rakkautta, jos hänen ulkonäkönsä ei ole Hollywood-hottiksen tasolla? Yllättävää kyllä räävitön ja välillä levottoman kiimainen elokuva antaa tilaa myös kipeille tunteille siitä, ettei oma ulkokuori riitä.

Deadpool saa ensi-iltansa Suomessa 12. helmikuuta.