Pirkka-Pekka Petelius ei lässyttele Iltasatua lukiessaan

“Sadut itsessään ovat vahvoja. Ollaan sadun kerronnan äärellä”, tiivistää Pirkka-Pekka Petelius Pikku Kakkosen uusien iltasatujen oleellisen asian - tutun ja turvallisen sadunkerronnan.

“Ilmaisullisesti on tärkeää, että pikkukatsojat eivät pelästy, vaikka usein saduissa onkin rankkoja kohtia”, kertoo Petelius. “Nauhoituksissa tunnelma oli rauhallinen, joten pystyimme usein pohtimaan jopa sanavalintoja ottojen välillä”.

Jokaista satua täytyy rakastaa yhtä paljon.

Petelius ei lukiessaan lässyttele, vaan läsnäolo on tärkeää. “Lasta ei voi huijata. Hyvä mieli on tulkitsijan paras ystävä”. Petelius tulkitsee sadut pienieleisesti, ja katsojakokemusta on syvennetty jokaista satua varten erikseen suunnitelluilla valo- ja ääniefekteillä.

Idea uusista iltasaduista tuli jostakin tuottaja Juuso Räsäsen alitajunnasta. “Jotenkin mietin, miten sadunkerrontaa voitaisiin keventää hukkaamatta satujen arvokkuutta”, Räsänen kertoo. “Ja kun Pirkka-Pekka ilmoitti haluavansa tehdä jotain lapsille Joulukalenterin jälkeen, palaset vain loksahtivat kohdilleen”.

Kaikki 20 satua ovat kertomusarvoiltaan erilaisia, ja mukana on sekä tuttuja satuja, kuten sarjan aloittava Keisarin uudet vaatteet, Kolme pientä porsasta ja Punahilkka että vähemmän tunnettuja kertomuksia mm. Aasiasta ja Afrikasta.

Petelius on itse lukenut lapsilleen, ja hän muistelee, miten hänen isänsä luki aikoinaan paljon muutakin kuin satuja. “Istuimme selkä lämmintä leivinuunia vasten ja kuuntelimme, kun isä luki meille”.

Istuimme selkä lämmintä leivinuunia vasten ja kuuntelimme, kun isä luki meille.

Omaksi lapsuuden suosikikseen Petelius mainitsee Max ja Moritzin, jotka olivat kaksi kuritonta poikaa Wilhelm Buschin laatimassa kuvakirjassa vuodelta 1865. Grimmin sadut olivat Peteliuksen mielestä tylsiä.