Satu Kurvinen
Yle
”Kyllä tämä kuunnelma jäi jo silloin 2001 mieleen. Se oli hyvin tiivistunnelmainen, juoneltaan monella eri tasolla oleva kuunnelma ja ennen kaikkea koskettava. Siinä oli kuvattu hyvin yksinäisen saaren tunnelmaa ja ihmisten sekä sukupolvien välisiä suhteita.
Näyttelijät olivat myös aivan uskomattoman hyviä, kun pystyttiin luomaan sellainen tunnelma. Nämä jäivät silloin mieleen enkä ole sen jälkeen tätä kuunnelmaa kuullut, siksi toivon nyt. Kiinnostuin myös kirjailija Joni Skiftesvikistä tämän kuunnelman ja hänen muidenkin kuunnelmiensa myötä, ja olen sitten seurannut kyseistä henkilöä mielenkiinnolla. Nyt onkin kunnia tavata tässä hänet!" sanoo Jari Pykäläinen Helsingistä.
Joni Skiftesvik jatkaa: ”Oikein hienoa, että se uusitaan. Nämä kuunnelmathan ovat sellaisia, että ne vähän yllättäen aina putkahtavat uusintana. Hienoa etenkin, että näin pitkän ajan kuluttua vielä joku kuulija esittää uusintatoivomuksen. Kiitoksia Jarille.”
Mitkä asiat tässä kuunnelmassa Jari Pykäläinen, sinuun silloin kolahtivat? Mitä mielikuvia sinulla oli kun päätit toivoa juuri tätä?
”Kyllä ne liittyivät näihin tarinassa oleviin sukujen ja sukupolvien välisiin skismoihin. Ja tietenkin tämä paikka: syrjäinen majakkasaari, meri ja talvi. Siinä mielikuvituksen avulla sai kuviteltua todella ankeat olot. Ja ennen kaikkea loppuratkaisu on aika mielenkiintoinen – kyllä tässä kuunnelmassa oli kaikki elementit kohdillaan.”
Jari intoutuu kysymään Joni Skiftesvikiltä mitä meri ja luonto, jotka usein esiintyvät hänen teoksissaan, merkitsevät hänelle?
”Kyllä ne tietysti näkyvät siellä minun tuotannossani, kun olen satamakylän poika ja meren rannalla lähes koko ikäni kasvanut. Perheeni on saanut elannon merestä jo useamman sukupolven ajan ja itse olen pienestä pitäen ollut meren kanssa tekemisissä. Eli tuotannossani, jos ei ihan näkyvillä meri
aina ole, niin kyllä se tuntuu loiskuvan siellä jossakin tarinassa. Toisaalta minä olen sanonut, että jos olisin asunut jossakin rautatien risteyspaikassa, niin aivan varmasti siellä sitten junat viheltäisivät ja junavirkailijat liikuskelisivat. Aivan samalla tavalla kuin nyt laivojen visselit puhaltavat ja lokit kirkuvat.”
Kuin yhtä perhettä –kuunnelman näyttelijät tekivät vaikutuksen Jari Pykäläiseen.
”Esko Nikkari ja Risto Aaltonen! He ovat aivan mahtavia kaikissa kuunnelmissa missä ovat olleet. He olivat niin nappiin tässäkin kuunnelmassa, jos ajattelee vaikka näiden näyttelijöiden kasvoja, niin jotenkin nekin tuntuivat sopivilta. Varsinkin Esko Nikkarin rooli: kuinka lupsakkana ja myötäilevänä, mutta kuitenkin näsäviisaana kaikkitietävänä, ei auktoriteettiin alistuvana, antoi vähän takaisin aina tälle ”fyrmestarelle.” ”
Kirjailija Joni Skiftesvik on samaa mieltä.
Nikkari hyvin taitavasti sitä puukkoa siinä haavassa kääntelee.
Jari Pykäläinen, olet ollut oikea kuunnelmien kuuntelija jo hyvin pitkään – mitä muita kuunnelmia muistat?
”Pikku pojasta asti olen kuunnelmia seurannut. Ihan sieltä Pekka Lipposesta ja Kalle Kustaa Korkista asti, kun sai viisi minuuttia kuulla ja sitten jatkui taas huomenna, niin siinä se kärpänen puraisi.
Kuunnelmissa minua viehättää se, että niissä on tilaa omalle mielikuvitukselle
Näyttelijällä ei ole muuta kuin se oma ääni, ettei ole mitään rajoja, ettei ole eleitä tai liikkeitä. Tietenkin musiikki ja äänitehosteet luovat myös oman tunnelmansa. Kyllä lukeminenkin aukaisee ihan oman maailman, mutta jollakin tavalla kuunnelmat vielä enemmän. Näitä hyviä, vanhoja kuunnelmia on niin lukemattomia, että tässä menisi koko ilta, jos niitä rupeaisi muistelemaan ja miettimään. Toivottavasti niitä saisi jollakin tavalla kuunnella vielä.”
Toimittajat :
Emilia Cronvall, Yle Radio 1
Laura Jaakkola, Radioteatteri, Yle Draama
