Hyppää pääsisältöön

Talonpoikaisten sanontojen juurilla

Ohrapeltoa
Ohrapeltoa ohra,vilja,peltoviljely

Tieto- ja ympäristökirjailija Juha Kuisma on tutkinut sanojen ja sanontojen talonpoikaisia taustoja ja kirjoittanut aiheesta kirjan Tupenrapinat: idiomeja ajan uumenista. Innostus sanojen ja sanontojen tutkimiseen syntyivät Kuisman mukaan siitä, että hänen isänsä suku on peräisin Karjalasta, Kannakselta ja äidin puolestaan Hämeestä.

- Sain siis alun perin kaksi kielijärjestelmää perinnöksi ja näitä kieliä puhuttiin ja vertailtiin. Ehkä tätä kautta koen kielen semanttisena vuoristona, jossa on erikorkuisia merkityslatauksia.

Vanhat sanonnat tai idiomit ovat yhä vielä käytössä, koska niissä on vahva tunnelataus. Me heijastamme käyttötilanteessa oman tunnetilamme idiomiin ja sen takia se on niin tehokas, koska oma latauksemme on siinä päällimmäisenä.

- Idiomiin kuuluu myös se, ettei sitä koskaan ihan täysin ymmärretä, se on salaperäinen, toteaa Kuisma.

Joitain sanontoja ovat myös tutkijat selittäneet väärin. - Tulee mieleen sanonta ”päästä pälkähästä”, joka yleensä selitetään suksisiteen avaamisen merkityksessä. Päläs on kuitenkin ketun käpälälauta, josta kettu voi vapautua riittävästi ponnisteltuaan ja niin välttää vaaran.

Pikkupojat juttelemassa, taustalla viljapeltoa ja heinäsuovia
Pikkupojat juttelemassa, taustalla viljapeltoa ja heinäsuovia Kuva: Yle/ Antero Tenhunen heinäsuovat

Sanonnat vallankäytön välineinä

Sanontoja käyttävät poliitikot ja muut vallanpitäjät osoittavat niitä käyttäessään kuuluvansa kansaan ja ymmärtävänsä kansan syviä rivejä.

- Kun poliitikko käyttää esimerkiksi sanontoja ”pistetäänpäs jäitä hattuun” tai ”ei tässä olla jäniksen selässä” , silloin kyseessä on jonkun tarkoituksellisen tunnelatauksen nopeasta siirrosta kuulijalle. Kun hän käyttää tällaista sopivaa väljyyttä, niin kuulija luulee olevansa samaa mieltä puhujan kanssa, vaikka ei oikeasti olisi, jos puhuja kertoisi mitä hän täsmälleen tarkoittaa, Kuisma selittää.

Mitä vaikeammasta uudesta asiasta on kyse, niin sen perusteleminen ei onnistu alkuvaiheessa asiaperusteilla. Ihminen pitää houkutella ja vietellä muuttamaan perusasennettaan, joka haluaa kaiken pysyvän ennallaan.

- Siinä tosiaan täytyy näillä semantiikan asteilla houkutella ihminen ulos poterostaan ja katsomaan asiaa vähän laajemmin. Kun hän on siihen suostunut, voidaan paljastaa, mistä uuden asian eteen pitää luopua.

Miksi sitten niin iso osa sanonnoista tulee juuri talonpoikaiselta ajalta? - Suomen kieli on syntynyt luonnonympäristössä ja sitten talonpoikainen kulttuuri on vaikuttanut siihen itse asiassa 1930-luvun loppuun asti. Silloin vielä puolet suomalaisista eli siinä maailmassa ja käytti niitä sanoja. Sen jälkeen sanonnat ovat itsenäistyneet, emmekä huomaa niiden liittyvän niihin alkuperäisiin käyttöyhteyksiin, Juha Kuisma toteaa.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri