Juha Kulmanen
Yle
Yli kolme vuosikymmentä alahuoneen takapenkillä istunut Jeremy Corbyn valittiin Britannian työväenpuolueen puheenjohtajaksi syyskuussa 2015 suuremmalla kannatuksella kuin kukaan koskaan ennen häntä on valittu Labourin johtoon puolueen yli satavuotisessa historiassa.
Lähes kuudellakymmenellä prosentilla, kun puoluetta kohti keskustaa vienyt Tony Blair ylsi parhaimmillaan vain 40 prosenttiin. Ja vaikka kymmenen vuotta pääministerinä istunut Blair varoitti toistamiseen kokouksen alla valitsemasta Corbynia.
”Jokaiselle, jonka sydän sykkii Corbynin politiikalle, tulisi tehdä sydänsiirto. Hänen edustamansa radikaali vasemmistolaisuus on sangen vallankumouksellista. Vanhakantaisella vasemmistolaisuudella Labour ei tule voittamaan vaaleja.”
Lontoon Cityn pankkiväen enemmän kuin Labourin väen lukeman , kansainvälisen taloussanomalehden Financial Times´n seurattu kolumnisti Martin Wolf piti puolestaan Corbynin valintaa maanjäristyksenä.
"Valinnan ylivoimaisuus oli poliittinen maanjäristys. Britannian Labour-puolue kun ei ole mikään vastanoussut Kreikan Syriza tai Espanjan Podemos. Labour on pitänyt valtaa liki puolet vuodesta 1945 kuluneesta ajasta Britanniassa. Maassa, joka on seitsemän johtavan talousmaan G-7 -ryhmän jäsen, painava Nato-maa ja kansainvälisten finanssimarkkinoiden keskus.
Valinta heijastelee ihmisten tyytymättömyyttä, uskon menettämistä poliittisiin ja taloudellisiin vallankäyttäjiin myös korkean elintason maissa kuten Ranskassa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Epäluottamus on johtanut pitkäkestoiseen pettymykseen ja suoranaiseen raivoon."
Eräät tarkkailijat näkevät Corbynin valinnan vanhan Labourin ja uuden populismin liitona; plutokratian, ahneen rahavallan ja sitä hännystelevien poliitikkojen ja mediain vastaisena vasemmistopopulismina.
Voittoa kun vahvisti uusi vaalitapa, jossa rekisteröitymismaksun maksaneet Labourin kannattajat saattoivat äänestää. Turhautuneita mutta innostuneita , enimmälti nuoria kannattajia kertyi kymmeniätuhansia. Tosin ilman heidänkin tukeaan Corbyn olisi voittanut.
Lontoolainen valtio-opin professori Jeremy Gilbert arvioi teoksessaan Accidental Hero 2015 ( Sattumasankari) uuden Labour-johtajan politiittisen mallin eroavan vallitsevasta markkinamallista.
” Markkinamallissa menestyvä puoluejohtaja myy puoluettaan merkkituotteena vaalipiireihin jakautuneilla markkioilla äänestäjille vakuuttamalla medioiden avulla ehdokkaiden kyvykkyyttä ja uskottavuutta. Nämä hyveet on omaksuttu pitkälti yrityskulttuurista. Mallin mukaan yhteiskunta koostuu kilpailevista yksilöistä kuten elinkeinoelämässä. Mallin heikkoutena on, ettei se kykene selittämään yhteiskunnallisia muutoksia.
Joukkoliikemallissa politiikka on erilaisten ryhmien etujen sovittelua ja taistelua. Ryhmiä ovat muiden muassa työntekijät, investoijat, spekuloijat, asunnonomistajat, naiset, siirtolaiset, ammattilaiset, kuluttajat, metsästäjät, viljelijät ja puutarhanhoitajat. Niiden painoarvoon vaikuttavat jäsenmäärä, vauraus, verkostoituminen, jäsenten sitoutuminen ja uhrautuminen. Mallissa hallitukset haluavat muuttaa tulonjakoa sekä vahvistaa ja heikentää kilpailevien eturyhmien asemia. Eikä vaaleja voiteta ilman joukkoliikettä.”
Gilbert pitää Corbynin yhtenä saavutuksena Englannin ja Walesin erimielisen vasemmiston yhdistämistä ensi kerran sitten 80-luvun puolivälin. Tämän siiven kannattajiksi professori arvioi noin 20 -30 prosenttia väestöstä.
Ken sitten oikein on tämä innostusta ja ristiriitoja herättävä mies? Toinen entinen Labour-johtaja Neil Kinnock ei pidä Corbynia vetovoimaisena pääministeriehdokkaana seuraavissa vuoden 2020 vaaleissa, jolloin oppositiojohtaja olisi 71-vuotias. Eräs hänen kannattajistaan luonnehtii häntä antisankariksi.
"Jeremy on Jeremy: aito, vaatimaton, hyvin tavallisen ihmisten kanssa toimeen tuleva eikä mikään olemuksellaan katseita puoleensa kääntävä rokkitähtipolitiiko. Kun televisiossa keskusteltiin kerran alahuoneen tavoista, konservatiivi soimasi eräitä Labourin edustajia sopimattomasta pukeutumisesta. Corbyn vastasi : alahuone ei ole muotinäytös eikä herrasmies- tai pankkiiriklubi vaan kansalaisia edustavien kokouspaikka.”
Keskiluokkaiseen boheemiperheeseen 1949 syntyneen Corbynin insinööri-isä ja matematiikanopettaja- äiti tukivat Espanjan tasavaltaa ja olivat rauhanaktivisteja ,kuten Jeremy -poikansa tänään.
Lontoon teknisessä koulussa opintonsa keskeyttänyt Corbyn näki nuorena mitä köyhyys on toimiessaan pari vuotta vapaaehtoistyössä Jamaikalla Kolmannessa liitossaan reilun kaupan kahviyrittäjän, meksikkolaissiirtolaisen Laura Alvarezin kanssa elävällä poliitikolla on edellisestä liitostaan chileläisjuurisen puolisonsa kanssa kolme poikaa.
Ura urkeni julkisten alojen työntekijäliiton toimitsijana. Ensi kerran Lontoon pohjoisesta Islingtonin vaalipiiristä kansanedustajaksi 1983 valittu Corbyn on nuuka, lasiin sylkevä, omaa autoa omistamaton, usein pyörällä arkeaan ja sitä pakoon polkeva vegaani. Vuoden 2009 kuluskandaalin yhteydessä kävi ilmi Corbynin käyttäneen 650 :stä alahuoneeseen valituista vähiten kulukorvauksia.
Politiikkona häntä luonnehditaan enemmän järjestöissä ja liikkeissä toimivaksi työhevoseksi kuin ajattelijaksi. Vastustajat ovat pitäneet häntä jopa uhkana maan turvallisuudelle, taloudelle ja perheillekin, kuten konservatiivi oikeusministeri Michael Gove tiivisti. Vuoden alussa Corbyn puolestaan pelkisti tavoitteitaan reilummasta ja oikeudenmukaisemmasta maastaan linjapuheessaan työväenpuolueen perinteikkäässä Fabian Society -seurassa.
"Reiluus ei ole vain kannatettava abstrakti moraalikäsite , vaan Labourin vuosikymmeniä rakentaman järjestelmän perusta. Työväenliike, ammattiliitot, suffragetit ja puolueemme ajoivat yleisen äänioikeuden voimaan. Yleisen äänioikeuden kaltaisen reiluuden tulisi yltää myös työelämään.
Eräs reilu tapa olisi jakaa yrityksen tulosta sen johdon ja työntekijäin kesken. Näin voitot eivät kasaantuisi vain vauraimmille. Toinen reilu tapa olisi estää tai rajoittaa yrityksiä jakamasta voittojaan ennen kuin ne maksavat kaikille työntekijöilleen vähintään säädettyä vähimmäispalkkaa. Emme saa sulkea silmiämme voittoja halpatyön avulla tekeviltä yrityksiltä.
Seitsemän vauraamman maan ns. G 7 -ryhmässä Britanniaa suuremmat tuloerot vallitsevat vain Yhdysvalloissa. Britannian rikkaimman prosentin varallisuus kasvoi vuosien 2013 - 2014 välisenä aikana viisitoista prosenttia, 519 miljardiin puntaan. Niillä katettaisiin kuudeksi vuodeksi julkinen opetus tai neljäksi vuodeksi valtioneläkkeet tai kansallinen terveydenhuolto.”
Britanniassa on tullut ilmi monia alipalkattuja työntekijöitä käyttäneitä yrityksiä Alle ohjeellisen vähimmäistuntipalkan, 8.25 punnan, noin kymmenen euron, työskentelee arviolta yli kuusi miljoonaa työntekijää.
Corbynin tukena Labourin vaihtoehtoista talouspolitiikkaa hahmottelee varjohallituksen talousministerin John McDonnellin vetämä ryhmä. Siihen osallistuvat myös Pääoma 2000-luvulla -teoksestaan tunnettu ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty sekä yhdysvaltalainen taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz. Yhtenä pohdittavana kysymyksenä on, miten suitsia verotuloja kalvavaa verokikkailua ja veroparatiiseja.
Corbyn vahvistaisi julkisia palveluja. Ennen muita Labourin lempilasta, sen hallituskaudella vuonna 1948 perustettua, nykyisin 1, 6 miljoonan työntekijän kansallista terveyshuoltoa (National Health Service). Hän myös kansallistaisi uudelleen monia yksityistettyjä palveluja kuten rautatiet, energiajakelua sekä Royal Bank of Scotlandin.
”Talouskuri on vauraimman ja vaikutusvaltaisimman luokan poliittinen hanke. Hankkeella heikennetään 1945 jälkeen luotua hyvinvointivaltiota sekä yhteiskuntasopimusta, jossa etuja ja palveluja tarjoavalla valtiolla on ollut keskeinen asema eiarvoisuuksien vähentämisessä.
Nykytilanteessa Englannin keskuspankin tulisi rahoittaa valtiota luomalla lisää rahaa kansalaisten elämää helpottaviin hankkeisiin, kuten asuntotuotantoon sekä digitaali-, energia- ja liikennehankkeisiin.
Energian jakelua on demokratisoitava kulujen ja maksujen hillitsimiseksi ja siirryttävä hiilittömiin energialähteisiin. Mallia voisi ottaa Saksasta, jossa paikalliset kunnat ja pienyritykset vastaavat puolesta koko maan energiatarjonnasta. Yli 180 saksalaiskaupunkia ja kuntaa myy hallitsemistaan paikallisista sähköverkoista halvempaa ja puhtaampaa energiaa.”
Britit äänestänevät ehkä jo kesäkuussa ollako vai ei Euroopan unionissa. Pääministeri David Cameronin vetämää kampanjaa oppositiojohtaja piti hiljan alahuoneen kyselytunnilla konservatiivien koko maailman tv-kameroille kirjoitettuna, paljon melua ja raivoa sisältävänä draamana, jonka loppukohtaus on ennalta tiedossa. Koska pääministeri haluaa, että Britannia pysyy Euroopan unionissa. Corbynin mukaan Labour kannattaa unionista lähdön -Brexitin - sijaan nykyistä sosiaalisempaa Eurooppaa.
”Me emme lähde, emmekä halua ulos EU:sta. Labourin tavoittelemassa nykyistä sosiaalisemmassa Euroopassa työntekoa ja työoikeuksia, kuten lakko-oikeutta, ei poljeta eikä veroja karteta ja kätketä eikä ympäristöä tuhota. Sosiaalisemmassa Euroopassa lopetetaan jatkuva painostus yksityistämiseen eikä nosteta siltoja ihmisten vapaalle liikkumiselle, etenkään vainotuille pakolaisille.”
Monissa järjestöissä etenkin omassa vaalipiirissään toimiva Jeremy Corbyn oli perustamassa kuluvan vuosituhannen alussa Britannian sotaretkeä Irakiin vastustavaa Stop the War Coalition -liikettä. Hän toimii yhä sen puhemiehistössä. Oppositiojohtajana hän vastusti Britannian hallituksen vuoden 2015 lopulla läpiajamia ilmaiskuja Irakissa Isiksen kohteisiin. Labourin edustajien vähemmistö tuki hallituksen kantaa.
Natoon nyreästi suhtautuva rauhanaktivisti tunnustaa järjestön realiteettina, mutta rajoittaisi sen nykyistä asemaa Euroopassa. Ja jos Britannian pitää välttämättä rakentaa uuden polven sukellusveneitä, kuten hallituksen aie on, niin sitten mieluiten ilman niihin nykyisin sijoitettuja Trident -ydinkärkiohjuksia.
”En ole absoluuttinen pasifisti. Katson historiassa olleen myös oikeutettuja konflikteja, kuten brittien laivasaarto orjuutta vastaan tai Espanjan sisällissota tai YK:n rauhanturvaajien rooli Itä-Timorin kriisissä. Mutta vastustin Britannian lähtöä sotaretkelle niin Afganistaniin kuin Irakiin. Kysyn myös, pitääkö Britannian olla jatkossakin yksi maailman seitsemästä ydinasemaasta ?”
Esa Aallas
