Hyppää pääsisältöön

Yli 500 liikkuvaa osaa! Avaruusromua 14.2.2016

harppu ilman soittajaa
harppu ilman soittajaa Kuva: © Fotosearch harppu

Se voi olla melkein kahden metrin korkuinen. Siinä on yli viisi sataa liikkuvaa osaa. Siinä on yleensä 47 kieltä ja sitä soitetaan näppäilemällä. Se on harppu.

Harppu on ikivanha soitin. Sen varhaisia muotoja soitettiin jo yli 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Egyptissä ja Mesopotamiassa. Tuolloin harput olivat pieniä ja yksinkertaisia. Nykyään ne ovat isoja ja monimutkaisia.

Nykyinen orkesteriharppu kehitettiin 1800-luvulla, ja 1900-luvulla harppua kuultiin eritoten romantiikan ja impressionismin ajan musiikissa. Etenkin ranskalaiset säveltäjät mieltyivät harpun unenomaiseen ääneen: Ravel, Debussy, Fauré, Berlioz.

BBC:n dokumentti harpusta, juontajana harpisti Catrin Finch:

Saksalainen Hans Otte (1926-2007) sävelsi omintakeista musiikkiaan 1900-luvun jälkipuoliskolla, kaikkiaan yli sata sävellystä. Hän oli pianisti, mutta sävelsi myös muille soittimille, kuten harpulle.

Wassermann-Musik (1984) eli Vesimiesmusiikkia on sävelletty harpulle. Sävellyksen voisi myös nimensä mukaisesti tulkita olevan Vesimiehen ajan musiikkia, uuden ajan uutta musiikkia. Ainakin Hans Otte sanoutui irti romantiikan ajan mahtipontisesta sinfonisesta musiikista.

Hän etsi jotakin syvempää ja olennaisempaa, musiikin syvintä olemusta, jostakin äänien ja hiljaisuuden väliltä. Hän suuntasi ajatuksensa itään, idän filosofiaan ja musiikkiin.

“Minulla on unelma siitä, että äänien maailma löydetään, ymmärretään”, sanoi Hans Otte, “ja että niillä ei yritetä ilmaista mitään muuta”.

Saksalainen harpisti Gabriele Emde on levyttänyt Hans Otten Wassermann-Musik -sarjan. Gabriele Emden 1980-luvulla tekemiä nykymusiikkilevytyksiä on koottu albumille Die Natur der Klänge – Neue Musik für Harfe. Levyllä on myös John Cagen ja Lou Harrisonin musiikkia.

John Cage sävelsi vuonna 1948 teoksensa In A Landscape pianolle tai harpulle. Pianolevytyksiä tuosta klassikosta on monia, harppulevytyksiä vähemmän. Gabriele Emden tulkinta todistaa sen, että tämä sävellys sopii harpulle paremmin kuin hyvin.

John Cagen In A Landscape harvinaisena marimbaversiona:

Gabriele Emde on paitsi soittanut harppua, myös tutkinut sen historiaa ja mytologiaa. Levytyksissään hän on keskittynyt nykymusiikkiin. Hän on levyttänyt muiden muassa Berion, Boulezin, Cagen, Schönbergin, Stockhausenin ja Webernin musiikkia.

Hans Otte oli pianisti, ja sävelsi kuuluisimmat sävellyksensä nimenomaan pianolle. Tunnetuin hänen pianosävellyksistään on The Book of Sounds, 1970- ja 80-lukujen vaihteesta. “Sävellys yrittää tavoittaa kuuntelijan, äänen ja hiljaisuuden seurassa”, sanoi Hans Otte.


Harpun läheinen sukulaissoitin on meille hyvin tuttu, se on Suomen kansallissoitin. Se on kantele.

Kantele on ollut meillä eräs kansallisromantiikan keskeisistä symboleista ja pitkään sillä soitettiin vain kansanmusiikkia. Mutta ei enää.

Eija Kankaanranta on eräs kantelemusiikin uudistajista. Hän sanoo, että uskallusta on nykyään enemmän kuin aiemmin ja sekä säveltäjät että esittäjät ovat kiinnostuneita kanteleen mahdollisuuksista.

Näitä mahdollisuuksia Eija Kankaanranta kokeilee omilla tavoillaan. Hän esimerkiksi hyödyntää sähkökitaristien käyttämää e-bow-laitetta ja erilaisia sähkökitaroille tarkoitettuja pedaaleja ja efektilaitteita. Tai soittaa kanteletta esimerkiksi viulun jousella tai superpallolla.

Hän on kantaesittänyt ja levyttänyt paljon suomalaista uutta musiikkia. Esimerkiksi albumilla Griffyr on Asko Hyvärisen, Olli Virtaperkon, Hannu Pohjannoron, Jukka Tiensuun ja Juhani Nuorvalan sävellyksiä.

Eija Kankaanranta (15-kielinen kantele) and Esa Pietilä (saksofoni) Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla 2013 ja Juhani Nuorvalan sävellys Toivo:

Timo Väänänen on myös kanteleen uudistaja. Hän tekee kanteleella myös elektronista musiikkia, hyvin ambient-tyylistä musiikkia. Hän käyttää samplereitä, tietokoneita, sähkökitaran efektilaitteita ja e-bowta. Hän myös tahtoo improvisoida.

Timo Väänänen: Elviira

“Elämä on hetkessä”, sanoi John Cage. ”Ja nuo hetket muuttuvat kaiken aikaa. Viisainta on pitää korvansa auki ja kuunnella maailman ääniä välittömästi, ennen kuin meidän ajattelumme saa mahdollisuuden muuttaa tuon kokemuksen joksikin loogiseksi, abstraktiksi tai symbolikseksi”.

AVARUUSROMUA 14.2.2016 - OHJELMAN MUSIIKKI:
GABRIELE EMDE: Wassermann-Musik II / Hans Otte (Die Natur der Klänge - Neue Musik für Harfe)
GABRIELE EMDE: Wassermann-Musik V / Hans Otte (Die Natur der Klänge - Neue Musik für Harfe)
HANS OTTE: The Book of Sounds, Part 9 (The Art of Solo -kokoelma)
EIJA KANKAANRANTA: Toivo / Juhani Nuorvala (Griffyr)
TIMO VÄÄNÄNEN: Kasvot (Musiikkia)
GABRIELE EMDE: In A Landscape / John Cage (Die Natur der Klänge - Neue Musik für Harfe)