Hyppää pääsisältöön

Suomalaisimmaksi koetun taiteen inspiraatio löytyi usein Euroopasta

Erkki Toivanen Wienissä kahvilla.
Erkki Toivanen kahvilla Jean Sibeliuksen Wienissä Erkki Toivanen Wienissä kahvilla. Kuva: Ghadi Boustani Erkki Toivanen,eurooppa

Ulkomaantoimittaja Erkki Toivanen kiersi Euroopassa suomalaisen kulttuurin kasvusijoilla vuonna 2002. Henkinen Eurooppamme -sarja vei tv-katsojat kahdeksassa jaksossa niin Sibeliuksen Wieniin, Leinon Roomaan kuin Ahon, Gallén-Kallelan ja Schjerfbeckin Ranskaan.

Aidoksi eurooppalaiseksi tunnustautunut Erkki Toivanen sopi oivasti oppaaksi matkalle ympäri mannertamme ja suomalaisen kulttuurin sydämeen. Sarjan avulla Toivanen halusi korostaa kansallisen identiteettimme kehittymistä yleiseurooppalaisten henkisten suuntausten tuloksena ja reaktiona niihin. Ohjelman kahdeksassa osassa vieraillaan eri Euroopan kaupungeissa, joita yhdistää suomalainen taide. Näistä kaupungeista kansallistaiteilijamme löysivät inspiraationsa.

Jean Sibelius (1865–1957) asui Wienissä vuosina 1890–1891. Sinne hän muutti Berliinistä. Wienissä vietetty vuosi merkitsi käännettä hänen tuotannossaan, sillä siellä hän tuli tietoiseksi suomalaisuudestaan ja oivalsi kansallistunteen merkityksen. Kirjeenvaihto Aino Järnefeltin kanssa ja perehtyminen Kalevalaan lisäsivät kansallistunnetta Sibeliuksen sävellystyössä. Wienissä hän alkoi kirjoittaa Kullervo-sinfoniaa, josta tuli hänen läpimurtoteoksensa.

Eino Leinolle (1878–1926) Italian matka vuonna 1908 oli elämys. Matkan syynä oli Danten Jumalaisen näytelmän suomentaminen, jota varten hän sai apurahan. Dantella oli erityissija suomalaiskirjailijan sydämessä. Hän aloitti Roomassa italian teho-opinnot ja ryhtyi käännöstyöhön. Leinon matkaa Roomassa sulostutti myös runoilija L. Onerva.

Riitaannuttuaan Suomen yliopistoviranomaisten kanssa J.V. Snellman (1806–1881) lähti kaksi vuotta kestäneelle matkalle Ruotsiin ja sieltä Keski-Eurooppaan 1840-luvulla. Ajassa liikkuneet eurooppalaiset virtaukset vaikuttivat nuoren Snellmannin ajatuksiin. Vapaaehtoisen maanpakolaisuuden aikana hän kypsyi henkisen vapauden ja yhteiskunnallisen edistyksen esitaistelijaksi, ja oivalsi kansallistunteen merkityksen kansan kehittäjänä.

Alvar Aallolle (1898–1976) Italian taide ja arkkitehtuuri olivat inspiraation lähteenä koko hänen elämänsä ajan. Hän ammensi vaikutteita muun muassa Venetsian arkkitehtuurista jo 1920-luvun ensimmäisiin töihinsä. Aalto ihaili erityisesti Toscanan kukkulakaupunkeja. Ne olivat hänelle kaiken sen vastakohtia, johon "puolieläimellinen" konekulttuuri oli vienyt nykyisen maailman.

Zachris Topelius (1818–1898) vaikutti historioitsijana, kirjailijana, lehtimiehenä ja koululaitoksen kehittäjänä. Hän seurasi valppaasti Euroopan aatevirtauksia ja yhteiskunnallista kehitystä kirjoittaen siitä laajasti ja usein hyvinkin kriittisesti. Yhteisen muistin luojana, Maamme-kirjan ja historiallisten romaanien kirjoittajana hänellä oli suomalaisen identiteetin kehittymisessä avainasema.

Taidemaalari Helene Schjerfbeckin (1862–1946) elämäntarina huipentui 1880-luvulla, kun hän opiskeli Bretagnessa Ranskassa toisten suomalaisten naismaalareiden kanssa. Taiteessaan hän torjui perinteisen suomalaiskansallisen ilmaisun ja kalevalaisen aihepiirin, mikä merkitsi kotimaassa unohdusta ja syrjäytymistä taidepiireistä vuosikausiksi. Vasta myöhemmät sukupolvet ymmärsivät Schjerfbeckin omakohtaisista elämyksistä syntynyttä universaalia taidetta.

Juhani Aho (1861–1921) matkusti paljon Euroopassa, mutta varsinkin hänen 28-vuotiaana tekemänsä matka Pariisin maailmannäyttelyyn teki häneen mahtavan vaikutuksen. Matkan tärkein anti kirjailijalle oli tunnustusromaani Yksin, jossa Aho kuvaa Pariisia ja suhdettaan siihen. Aho oli perehtynyt Ranskan kirjallisuuden mestareiden tuotantoon, josta hänen ilmaisunsa ja tyylinsä sai vaikutteita.

Akseli Gallén-Kallela (1865–1931) loi Kalevalan kuvittajana ja luontomaalarina suomalaiskansallisen kuvallisen ilmauksen ja maalaustyylin. Taitelijana Gallén-Kallela oli sielultaan levoton kosmopoliitti, joka haki vaikutteita myös Euroopan ulkopuolelta Afrikasta ja Yhdysvalloista. Gallén-Kallelan monisärmäisen henkilökuvan valottamiseksi ohjelmassa käsitellään hänen Pariisin vuosiaan ja katsotaan hänen kehittymistään Suomen kansallistaiteilijaksi eurooppalaisesta näkökulmasta.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?