Hyppää pääsisältöön

Kamarisellisti luo soololevyllään omintakeisia tulkintoja ja uutta

Elääkö klassinen musiikkikulttuuri yhä luovaa vaihetta? Kyllä elää, kiitos sellaisten taiteilijoiden kuin on Bremenin saksalaisen kamariorkesterin sellisti Stephan Schrader! Hän luo soololevyllään elektroniikan avustamana yhden miehen bändinä vaikuttavia kappaleita, milloin improvisoiden, milloin olemassa olevaa sovittaen. Ja mikä parasta, punainen lanka ei katoa, ja kokonaisuuden dramaattinen kaarros säilyy ehyenä.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Uutta luovan nykymusiikin luovuutta en menisi kyseenalaistamaan, mutta avantgarde on elänyt pitkään klassisen musiikin marginaalissa. Minä kyselen nyt luovuuden perään konserttimusiikin mainstreamissa, siellä, missä soi Bach, Beethoven, Brahms ja vaikkapa Sibelius.

Suurin osa siitä musiikista, jota konserttisaleissa klassisena soitetaan, syntyi aikanaan hyvinkin luovassa kulttuurissa. Muusikot eivät olleet—ainakaan menestyvät ammattimuusikot—pelkästään soittokoneita, vaan he olivat säveltäjiä, improvisoijia ja siten luovia muusikoita. Parhaista luovista muusikoista tuli bacheja, beethovenia ja brahmseja. Vasta 1900-luvulla, ehkäpä Ensimmäisen maailmansodan myötä, luova muusikko katosi konserttisaleista.

Tässä ajassa, 2010-luvulla luova muusikko on tekemässä paluuta. Nigel Kennedyltä tuli viime vuonna levyllinen Antonio Vivaldin Neljää vuodenaikaa omilla rock-henkisillä sovituksilla sähkökitaroineen ja pophenkisillä improvisoiduilla välisoitoilla. Olkoonkin, ettei Nigelin tyyli ole samanlainen kuin Antonionin kolmesataa vuotta aiemmin, luova ote on kumpaisellakin, ja siten lopputulos on niin autenttinen kuin mikään nyt ylipäätään voi olla. Meillä on Pekka Kuusisto, ja itse asiassa monia muitakin muusikoita, jotka ovat paitsi erinomaisia klassisia soittajia, myös luovat itse musiikkia.

Ilmiö on kansainvälinen, ja siitä osoituksena tuumasin ottaa Uudet levyt -ohjelmaan Bremenin saksalaisen kamariorkesterin sellistin Stephan Schraderin soololevyn Cello Loop—Ein Cello Klingt wie ein Orchester.

Loopeilla, miksereillä, efekteillä, pedaaleilla ja muulla elektroniikalla soolokeikka heittävä sellisti ei enää nykyisin ole outolintu. Vaatii kuitenkin jonkin verran pokkaa tehdä kokonainen levyllinen soolona, siitä huolimatta että keikoilla setit epäilemättä ovat hauskoja… Olennaisin kysymys on, viihtyykö kuuntelija Stephan Schraderin äänilevyn seurassa olohuoneessaan.

Ja onko lopputulos musiikillisesti niin kiinnostava, että sen voi nostaa samaan seuraan Bachin, Beethovenin ja Brahmsin kanssa?

Schrader soittaa itsensä kanssa luuppina myös klassista, kuten Domenico Gabriellin Kaanonin, sävellyksiä, katkelmia ja melodioita Brahmsilta, Bachilta, Gershwiniltä ja Morriconelta. Hän ajelehtii ja hypähtelee tyylillisesti renessanssista progerockiin, bachin pohjalta syntyneestä ambientelektrosta Mamboon.

Se, mikä minuun tekee vaikutuksen Stephan Schraderin kappaleissa—sillä kappaleita nämä sovitukset ja improvisaatiot ovat—on se, että teknologia ja elektroniikka pysyvät koko ajan musiikilliselle keksinnälle alisteisina. Schrader ei lillu elektroniikan vietävänä kuin jonkin ohikiitävän hetken, vanhanaikaiset musiikilliset hyveet pitävät hänet pinnalla.

Tyylillisesti Schrader on omimmillaan ns. klassisen musiikin parissa, siitä huolimatta, että tuntee myös kevyen musiikin klassikoita ja tyylejä. Hän on hieman kuin sellon Iiro Rantala, paitsi että Schrader on alkuperältään klasari, ei jatsari. Keksintä ja mielikuvitus ovat samalla tasolla, svengissä sellistillä on ehkä eniten kirittävää!

“Cello Loop”. - Stephan Schraderin sovituksia, sävellyksiä ja improvisaatioita sellolle sekä elektroniikalle. (Blacklisted records, BCD 080901-17)

Kuuntele Uudet levyt 12.2.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nordic String Quartet (Heiðrun Petersen ja Mads Haugsted Hansen, viulu, Daniel Eklund, alttoviulu, Lea Emilie Brøndal, sello) lyö pöytään kuluvan vuoden toisen julkaisunsa. Alkuvuodesta se vakuutti Pelle Gudmundsen-Holmgreenin kvartettosarjassa moni-ilmeisellä ja vivahteikkaalla soitollaan.

  • Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Viulisti Pauline Kim Harris sekä taiteiden rajapinnoilla äänistöä luova Spencer Topel yhdistävät yhteisprojektissaan renessanssi- ja barokinajan sävelistöä elektronisiin äänimaisemiin. Yhteissoivuus matkaa ambientin ääniuniversumissa verkkaisesti ja vakaasti kohti tavoittamatonta. Äänite rakentuu kahden teoksen ympärille.

  • Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Vuosikymmenen alussa perustettu yhdysvaltalainen Neave Trio (Anna Williams, viulu, Mikhail Veselov, sello ja Eri Nakamura, piano) esittelee uudella julkaisullaan konserttimaisen kokonaisuuden.

  • Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Maija Hynninen (s. 1977) siirtyy teoksissaan synteettisen ja akustisen äänen välillä samalla niiden rajapintoja, yhteyksiä ja yhdistelmiä tunnustellen. Nyt julkaistut neljä teosta muodostavat läpileikkauksen Hynnisen 2010-luvun elektroakustisesta tuotannosta. Kaikissa teoksissa akustiset elementit limittyvät Hynnisen itsensä toteuttamaan elektroniseen äänistöön.