Hyppää pääsisältöön

Karismaattinen komisario Palmu ylsi ikoniksi Matti Kassilan ohjauksessa

Matti Kassilan 1960-luvun alussa ohjaamat, Mika Waltarin teoksiin perustuvat Komisario Palmu -elokuvat ovat klassikkoelokuvia isolla alkukirjaimella. Elävä arkisto tarjoaa niistä katsottavaksi kokonaisuudessaan kaksi: Kaasua, komisario Palmun sekä Tähdet kertovat, komisario Palmun. Jälkimmäinen sai alkunsa edellisen ensi-illassa.

Matti Kassila oli ohjannut Mika Waltarin romaaniin perustuvan Komisario Palmun erehdyksen Suomen Filmiteollisuudelle vuonna 1960. Nopeasti huippusuosituksi osoittautunut elokuva huomattiin myös muissa filmiyhtiöissä, ja Fennada-Filmin Mauno Mäkelä kiirehti sopimaan Waltarin kanssa myös hänen ensimmäisen Palmu-kirjansa Kuka murhasi rouva Skrofin? filmatisoinnista. Kassila jatkoi ohjaajana, ja vuonna 1961 kuvatun elokuvan nimeksi tuli Kaasua, komisario Palmu!

Sittemmin ikoniseksi käyneen poliisikolmikon rooleissa jatkoivat Joel Rinne komisario Frans J. Palmuna, Matti Ranin hänen apulaisenaan, poliisimies Toivo Virtana sekä Leo Jokela etsivä Väinö Kokkina.

Tapahtumat lähtevät liikkeelle toimeksiannosta selvittää kaasumyrkytykseen kuolleen rouva Skrofin tapaus. Kuulustelussa selviää, että rouva oli käyttänyt vahvaa unilääkettä. Palmu ei kuitenkaan usko kuolemaa tapaturmaksi, koska rouvan koiralta oli väännetty niskat nurin ja vellikattilaa siirretty liedellä. Nopeasti käy ilmi, että rouva Skrofin lähipiiriin kuului lukuisia henkilöitä, joilla saattoi olla mitä erikoisimpia motiiveja murhata hänet.

Matti Kassila (1961).
Matti Kassila (1961). Matti Kassila (1961). Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. tähdet kertovat
Ote elokuvasta Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962).
Mika Waltari, Mauno Mäkelä ja Matti Kassila (1961). Ote elokuvasta Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962). Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. tähdet kertovat
Matti Kassila ja Joel Rinne (1961).
Matti Kassila ja Joel Rinne (1961). Matti Kassila ja Joel Rinne (1961). Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. kaasua komisario palmu

Ensimmäinen Palmu-elokuva oli toteutettu epookkina (kirja oli ilmestynyt vuonna 1940), mutta toisen elokuvansa Kassila sijoitti ajallisesti omaan aikaansa, vaikka kirjassa elettiinkin 1930-lukua. Jälkimmäistä ratkaisua Kassila itse on sanonut katuneensa, minkä lisäksi hän on sanonut harmitelleensa, ettei lisännyt tarinaan enemmän kauhuelementtejä, joita romaani kyllä olisi tarjonnut. Kassila laati käsikirjoituksen Kaarlo Nuorvalan kanssa.

Kauhun tai jännityksen sijaan elokuvassa onkin korostettu huumoria, ja sen välittämiseen ranskalaisen elokuvan uudesta aallosta innostunut Kassila käytti raikkaita keinoja: nopeutettuja jaksoja ja pysäytyskuvia. Hän ei myöskään epäröinyt lisätä tarinaan sopivissa kohdin toisteisuutta – esimerkiksi tästä käy läpi elokuvan nokkelasti toteutettu kaasuteema.

Kaasua, komisario Palmu -elokuvan kuvauksissa (1961).
Ulkokuvausta Laivanvarustajankadulla. Virta astuu autosta, vierellä Kokki ja Palmu. Matti Kassila ohjaa, vieressään B-kuvaaja Erkko Kivikoski (1961). Kaasua, komisario Palmu -elokuvan kuvauksissa (1961). Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. kaasua komisario palmu

Vaikka kuvattava aikakausi muuttuikin, miljöö pysyi samana. Ensimmäisen elokuvan tavoin myös toinen (ja sittemmin myös kolmas) filmatisointi oli leimallisesti Helsinki-elokuva, joissa tapahtumapaikoilla ja niiden tunnistettavuudella oli aivan yhtä suuri merkitys kuin Waltarin alkuteoksissakin.

Palmu-elokuvien tiimoilta löytyy runsaasti kirjallisuutta, ja yksi niiden saavutuksista on ollut osoittaa, miten paljon vaivaa on nähty kulloisenkin kaupunkimiljöön uskottavassa, joskaan ei aina tarkassa kuvauksessa. Sillä vaikka ulkokuvat otettiinkin autenttisissa paikoissa, sisätilat rakennettiin edelleen studioon. On voitu esimerkiksi osoittaa, että kohtauksessa, missä poliisit kiipeävät rouva Skrofin parvekkeelta katolle, ovat rakennuksen ulkokuvat Merikadulta ja asunnon sisätilat Kulosaaren studiosta. Itse katto löytyy Etu-Töölöstä ja sieltä avautuvat näkymät ovat kohti Kalliota. Ulkotilojen rinnalla lavastaja Ensio Suomisen tarkasti koostamat interiöörit muodostavat aivan oman lukunsa.

Elokuvan musiikki on nykysäveltäjä Osmo Lindemanin kynästä. Musiikki ei ollut sitä, mitä elokuvissa 1950-luvulla oli totuttu kuulemaan: uutta oli sen kohdittain avoin ristiriita kuvan kanssa. Harkittu epäsuhta näkyy esimerkiksi heti elokuvan alussa, missä kuullaan niin riitasointuisia akordeja, huoletonta kapakkapianoa kuin harrasta urkuharmoniakin.

"Vaikeasti hallittava karmeahko komediatyyli" ihastutti

Aikalaisarviot ylistivät elokuvaa. Moni piti sitä ensimmäistä Palmu-elokuvaa parempana, Kassilan epätavalllisia ohjausratkaisuja onnistuneina, ja Lindemanin musiikkia kekseliäänä. Elokuva-Aitassa ihmeteltiin, miksi Palmu aina välillä räjähtää nauramaan "kuin Metron leijona". Lisääntynyttä huumoria ei kuitenkaan katsottu pahalla. Ihmeteltiin myös, miksei tähän Waltarin romaaniin aiemmin ollut tartuttu, vaikka kotimainen elokuva oli kärsinyt aihepulasta.

Moni arvioi elokuvaa romaanin pohjalta. "Koska kirjan vuorosanat ovat ilmeikkäät, ovat ne filmissäkin tärkeitä aina siinä määrin, että huomaa keskittyneensä pelkkään sanojen merkityksen vaaniskeluun. Kuvallinen puoli kärsii tästä – niin paljon kuin lavastaja Suominen antaakin silmälle ilon aihetta esimerkiksi taustan tauluilla." (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraattti)

Kassilan leikkausratkaisut koettiin virkistävinä."Pitkät aikajaksot Kassila onnistuneesti kuittaa muutamalla valokuvalla, hän pysäyttää kameran yllättäen niihin kohtiin, jolloin eri henkilöt näyttävät sisimmän itsensä ja suomalainen humala saa vähemmän ikävystyttävän kuvauksen hitaammalla kuvausnopeudella. Ne ovat loppujen lopuksi yksinkertaisia efektejä, mutta ne vaikuttavat piristävästi ja myös säästävät turhia ja pitkäveteisiä filmimetrejä." (A. A., Kansan Tahto)

"Muistikuvat on onnistuneesti typistetty lyhyiksi. Niiden sävystä myös erottuu, kenen kertomaa tai muistamaa ne ovat; viritys on näet sen mukainen. Dialogi on niinikään saatu tavallista luontevammaksi; siinä on silloin tällöin aivan näppäriä ja henkilöiden suuhun todella luontevasti istuvia repliikkejä. Kerronnan vauhti tosin on sen verran hidas, että muutamin kohdin jokin yksinäinen hauskutusrepliikki, kuten sinänsä, tyyppinä pistämättömän Kokki - Leo Jokelan lausumana, lähentelee teatteriluontevuutta." (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat)

Erityistä kiitosta osoitettiin näyttelijöille. "Joel Rinne on tehnyt Palmustaan jo tyypin, mitä katsoja seuraa kuin vanhaa tuttua ainakin. Olen tuntenut helsinkiläisen poliisimiehen, jota olisi voinut pitää ulkonäön ja esiintymisen puolesta Palmun vanhempana ja vähän rauhallisena veljenä, joten tyypin uskottavuutta vastaan ei ole muistuttamista. Matti Ranin poliisin oppipoikana on pantu tässä hölmöilemään vähän liikaakin, kun taas Leo Jokelan konstaapeli aivan vähäisellä muljauksellaan saa katsojan hörähtämään. Pentti Siimes oli vaativassa tehtävässä, ja siksi hänen voittonsa on sitäkin merkittävämpi."" (Heikki Jylhä, Keskisuomalainen)

Myös kirjailijan tytär Satu Waltari kertoi kolumnikirjoituksessa mielipiteensä elokuvasta. Hän kertoi olleensa aina salaa sitä mieltä, ettei tapa, miten rouva Skrofin murhaaja lopussa paljastuu, ollut romaanissa oikein onnistunut. Kassilan elokuvaa hän sen sijaan piti hauskana.

Elokuva oli valtava yleisömenestys ja Elokuva-Aitta valitsi sen vuoden parhaaksi – aivan kuten oli valinnut edellisenkin ja tulisi tekemään kolmannenkin kohdalla. Käsikirjoittajat Kassila ja Nuorvala sekä säveltäjä Lindeman että näyttelijä Jokela saivat työstään Jussi-patsaat. Joel Rinne ja Matti Ranin saivat omat Jussinsa vasta seuraavasta elokuvasta.


Peter von Baghin vuonna 1992 valmistuneen Fennadan tarina -dokumentin jaksossa "Kukoistus ja sen jälkeinen elämä" Matti Kassila, Matti Ranin, Pentti Siimes ja Elina Salo kertovat Palmujen teosta. Loppukohtauksen kuvaukset olivat korkeita paikkoja kammoavalle Siimekselle painajaismaiset. (Alkaa kohdasta 31:23)


Kassila palasi Palmu-elokuviinsa myös Arto Nybergin nojatuolissa vuonna 2010. Ohjaajalle oli ollut selvää, millaisen Palmun hän halusi valkokankaalla nähdä – ärhäkän suurmiehen, joka ei kuvia kumartanut. "Sellaisen tsaarinajan persoonan. Siitä Jopi (Rinne) tykkäsi, olihan hän itsekin syntynyt 1800-luvulla." Kuulemme, miten ja miksi Waltari kieltäytyi hänelle tarjotusta cameoroolista. Helsingin keskeisen roolin Palmu-tarinoissa hän sanoo sopineen itselleen hyvin: "me käsiteltiin kaupunkia nuoren polven tapaan, kaupunki oli toimiva tekijä, eikä enää vain kulissi."

Kolmas Palmu-elokuva sai alkunsa edellisen ensi-illassa. Ennen Kaasua, komisario Palmun esitystä Waltari oli todennut Kassilalle olevansa pettynyt itseensä. "Kaksi kesää Laukkoskella on mennyt hukkaan, en ole saanut mitään paperille. Se masentaa."

Elokuvan päätyttyä tunnelma oli ollut toinen. "Näin, miten Mika naurahteli elokuvan aikana muutaman kerran, minkä panin kiitollisena merkille… Myös muu yleisö reagoi herkästi. Kun elokuva loppui ja yleisö aplodeerasi voimakkaasti, Mika kääntyi minuun päin ja sanoi: ’Tämä oli hyvin hauska. Minä olen hyvin virkistynyt.’ Se näkyi hänen ilmeestäänkin. Hän kiitti minua vilpittömästi", Kassila kertoo muistelmissaan.

Koska kirjailija piti elokuvasta, tarttui Mauno Mäkelä heti tilaisuuteen. ”Vahinko että ne nyt loppuivat. Eikö laatikostasi löytyisi mitään?” Waltari vastasi harkitsevansa asiaa. Kolmen viikon kuluttua kirjailija soitti Mäkelälle, kertoi tekstin olevan valmis, joskin hän pahoitteli siitä tulleen käsikirjoituksen sijaan romaanin. Lehdistölle Waltari kertoi halunneensa "katsoa, vieläkö osaa kirjoittaa kirjoituskoneella". "Harjoitus" oli Waltarille merkittävä, sillä sen ansiosta hänen pitkään tekeillä ollut suurromaaninsa Ihmiskunnan viholliset alkoi edetä vihdoin paperille asti.

Kirja julkaistiin keväällä 1962, elokuva kuvattiin kesällä ja tuli esitykseen syyskuun alussa.

Ote elokuvasta Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962).
Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvan kuvauksissa. Matti Ranin istuu pöydällä, Matti Kassila ohjaa (1962). Ote elokuvasta Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962). Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. tähdet kertovat

Uusi aika, vanhat kujeet

Kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana poliisikolmikon valtasuhteet olivat muuttuneet ratkaisevasti, ainakin virallisesti. Palmun kehotuksesta Virta oli lukenut tuomariksi ja hänestä olikin tullut Palmun esimies. Kokki oli entisellään.

Virta apulaisineen saa tehtäväkseen selvittää Tähtitorninmäellä sattuneen murhan. Poliisien harmiksi paikalle ehtii ensin reportteri Nopsanen (Pentti Siimes), joka tekee tapauksesta sensaatiojutun vielä saman päivän lehteen. Poliisin ja lehdistön suhde nousee yhdeksi elokuvan kantavista teemoista.

Tutkinnan edetessä elokuva jakautuu ulkoisesti kahteen osaan: ensin ollaan kaupungissa, sitten maaseudulla. Ensimmäinen epäilty nimittäin on tiukasti ajassaan elävä kaupunkilaisnuori Ville (Esko Salminen), toinen maaseudulle vetäytyvä, ympäröivästä maailmasta täysin vieraantunut majuri Vadenblick (Helge Herala).

Elokuvan tärkeimmäksi teemaksi nouseekin ajan muuttuminen, sanalla sanoen uusi aika. Ensimmäinen viittaus tähän kuullaan jo aivan elokuvan alkumetreilllä: "Ettehän te voi olla jo siinä!", ihmettelee ruumiin löytänyt neiti Pelkonen poliisin ripeää saapumista paikalle. "Tämä on nykyaikaa!", hänelle vastataan.

Vaikka etenkin poliisipäällikkö Virrassa on nyt aivan uutta virtaa, tuntuu vanha komisario sitävastoin vanhentuneen kovastikin, ainakin lausahduksissaan. Palmu muistelee herkästi, miten asiat vanhoina hyvinä aikoina olivat. Virran pöydällä oleva kuuma linja -sisäpuhelin ei tee vaikutusta Palmuun.

Uuden vastapainoksi Waltari tuo tarinaan vanhoja arvoja. Waltarin Palmu-tarinoiden "vanhat suvut" eivät edusta mitään erityisen positiivista. Tähdet kertovat -tarinassa heitä edustaa Vadenblickin suku, jolle on elokuvassa osoitettu komeat Suitian kartanolinnan puitteet. Sen lisäksi elokuvassa nähdään kuitenkin kolme hyvin erilaista kotia: Vadenblickin loistelias kaupunkiasunto Katajanokalla, originellin yksinasujan punavuorelaiskaksio sekä reportteri Nopsasen nuhjuinen poikamiesboksi.

Eksentrisen majuri Vadenblickin henkilöhahmossa on nähty yhdistelmä Adolf Hitleriä, Charles Chaplinia sekä everstiluutnantti S. O. Lindgreniä, jonka hämmennystä aiheuttaneet toimet olivat katsojien tuoreessa muistissa. Ihmeteltiiin, miten Waltari oli sisällyttänyt teokseensa näinkin tunnistettavan hahmon.

Uutta on myös se, että kerronta etenee nyt Virran voice-overina ja useassa otteessa katse käännetään suoraan kohti kameraa. Waltari kirjoitti tarinat minä-muotoon Virran kertojaäänelllä, mutta vasta Tähdet toteutettiin niin myös elokuvallisesti. Yllättävänä voi pitää myös sitä, että juuri tämän tarinan kohdalla romaani ja elokuva eroavat toisistaan juonellisesti eniten – tarinahan oli lähtenyt liikkeelle nimenomaan elokuvailmaisun näkökulmasta. Esimerkkinä Kassilan pienistä, mutta tehokkaista juonellisista sivupoluista voi mainita Kokin kahvinjuonnin.

"Kassila teki ihmeen!"

Kolmas Palmu-elokuva joutui luonnollisesti arvosteluissa vertailuun kahden edellisen kanssa. Monissa arvioissa toistui ajatus, että tällä kertaa elokuva päihitti kirkkaasti alkuteoksen. Elokuvana moni piti sitä kolmikon parhaana.

"Tähdet kertovat, komisario Palmu ohittaa filminä reippaasti molemmat edeltäjänsä, mutta on aiheelta ohuempi, hyppelehtivämpi ja silmiinpistävästi hajanaisempi kuin kumpikaan niistä". (Yrjö Kemppi, Ilta-Sanomat)

"Kassila teki ihmeen! Ei niin, että Tähdet kertovat olisi sellaisenaan poikkeuksellinen saavutus Kassilalle, mutta aniharvoin sattuu, että kun jostakin aiheesta tehdään 'sarja' filmejä, toinen, vieläpä kolmaskin on ensimmäistä parempi. Näin on kuitenkin käynyt Palmu-sarjan kohdalla." (Martti Savo, Kansan Uutiset)

"Kolmas Palmu on – syystä – suuremmalla itseluottamuksella tehty juttu kuin edelliset", arveli Eero Tuomikoski (Kauppalehti), "enemmän myös Kassilan oma joka suhteessa. Se on rohkeammin kuvan varaan rakennettu kuin edelliset, siinä eivät storyn mutkat pääse vetelöittämään ja seisottamaan kerrontaa niin kuin edellisissä, siinä eivät ilmaisulliset keksinnöt enää sysäydy silmiin ensikertalaisina oivalluksina, vaan palvelevat ohjaajan pyrkimyksiä." (Eero Tuomikoski, Kauppalehti)

Elokuvan loppupuoli ja Helge Heralan hahmo herättivät kuitenkin kritiikkiä. "Kassila ryhtyy ennen loppua tosikoksi", kirjoitti Mauri Sirnö (Hämeen Yhteistyö). "Kevyeen soppaan heitetään liian vaikeasti sulatettavia luita, syvyyspsykologiaa, hermosairaita, lainauksia Hitchcockilta. Ristiriidasta ei voi syyttää Waltaria, Kassila olisi voinut muokata käsikirjoituksen myös loppuosaltaan." "Tämä uroskonna (Helge Herala) on hämmästyttävä suoritus yliampuvuudessaan. Jos jo juonenkehittely itsessään näillä tienoin on tyrmäävän epäuskottava, moninkertaistaa Heralan osuus käsikirjoituksen virheet", kirjoitti Yrjö Kemppi.

Myöhemmissä arvioissa särmien nähtiin loiventuneen tai kääntyneen ansioiksi. "Alkupuolella Kassila viljelee ironista vuoropuhelua ja poimii osuvia huomioita ajankohdan yhteiskunnallisesta todellisuudesta", kirjoitti Mikael Fränti (Helsingin Sanomat) vuoden 1986 tv-esityksen yhteydessä. "Loppupuolella elokuva jännittyy liikkuvaksi, sujuvaksi ja tehokkaaksi rikoskerronnaksi."

"Heralan suoritus on onnistunut yhdistelmä Chaplinin Diktaattorin Hynkeliä ja oikeaa Hitleriä. Tämä pohjimmiltaan traaginen hahmo ei jää kuitenkaan pelkäksi karikatyyriksi, vaan ohjauksen ja näyttelijätyön yhteisvaikutuksessa nousee myös jonkinlaiseen groteskiin suuruuteen." (Pertti Lumirae, Demari 1991)

Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvan kuvauksissa (1962).
Loppukohtauksen kuvauksissa, Kassila kameran takana (1962) Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvan kuvauksissa (1962). Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. tähdet kertovat
Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvan kuvauksissa (1962).
Kuvaukset laivalla, Leo Jokela, Pia Hattara ja Joel Rinne istuvat (1962) Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvan kuvauksissa (1962). Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. tähdet kertovat
Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvan kuvauksissa (1962).
Kuvaukset laivalla, Matti Kassila taustalla (1962) Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvan kuvauksissa (1962). Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. tähdet kertovat

Mistä nimi kertojalle?

Waltari kirjoitti Palmut hänen apulaisensa kertojaäänellä, mutta ei kertonut kertojansa nimeä. Elokuvaan nimi kuitenkin tarvittiin, ja sen siihen keksi näyttelijä Leo Jokela. Nimeksi tuli Toivo Virta – etunimi oli kunnianosoitus elokuvamies T. J. (Toivo Jalmari) Särkälle.

"Nimi on yksinkertaisuudessaan onnistunut. Se kuvastaa Virran tavallisuutta ja suomalaista alkuperää. Hänet voi helposti sijoittaa 1930-luvun nuoreen suomenkieliseen sivistyneistöön. Hän onkin käynyt kouluja, mutta hänellä ei ole itsevarmuutta, joka olisi tarpeen, kun hän kohtaa työssään vanhaa rahaa ja perinteikkäitä sukuja. Etunimensä mukaan toivoksi hän myös jää: apulainen kasvaa hahmona, mutta Palmun korvaajaksi hänestä ei ole." (Matti Ranin muistelmissaan 2004.)

Siimes ja Ranin kertoivat Kassilan tavasta ohjata Fennadan tarina -dokumentin jaksossa "Kukoistus ja sen jälkeinen elämä". Lavastaja Ensio Suominen iloitsi siitä, että elokuvissa noudatettiin kirjojen tarkkaa Helsinki-kuvausta. (Alkaa kohdasta 34:18)

Kolme kirjaa, neljä elokuvaa

Komisario Palmu tavattiin ensimmäisen kerran Mika Waltarin kirjassa Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939). Waltari kirjoitti teoksen pohjoismaista salapoliisiromaanikilpailua varten, ja voitti sillä sekä Suomen osuuden että koko kilpailun. Kirja oli menestys, ja Waltari jatkoi samasta aiheesta kirjalla Komisario Palmun erehdys (1940).

Matti Kassila ohjasi Komisario Palmun erehdyksen elokuvaksi Suomen Filmiteollisuudelle vuonna 1960. Elokuva oli menestys, ja Kassila jatkoi aiheen parissa ohjaamalla myös ensimmäisen Palmu-kirjan elokuvaksi, nyt kuitenkin Fennada-Filmille. Elokuva Kaasua, komisario Palmu valmistui vuonna 1961.

Waltari piti elokuvista, ja innostui kirjoittamaan niille jatkoa. Tähdet kertovat, komisario Palmu ilmestyi sekä kirjana että elokuvana vuonna 1962. Waltari ja Kassila suunnittelivat neljättä Palmua (Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu) vuonna 1963, mutta hanke ei toteutunut.

Neljännen kerran tuttu komisario saatiin kuitenkin valkokankaalle vuonna 1969, jolloin Fennada-Filmi julkaisi elokuvan Vodkaa, komisario Palmu. Waltari oli antanut luvan henkilöhahmojensa käyttämiseen, mutta ei ollut muutoin osallistunut elokuvantekoon. Ohjaus ja käsikirjoitus oli Kassilan. Waltari näki elokuvan sen ensi-illassa, mutta kertoman mukaan hän poistui teatterista filmin päätyttyä sanomatta tekijöille sanaakaan.

Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu

Tähdet kertovat, komisario Palmun menestyksen jälkeen Waltari ja Kassila suunnittelivat yhdessä seuraavaa Palmu-elokuvaa. Waltarin käsikirjoitus Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu syntyi alkuvuodesta 1963, mutta samaan aikaan puhjennut, kahden ja puolen vuoden mittaiseksi venynyt näyttelijälakko koitui sen kohtaloksi. Teksti on tallessa, mutta sitä ei ole julkaistu missään muodossa.

Miehet olivat kehitelleet juonen yhdessä. Kyse oli teatterimurhasta, tapahtumapaikkana Vanha ylioppilastalo sekä Aleksanterin- ja Keskuskadun kulmatalo Domus Litonii. ”Sommittelimme siis teatterimurhan, jonka tekee yksi talon omistavan suvun edustaja, radikaali teatterimies. Hän käy murhaamassa kitupiikkisetänsä kesken teatteriesityksen, matkaa kuin ei ole kuin 200 metriä", kertoo Kassila muistelmissaan.

Myös Matti Ranin kertoi elokuvahankkeesta muistelmissaan. "Kassila ei jaksanut viimeisestä Palmu-ohjauksesta enää innostua. Hän kehotti minua ohjaamaan sen ja kertoi puhuneensa asiasta jo Mäkelällekin. En ehtinyt saada koko skenaariota luettavakseni, kun näyttelijäliiton filmilakko pysäytti elokuvatyöt moneksi vuodeksi. Siihen elokuvaohjaajaurani päättyi ennen kuin oli alkanutkaan."

Panu Rajala luonnehti Waltari-teoksessaan Unio mystica (2008) käsikirjoitusta seuraavasti: "Sen tunnistaa näppärästä sommittelusta ja muutamista nasevista repliikeistä hyvinkin Waltarin kirjoittamaksi, vaikka juonessa onkin Kassilan suunnittelua. Huumoriakin siinä on ja varsin kirpeää ajankuvaa ja vanhoja arvoja puolustavaa sanomaa. Teksti on tapahtumiltaan looginen ja eheä kokonaisuus ja siinä on muutama repäisevä henkilöhahmo."

Fennada-Filmin logo.
Fennada-Filmin logo. Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. fennada-filmi

Fennada-Filmi

Fennada-Filmi syntyi vuonna 1950, kun Fenno-Filmin ja Adams Filmin elokuvatuotannot yhdistyivät. Fennada-Filmi oli alansa suurimpia yhtiöitä Suomessa 1950–1970-luvuilla ja sitä johti koko toimintansa ajan kauppaneuvos Mauno Mäkelä. Kaikkiaan 64 pitkän teatterielokuvan lisäksi yhtiö tuotti satoja lyhytfilmejä. Vuonna 1982 Yleisradio osti Fennada-Filmin ja on siitä lähtien esittänyt Fennada-elokuvia kanavillaan.

Artikkelissa on hyödynnetty seuraavaa kirjallisuutta:

Juha Järvelä – Marjo Vallittu: Komisario Palmun jäljillä. Avain 2014.
Kalevi Koukkunen – Kimmo Laine – Juha Seitajärvi (toim.): Elokuvat kertovat, Matti Kassila. SKS 2013.
Kari Uusitalo – Sakari Toiviainen: Valkokankaan Waltariana. Mika Waltarin elokuvat. WSOY 2010.
Suomen kansallisfilmografian osat 6 (1957–1961) ja 7 (1962–1970).

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Mäyrä kattilassa, kyy grillissä – kesä lautasella Kokki Kolmosen tapaan

    Epätyypillisiä kesäruokia tehdään Turkka Aaltosen ohjeilla.

    Elävän arkiston kesäkeittiössä esitetään kaksi harvoin nähtyä ruokaohjelmaa, joissa lautaselle päätyy perinteisten silakoiden ja ruisleivän lisäksi kotimaisia villieläimiä. Molempien ohjelmien juontajana toimii Jaakko "Kokki" Kolmonen. Ohjelmat on ensiesitetty vuosina 1987 ja 1990.

  • Hääyö myytävänä - kaikella on hintansa

    Tragikomedia juurettomuudesta ja ihmisen hyväksikäytöstä.

    Lasse Naukkarinen on pitkällä urallaan tullut tunnetuksi ennen kaikkea persoonallisena dokumenttielokuvien ohjaajana. Yli 60 elokuvan joukkoon mahtuu kuitenkin myös neljä fiktioelokuvaa. Näistä toinen oli 1979 TV1:n teatteritoimitukselle tehty Hääyö myytävänä. Naukkarinen on paitsi ohjannut elokuvan, myös kirjoittanut sen.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

SMP jätti hallituksen 1990 – puolueen ainoa ministeri ei suostunut eroamaan

Vuonna 1990 Suomen hallitus repesi, kun budjettineuvotteluiden yhteydessä kansaneläkettä ei uudistettu SMP:n haluamalla tavalla. Puolue siirtyi oppositioon. Hankalaksi kuvio muuttui, kun sen ainoa ministeri Raimo Vistbacka ei suostunut eroamaan hallituksesta.

Suomen maaseudun puolue olisi siis halunnut sisällyttää budjettiin parannuksia pienimpiin kansaneläkkeisiin.

Lue lisää:

Perussuomalaiset nousi SMP:n raunioille

Perussuomalaiset perustettiin vuonna 1995 konkurssiin kaatuneen Suomen Maaseudun Puolueen raunioille. SMP:n viimeisenä puoluesihteerinä Timo Soini joutui kuoppaamaan rakastamansa puolueen konkurssikypsänä. Soini löysi poliittisille intohimoilleen pian uuden kohteen ja oli perustamassa SMP:n jalanjäljille Perussuomalaisia.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Knalleja, sateenvarjoja, loitsuja ja olviretkeä - radiodraamaa keskikesän juhlaan

    Radiodraaman juhannuspaketissa useita toivekuunnelmia

    Hellii juhannuksena helle tai piinaa sade ja savuava grilli, voivat radiodraaman ystävät uppoutua kuunnelmien maailmaan. Seikkaile Knallin ja sateenvarjon kanssa New Yorkin alamaailmassa, noitien kera juhannustanhuvilla ja selvitä hukkuneen miehen kohtalo komisario Vahtosen kanssa.

  • Ota radiodraamat mukaasi kesään!

    Lataa kuunnelmat omalle laitteelle

    Kaikki arkistosta julkaistavat radiodraamat ovat kuunneltavissa Areenan kautta, mutta osa on myös ladattavissa omalle laitteelle. Ota suosikkisi mukaan ja uppoudu kuunnelmien maailmaan mökkirannassa, tunturissa tai ulkomailla nettiyhteyksien ulottumattomissa. Kokoamme tälle sivulle ladattavat radiodraamat, jotka on julkaistu arkistosopimuksen puitteissa.

  • Äänestä radiodraamasuosikkisi Areenaan!

    Löytyykö suosikkinäyttelijäsi radiodraaman äänestyslistalta?

    Nyt voit päättää, mitä julkaisemme Areenaan suven sydämessä. Äänestykseen on valittu 16 erilaista radiodraamaa eri vuosikymmeniltä, joista sinä voit valita kolme suosikkiasi . Äänestysaikaa on kaksi viikkoa 25.6 asti.

  • Juhannusjuna vei matkalle läpi yöttömän yön

    Juhannusjuna matkasi Suomen halki kesällä 2012.

    Kesällä 2012 Yleisradio ja keskieurooppalainen kulttuurikanava Arte toteuttivat läpi yön kestäneen Juhannusjuna-lähetyksen. Matka alkoi aattoiltana Helsingin rautatieasemalta ja päättyi 13 tuntia myöhemmin juhannuspäivän aamuaurinkoon Rovaniemelle.

  • Juhannusvalmisteluja Lohjanjärvellä 1950

    Leo Hildén tallensi keskikesän juhlan odotuksen

    Keskikesän juhlaan liittyy perinteisesti ilon lisäksi aimo ripaus hartautta. Näin juhannukseen valmistauduttiin Lohjanjärven rannalla vuonna 1950.

  • Seurasaaren juhannus

    Monet viettävät myös häitään tunnelmallisella saarella.

    Seurasaari oli helsinkiläisten suosima vapaa-ajanviettopaikka jo 1800-luvulla. 1900-luvulla alueelle perustettiin museo.

  • Keskiyön aurinko Aavasaksalla 1965

    Dokumentti Aavasaksan juhannuksesta 1965

    Dokumentti Aavasaksan juhannuksesta vuodelta 1965 tiivistää 12 minuuttiin suomalaisen keskikesän juhlan. Siinä on kaikki: lipunnosto, juhlapuhe, urheilukilpailu, lavatanssit, rakastuneet parit ja juopuneet nuoret.

  • Juhannus Helsingissä 1949

    "Maaseudulle, pois kaupungin pölystä ja helteestä!”

    "Maaseudulle, pois kaupungin pölystä ja helteestä!” kuuluu kaupunkilaisten tunnuslause juhannuksena. Näin oli myös juhannuksena 1949, jolloin kaunis kesä hemmotteli helsinkiläisiä ja muita suomalaisia.

  • "Rodney Harrington" yöttömässä yössä

    Peyton Place -sarjan tähden vierailu Suomessa 1970.

    Peyton Place -sarjan tähti Ryan O´Neal kiisi vuonna 1970 helikopterilla ja vesitasolla tanssilavalta toiselle ihmetellen suomalaista juhannusta, Koskenkorvaa ja saunaintoa.

  • "Virginialainen" juhannusvieraana

    James Druryn vierailu Suomessa 1971.

    Tv-lännensarjan tähti James Drury tuotiin Suomeen näytteille kesällä 1971. Vieras luki paperista suomenkielisen tervehdyksensä juhannuslavojen kiitollisille yleisöille.

  • Suomi juhlii – juhannus

    Mirja Metsolan palkittu dokumentti Vuonislahden juhannuksest

    Mirja Metsolan dokumentti on kuvattu Pohjois-Karjalassa, Vuonislahden kylässä, Pielisjärven rantamaisemassa. Kolin mahtavan vuoren häämöttäessä vastarannalla juhannusjuhla toteutuu lähes täydellisenä.

  • Jos ei sauna auta

    Mitä sauna meille merkitsee?

    Miksi sauna on meille niin rakas paikka, että ilman sitä emme voi elää? Jos ei sauna auta -ohjelmassa vuodelta 1977 pohditaan saunomisrituaalin kansallista merkityksellisyyttä ja istutaan löylyn lämmössä eri-ikäisten saunojien kanssa. Filosofisin ja tieteellisin äänepainoin puhuvat professorit ja tutkijat. Armi Ratia kertoo lauteilla käymistään neuvotteluista.

  • Perinteiset hämäläiset juhannushäät

    Toimittaja Carl-Erik Creutzin raportti hämäläishäistä.

    Juhannus on meillä herttainen -ohjelmassa seurataan hämäläisiä juhannushäitä legandaarisen Carl-Erik Creutzin selostamana.

  • Kesäloma Suomessa ei ole hullumpi ajatus

    Matkailufilmi 1962 piirtää Suomesta postikortinmaisen kuvan.

    Suomessa riittää matkailijalle nähtävä ja koettavaa yllin kyllin. Yli 60 000 järveä, koskematon luonto, historialliset nähtävyydet, komeat kaupungit ja hyvin varustetut leirintäalueet ovat kesämatkailijan paratiisi.

  • Lomamatka 70-luvulle

    Lomamatka 70-luvulle -sarjassa kolme erilaista porukkaa matkustaa kesäisessä 2010-luvun Suomessa 1970-luvun autoilla ja varusteilla. Matkassa on yksinhuoltajaäiti lapsineen, italialais-suomalainen perhe pompannappeineen ja espoolaiset nuoret kleinbussillaan.

  • Lasten kesäsuunnitelmia vuonna 1966

    Holopaisen revolverihaastattelussa kuullaan leikkipuistossa

    Toimittaja Pekka Holopaisen revolverihaastattelussa kuullaan leikkipuistossa telmivien helsikiläislasten kesänviettoaikeita. Suvena suunnattiin niin kesäsiirtolaan kuin mummolaankin.

  • Twistin ennätys Suomeen 60 tunnin ketkuttelulla

    Twist-tanssin ME-aika tanssittiin keväällä 1963.

    Nilkkatuet ja kääreet tarvittiin avuksi, kun Suomeen tanssittiin twistin maailmanennätys keväällä 1963. Voittajapari keinutti lanteitaan yhtä soittoa lähes kolme vuorokautta.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Yle Teemalla humpataan ja sheikataan.

    Teeman Elävän arkiston Tanssin huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981).
    Ohjelmat televisiossa:
    Ma 19.6. klo 12.00
    To 22.6. klo 22.50
    Pe 23.6. klo 14.50
    Teeman Elävän arkiston ohjelmat löytyvät omana kokonaisuutenaan nyt myös Yle Areenassa.

  • Suomi letkajenkan ME-kuumeessa

    Letkisennätyksiä tehtailtiin vuonna 1964 lähes viikottain.

    Suomi eli kevättalvella 1964 todellista letkajenkkahuumaa. Tanssimuodista tuli suomalaisille uusi urheilulaji, jossa tehtailtiin maailmanennätyksiä lähes viikottain.

  • Lambada villitsee

    Lambadan tahtiin keinuttiin Suomessakin 1980-luvulla.

    Etelä-Amerikasta peräisin oleva tanssi lambada levisi maailmalle ja villitsi Suomenkin 1980-luvulla.

  • Tiputanssi oli kasarihitti

    Tiputanssia tanssittiin kasarina melkein kaikkialla.

    80-luvun alussa Suomessa hurahdettiin tiputanssiin, jota tanssittiin niin pikkujouluissa kuin Linnan juhlissakin.

  • Lapset haastattelevat Ahtisaarta

    Presidentti muisteli mm. äidin makoisia kermakakkuja.

    Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari otti itsenäisyyspäivän 1997 alla vastaan joukon lapsia Linnassa ja kertoi mm. äitinsä leipomista makoisista kermakakuista.

  • Ahtisaari syrjäytti Sorsan ja kiri vaalivoittoon

    Ahtisaaren matka presidentiksi.

    Presidentti Koivisto ilmoitti 1993, ettei hän enää asettuisi ehdolle vuoden 1994 vaaleissa. SDP:ssä käytiin esivaali valtiosihteeri Martti Ahtisaaren ja entisen pääministerin Kalevi Sorsan kesken. Sisäpolitiikan työmyyrälle Sorsalle tappio oli karvas.

  • Kosovo oli Ahtisaarelle vaikein

    Tuore rauhannobelisti kertoo sovittelijan urastaan.

    Martti Ahtisaaren kansainvälinen ura sai huipennuksen vuonna 2008, kun hänelle luovutettiin Nobelin rauhanpalkinto yli 30-vuotisesta urastaan kansainvälisten konfliktien ratkomiseksi. Itse hän arvioi Kosovon itsenäisyyden ratkaisemisen vaikeimmaksi työkseen.

  • Kotikadun kolmannen kauden suurin mysteeri löytyy ullakolta

    Neljäs kausi tulee katsottavaksi lokakuussa.

    Kotikadun kolme ensimmäistä kautta ovat nyt katsottavissa Areenassa. Jokainen kausi on katsottavissa kuusi kuukautta, joten vielä on aikaa aloittaa koko sarja alusta. Ensimmäinen kausi on katseltavissa 25.7. saakka. Vuosina 1997–1998 nähty kolmas kausi saapui juuri juhannuksen kynnyksellä katsottavaksi. Toinen kausi pättyi jaksoon, jossa tanssittiin Jannen ja Pirkon häitä.

  • Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Paula Koivuniemi aloitti uransa teini-iässä

    Keikkailu alkoi jo 1960-luvun alussa.

    Paula Koivuniemi lauloi 17-vuotiaana Etelä-Pohjanmaan alueradiossa vuonna 1965. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai Pekka Puupään herkistymään tv:ssä. 1970-luvun alussa tavataan täysverinen keikkatyöläinen, joka on jo tottunut kaikkeen: Paula ja bändi soittavat poppia koululaisten kuntoilutapahtumassa frisbeenheittelyn välillä.

  • Onnellinen mies on reilu ja omituinen

    Arto Paasilinnan romaaniin pohjautuva elokuva.

    Arto Paasilinnan romaaniin pohjautuva tv-elokuva Onnellinen mies kertoo siltainsinööri Akseli Jaatisesta. Omalaatuinen siltainsinööri herättää tempauksillaan pahennusta.

  • Ryydinkeksijät ottivat rohkean sivuaskeleen tv-viihteen valtavirrasta

    "Se on vanha suola, jota kannattaa jonottaa."

    Vuonna 1976 esitetty yhdeksänosainen sketsisarja Ryydinkeksijät jatkoi Merirosvoradion laineilla, mutta visuaalisesti askeettisempana ja sisällöllisesti astetta absurdimpana. Ilmiömäisten Heikki Kinnusen, Leo Lastumäen, Petra Freyn, Esko Roineen, Erkki Liikasen ja Risto Mäkelän seurassa nähtiin nyt myös Esko Salminen ja Heikki Nousiainen.

  • Hääyö myytävänä - kaikella on hintansa

    Tragikomedia juurettomuudesta ja ihmisen hyväksikäytöstä.

    Lasse Naukkarinen on pitkällä urallaan tullut tunnetuksi ennen kaikkea persoonallisena dokumenttielokuvien ohjaajana. Yli 60 elokuvan joukkoon mahtuu kuitenkin myös neljä fiktioelokuvaa. Näistä toinen oli 1979 TV1:n teatteritoimitukselle tehty Hääyö myytävänä. Naukkarinen on paitsi ohjannut elokuvan, myös kirjoittanut sen.

  • “Kaikki missä räjäytetään asuntovaunuja on kovaa kamaa” – Ylen Musiikki-tv oli musavideoiden runsaudensarvi

    Ohjelman tuottaja Anssi Autio muistelee sarjan vaiheita.

    Musiikki-tv oli Ylen musiikkivideoihin keskittynyt televisiosarja, joka toi katsojien ulottuville myös hitusen erikoisempia kappaleita sekä musiikkityylejä. Tv-ohjelman tavoitteena oli esitellä vuosittain peräti yli 2000 musiikkivideota. Vuosina 2006–2009 esitetyn ohjelman vastaava tuottaja Anssi Autio muisteli Elävälle arkistolle sarjan vaiheita vuonna 2017.

  • Blogi: Musiikki-tv:ssä tuutattiin tuutausareita laidasta laitaan

    Musiikki-tv alkoi tv:stä vuonna 2006

    Kun Musiikki-tv aloitti lähetyksensä vuonna 2006 monitoimimies Timblalandin tuottamat levyt hallitsivat klubeja ja listoja. Nelly Furtadon Loose- ja Justin Timberlaken FutureSex/LoveSounds -albumeilta ei voinut välttyä. Unohtamatta Gnarls Barkleyn Crazy-hittiä. Mutta mikä oikeastaan oli ominaista vuoden 2006 soundia? Musiikki-tv:n Uuden musiikin erikoisohjelma piirsi aiheesta lavean kokonaiskuvan unohtamatta obskuurempia vaihtoehtoja. Lasipalatsin studiosta uusinta musiikkia esittelivät toimittajat Sonja Kailassaari ja Tomi Saarinen.

  • Suomalaisuuden ilmentymiä eri vuosikymmenten ohjelmissa

    Vuosikymmenet mediassa

    Lähde kanssamme katsomaan ja kuulemaan, mitä Suomesta on taltioitu ja millaisena suomalaisuus on näyttäytynyt eri vuosikymmenten ohjelmissa. Vanhimmat filmit ovat yli sadan vuoden takaa, jolloin suomalaisuus sykki, mutta itsenäinen Suomi oli vielä syntymässä. Tuoreimmat ohjelmat ovat juuri valmistumassa.

  • Tarkkis ja Kaatis näyttävät koulun pahojen poikien haavoittuvuuden

    Ilmassa on huomionkipeyttä, haistattelua ja huumoriakin.

    Tarkkis-sarja kuvaa tarkkailuluokkalaisten arkea 1980-luvulla. Koulupäivissä on huomionkipeyttä ja haistattelua mutta myös herkkyyttä ja huumoria. Syksyllä 1986 alkaneen sarjan keskiössä ovat tarkkislaiset Tommi (Pasi Pitkäaho), Janne (Sami Laine) ja Ville (Jarno Jokinen).

  • Suomalaisia tv-aarteita: Milkshake

    Miten Milkshake (1994) muutti suomalaista tv-historiaa?

    Miten 17-osainen sarja Milkshake (1994) muutti suomalaista tv-historiaa? KulttuuriCocktailin sarja kertoo suomalaisen televisiohistorian omaperäisimmistä sarjoista. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa 11.5.2017 alkaen!

  • Päivä ennen – kuinka pikkukylän maailma järkkyi

    Viimeinen päivä ennen armeijaa sekoittaa maalaiskylän elämän

    Päivä ennen on tarina nuoren miehen viimeisestä päivästä siviilissä ennen armeijan harmaisiin astumista. Amerikanrauta ja luottokuski, pieni maalaiskylä ja jumppatunnilla lenkkeilevät tytöt – ilmassa ovat selvät katastrofin ainekset.

  • Serafiina 14 v. katsoi Häräntappoasetta: "Odotukset matalalla, mutta ekan jakson jälkeen huvittaa klikata toistakin"

    Muidenkin ikäisteni kannattaisi katsoa edes eka jakso.

    Aika outo nimi. Kuulostaa joltain länkkärisarjalta, joka on täynnä toimintaa. Ja se ei vaikuta hyvältä teemalta nuorten sarjalle. Ahaa okei, sarjan kuvauksessa lukee, että kaupunkilaispoika Alpo Korva joutuu heinätöihin kaukaisten sukulaisten luo. Se tuntuukin järkevämmältä teemalta vanhalle 1980-luvun suomalaiselle nuorten sarjalle.

  • Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Kultahippuja korville - radiodraaman arkistot aukeavat

    Yle avaa tuhansia tunteja radiodraamaa Areenaan

    Radion kuunnelmatuotanto sai alkunsa Yleisradion syntyvuonna 1926. Ensimmäinen kuunnelma lähetettiin viidentenä toimintapäivänä. Kuuluttajaksi taloon tullut Markus Rautio loi Radioteatterin kokeilemalla näyttelijöiden kanssa, miten mikrofoni reagoi eri tilanteissa.

  • Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.