Kaisa Kirves
Yle
Isovanhemmat ovat monen pikkulapsiperheen paras selviytymiskeino arjessa: mummot ja papat auttavat parhaansa mukaan asiassa kuin asiassa. Läheskään aina apua ei kuitenkaan eri syistä ole tarjolla. Joskus isovanhemmat kokevat, että he ovat tehtävänsä tehneet, toisinaan perheiden vaatimuslistat ovat mahdottomia. Miten voisi löytää sopivan tasapainon isovanhempien, lasten ja lastenlasten suhteessa? Näin asiantuntija ratkaisisi viisi kiperää - ja monelle tuttua - tilannetta.
Tilanne: Liikaa hyviä neuvoja
Lasteni isovanhemmat ovat ihania, osallistuvat ja auttavat paljon meidän perheemme arjen pyörityksessä. Mutta liika on liikaa! Ei ole asiaa, johon he eivät puuttuisi. Aina löytyy neuvo, ohje, vinkki tai tieto siitä, miten se ja tämä ja tuo asia pitäisi hoitaa. Ja se kerrotaan meille seikkaperäisesti. Johonkin rajaan asti tämä on ok, mutta pelkään pian hermostuvani tähän ainaiseen neuvomiseen ja besserwisseröintiin - ja kohta meillä ei sitten olekaan sitä korvaamatonta apua. Miten toimia?
Isovanhemmat tarkoittavat hyvää ja haluavat sekä teidän että lastenlastensa parasta. He haluavat olla kaikin tavoin hyödyksi jakamalla neuvoja omasta kokemuksestaan ja saattavat luulla, että neuvot otetaan ilolla vastaan. Kenties he ovat huolissaan lapsensa perheestä ja sen pärjäämisestä. Jos vanhemmat ovat aina olleet kovia puuttumaan ja neuvomaan, ei isovanhemmuus muuta tilannetta. Joidenkin vanhempien on vaikea nähdä lastaan vastuullisena aikuisena.
Puhu omista tunteistasi ja vältä syyttelyä.
Pelkäät ilmeisesti, että ottamalla asian puheeksi loukkaat isovanhempia ja menetät heidän apunsa. Ovatko isovanhemmat todella noin herkkiä? Lapsenlapset ovat isovanhemmille yleensä kovin rakkaita. Tämä pätee erityisesti isovanhempiin, jotka ovat tiivisti mukana lastenlastensa elämässä. Kiintymys on hyvä asia silloin, kun hankalista asioista lähdetään keskustelemaan.
En usko, että isovanhemmat ottavat nokkiinsa sitä, että otat asian ystävällisesti puheeksi. Kerro, miltä sinusta tuntuu saadessasi tarpeettomilta tuntuvia neuvoja. Puhu omista tunteistasi ja vältä syyttelyä. Toisaalta – kuulija on vastuussa omasta käytöksestään tilanteessa. Jos he loukkaantuvat, se kohdistuu sinuun, ei lapsiin.
Tilanne: Vaari ei opeta pojantytärtä
Puolisoni isä on hirmuisen taitava nikkaroimaan kaikenlaista. Myös tyttäremme on tavattoman kiinnostunut rakentelusta, taitaa olla geeneissä. Vaari ei kuitenkaan halua opettaa tyttärellemme kädentaitojaan, askarteluhuone kaikkine työkaluineen ei vain ole avoinna tytöllemme. Miten voisimme saada vaarin siirtämään osaamistaan nikkaroivalle tyttärellemme, vaikkei se ehkä vaarin maailmankuvaan sopisikaan?
Onko vaari tarkka muutenkin tavaroistaan? Onko askarteluhuone avoinna kenellekään? Pelkääkö vaari tyttären satuttavan itsensä tai sotkevan huonetta?
Kenties vaarille ei ole tullut mieleen, että tyttärenne voisi olla kiinnostunut kädentaidoista.
Kenties vaarin lapsuudenperheessä eroteltiin tarkasti miesten ja naisten toimet, joten nyt vaarille ei ole tullut mieleen, että tyttärenne voisi olla kiinnostunut kädentaidoista. Vai onko niin, että askarteluhuone on vaarille niin tärkeä, että sinne ei yleensä ole kenelläkään asiaa? Jos näin on, lienee syytä kunnioittaa vaarin yksityisyyttä, ja antaa hänelle mahdollisuus omaan tilaan ja tekemiseen.
Tyttären kanssa kädentaitoja voi harjoitella muualla. Ehkä taitojen kehittyessä vaarikin ottaa hänet ohjaukseensa.
Tilanne: Aivan kuin vanhempiani ei kiinnostaisi
Vanhempani ovat juuri jääneet eläkkeelle. He toivoivat kovasti lapsenlapsia, joita nyt onkin sitten pari kappaletta. Vaan mistä kiikastaa - aikaa näille lapsenlapsille ei tunnu löytyvän, ei sitten milläään! Milloin on omat harrastukset, milloin mökin laitto, milloin golf-matka Espanjaan esteenä lastenhoidolle. Mistä oikein on kysymys, miksi vanhempani eivät nyt haluakaan viettää aikaa pienten kanssa ja voiko asialle tehdä mitään?
Sinun ja vanhempiesi odotukset isovanhemmuudesta ovat erilaiset. Vanhemmillesi ilmeisesti riittää se, että he vain ovat isovanhempia, sinä puolestasi toivoisit heiltä osallistumista. Eläkkeelle jäämisen jälkeen monet haluavat toteuttaa unelmiaan ja tehdä asioita, joihin ei ole ollut aikaa. Heillä on luonnollisesti siihen oikeus.
Oletko kysynyt vanhemmiltasi, minkälaista isovanhemmuutta he haluaisivat toteuttaa? Jotkut isovanhemmat ovat selkeästi päättäneet olla osallistumatta lastenlastensa hoitoon. He haluavat olla isovanhempia omilla ehdoillaan. Kuuluuko toisten auttaminen vanhempiesi periaatteisiin?
Myös se, että isovanhemmat eivät osallistu lasten arkeen on toimiva ratkaisu.
Joskus on niin, että isovanhemmat odottavat lastenlasten vähän kasvavan, jotta voisivat ottaa heidät mukaan harrastuksiin ja matkoille. Vanhempasi luottavat siihen, että pärjäät lastesi kanssa, eivätkä halua puuttua perheenne arkielämään.
Isovanhemmuutta voi toteuttaa niin monella tavalla. Myös se, että isovanhemmat eivät osallistu lasten arkeen on toimiva ratkaisu. Silloin tapaaminen on juhlaa sekä lapsille että isovanhemmille. Kyseessä ovat sinun vanhempasi. Miksi et esittäisi toivomuksiasi suoraan tai kysyisi heidän toiveistaan isovanhemmuuden suhteen? Voit myös kertoa pettymyksestäsi.
Tilanne: Isovanhemmat pelaavat omilla säännöillään
Puolisoni vanhemmat asuvat lähellä ja ovat paljon kolmen lapsemme kanssa. Meillä on lapsille hyvin tiukat säännöt mm. tv:n katselun ja karkinsyönnin suhteen. Isovanhemmat tietävät sääntömme, mutta viis veisaavat niistä, vaikka olemme asiasta usein sanoneet. Tämä ei olisi ongelma jos he olisivat paikalla vain kerran kuussa, mutta nyt pellossa eläminen on viikoittaista… Miten saisimme heidät toimimaan niiden periaatteiden mukaisesti, jotka me haluamme lapsemme oppivan?
Isovanhemmat ovat vanhempien tukena kasvatustehtävässä, mutta vanhemmilla on vastuu ja päätösvalta. Isovanhempien tulee siis kunnioittaa vanhempien asettamia sääntöjä ja rajoja. Jos näistä jatkuvasti poiketaan, vesittyvät vanhempien kasvatusperiaatteet. Lapsia saa ja tulee lelliä, mutta ei kohtuullisesti asetettujen kasvatusperiaatteiden vastaisesti.
Isovanhempien tulee kunnioittaa vanhempien asettamia sääntöjä ja rajoja.
Kannattaisi ottaa asia vielä puheeksi ja kertoa, että lapset eivät voi tavata isovanhempiaan kuin vanhempien läsnä ollessa, mikäli nämä eivät ole kasvatusasioissa vanhempien linjoilla. Lapsille se on kurjaa, mutta luulen isovanhempien taipuvan periaatteisiinne, kun eivät näe lapsenlapsiaan enää niin usein.
Isovanhempien kanssa voi miettiä myös heidän omaa vanhemmuuttaan. Minkälaisia rajoja he asettivat aikoinaan lapsilleen? Jos rajoja ei silloinkaan ollut, on niitä nyt vaikea omaksua.
Tilanne: Isovanhemmilla on suosikit
Puolisollani on suuri perhe, eli lapsillamme on paljon serkkuja ja lasten isovanhemmilla paljon lapsenlapsia. Minusta on ilmiselvää, että isovanhemmat suosivat joitakin lapsenlapsiaan toisten kustannuksella. Puolisoni siskon tyttäret pääsevät mukaan isovanhempien viikonloppuristeilylle Tukholmaan, saavat arvokkaita lahjoja ja ovat koska tahansa tervetulleita kylään. Toisin on esimerkiksi meidän lapsiemme kohdalla. Mikä avuksi? En haluaisi katkeroitua, mutta tilanne korventaa ja pelkään, että myös lapsemme huomaavat olevansa kakkossijalla mummin ja ukin listoilla.
Vanhemmat eivät ole aina tasapuolisia lastensa suhteen – eivät myöskään isovanhemmat lastenlastensa suhteen. Voi olla, että suosikkilastenlasten vanhempi on omien vanhempiensa suosikki.
Ehkä lastesi serkkujen kotona on sairautta tai muuta kuormitusta, mistä te ette tiedä. Isovanhemmat voivat yrittää auttaa perhettä piristämällä lapsia.
Tärkeintä sinulle olisi päästä katkeruudestasi, joka kuormittaa sinua.
Lapset eivät ole suosimisesta kovin tietoisia, vaan vanhemmat ovat tästä huolissaan. Voi myös olla, että isovanhemmat eivät tiedosta ilmiötä itse, vaan kutsuvat mukaansa lapset, jotka tuntuvat heistä läheisimmiltä ilman sen kummempaa ajatusta suosimisesta. Jos lapsenlapsia on paljon, on vaikea olla tasapuolinen esimerkiksi ikäeron tai välimatkojen takia.
Tärkeintä sinulle olisi päästä katkeruudestasi, joka kuormittaa sinua. Kenties voit kertoa appivanhemmillesi, miltä sinusta tuntuu ja toivoa, että he huomioisivat enemmän myös teidän lapsianne.
Vastaukset on laatinut Suomen Mielenterveysseuran psykoterapeutti, perheterapeutti Ritva Karila-Hietala - itsekin isoäiti.
Lisää ohjelmasta
