Hyppää pääsisältöön

Kuvataideakatemian näyttelyssä tavisten työt ovat rinnan taiteilijoiden teosten kanssa

Marjaana Sallantaus: Räsymatto, 2015. Yksityiskohta.
Marjaana Sallantaus: Räsymatto, 2015. Yksityiskohta. Marjaana Sallantaus: Räsymatto, 2015. Yksityiskohta. Kuva: Yle / Jenni Stammeier räsymatto

Kun taitelijoiden ja toimistotyöntekijöiden työt ovat samassa galleriatilassa, herää kysymys, mikä on taidetta? Onko vasta taiteilijan työ taidetta?

Kuvataideakatemian kuvanveiston professori Villu Jaanisoo teki vastoin kuraattoreiden sääntöjä ja päätti ottaa näyttelyyn kaikki tarjotut työt. Jokainen kuvataideakatemialainen sai mahdollisuuden tuoda minkä tahansa teoksensa esille. Toimiston väkeä myöden.

- Opiskelijakokouksista mulle jäi sellainen lause mieleen, että näyttelyn pitäminen on ihmisoikeus. Hieno ajatus, ajattelin. Päätin pitää näyttelyn, jossa ei olisi mitään ”jyrytystä”. Ei itseä täynnä olevaa kuraattoria, joka määrää. Ja tässä tämä nyt on, sanoo Jaanisoo, joka on juuri nimitetty jatkamaan kuvanveiston professuurin tehtävää seuraavalle viisivuotiskaudelle.

- On hirveää, jos taideopiskelijat alkavat miettiä kuraattoria ja esillepanoa, ennen kuin edes alkavat tehdä mitään. Halusin tämän näyttelyn myötä herättää heidät ajattelemaan, että voi tehdä myös toisin.

Atro Linnavirran ja Tiitus Petäjäniemen töitä Kuvataideakatemian näyttelyssä
Atro Linnavirran ja Tiitus Petäjäniemen töitä Kuvataideakatemian näyttelyssä Atro Linnavirran ja Tiitus Petäjäniemen töitä Kuvataideakatemian näyttelyssä Kuva: Yle / Jenni Stammeier näyttely,Kuvataideakatemia
Francisco García Coronadon sekä Mika Helinin ja Vesa Rahikaisen työt Kuvataideakatemian Näyttelyssä Exhibition Laboratoryssa
Francisco García Coronadon sekä Mika Helinin ja Vesa Rahikaisen työt Kuvataideakatemian Näyttelyssä Exhibition Laboratoryssa Francisco García Coronadon sekä Mika Helinin ja Vesa Rahikaisen työt Kuvataideakatemian Näyttelyssä Exhibition Laboratoryssa Kuva: Yle / Jenni Stammeier Kuvataideakatemia,vesa rahikainen
Etualalla Riikka Salminen: Omakuva sohvalla, 2015.
Etualalla Riikka Salminen: Omakuva sohvalla. Etualalla Riikka Salminen: Omakuva sohvalla, 2015. Kuva: Yle / Jenni Stammeier näyttely,Kuvataideakatemia

Jaanisoo kulkee Exhibition Laboratoryn tiloissa ja katselee seiniä, jotka ovat täynnä töitä. Hän halusi rikkoa näyttelyripustuksen konventioita.

- Eihän nykyään teoksia näin laiteta seinälle, salonkityyppisesti kolmessa rivissä sekaisin. Ja monessa työssä on nykyään toivomus, että mahdollisimman kaukana toisistaan. No, nyt nuokin ovat aivan kiinni toisissaan, ja aivan toisen tekijän teosten vieressä. Olen varma, että siitä tulee hirveetä kitinää. Mutta aina on vaihtoehtona, että hakee työnsä pois.

Marjaana Sallantauksen Räsymatto Kuvataideakatemian Näyttelyssä Exhibition Laboratoryssa
Marjaana Sallantauksen Räsymatto Kuvataideakatemian näyttelyssä. Marjaana Sallantauksen Räsymatto Kuvataideakatemian Näyttelyssä Exhibition Laboratoryssa Kuva: Yle / Jenni Stammeier räsymatot,näyttely,kuvataide,Kuvataideakatemia

Yksi työ on ylhäisessä yksinäisyydessään - Marjaana Sallantauksen teos Räsymatto. Kun lukee tarkemmin huomaa, että tämä on nyt sitten yksi niistä ei-taiteilijan töistä. Katsojalle tämä tosin vaikuttaa ihan taitelijan taiteelta. Onhan näitä arkisia esineitä nyt nähty ennenkin taidegallerioissa. Tällä hetkellä Ateneumin taidemuseon sisäpihan katosta riippuu tuiki tavallaisia paitoja taiteena. Kaarina Kaikkosen installaatiot tuhansine paitoineen ovat jo nykytaiteen mainstreamia.

Pystytkö sanomaan, mikä on kokeneneen taiteilijan töitä, ja mikä taideopiskelijan?
- En pysty.

Entä taviksen ja taiteilijan?
- En sitäkään.

Voisiko Räsymatto olla esillä nykytaiteen museo Kiasmassa?

- No sitä pitäisi kysyä Kiasmasta, vastaa Jaanisoo. Mutta kaikki riippuu kontekstista. Yksittäinen teos ei välttämättä luo mulle sitä elämystä, vaan se kokonaisuus. Se maailma, jonka taiteilija luo.

Mutta kyllä tämä on ainakin visuaalisesti kiinnostavampi kuin monet taulut. Mattoon voi liittyä taiteilijalle rakkaita muistoja ja sen tekoprosessiin jonkin asian työstämistä. Jos siihen liittyy tällainen konteksti, se on toki taide-esine.

Frank Brümmel: Untitled. Kivi, 2005.
Frank Brümmel: Untitled, 2005. Frank Brümmel: Untitled. Kivi, 2005. Kuva: Yle / Jenni Stammeier frank brümmel

Taiteen määrittely on tarpeen myös Frank Brümmelin Untitled –teoksen edessä. Se on luonnonkivi, jonka kuvanveistäjä on löytänyt vuonna 2005.

Luonto tuottaa kauneutta koko ajan. Onko taidetta se, että taiteilija tuo kauniin kiven galleriaan?

- Ei ehkä toimi pelkästään sillä ajatuksella, vastaa Jaanisoo.

- Mutta jos niitä sitten on valtava määrä, ehkä sitten. Eiks se ois jo aika kiinnostavaa? Mutta pitää olla jotain, viittaus johonkin paikkaan, josta ne on tuotu, vaikkapa. Viitteitä siihen, mihin taiteilijalla nämä kivet liittyy.

Kun Jaanisoo kysyi Brümmeliltä teoksen taustaa, kävi ilmi, että taiteilija oli antanut tämän teoksen lahjaksi vaimolleen.

- Se on esimerkiksi kiinnostavaa. Näyttely esineistä, joihin liittyy rakkautta. Jotka ovat tulleet rakkaiksi, Jaanisoo sanoo.

Pystytkö sanomaan, mikä on kokeneneen taiteilijan töitä, ja mikä taideopiskelijan?
- En pysty.

Entä taviksen ja taiteilijan?
- En sitäkään.

Anita Anttosen apina-teos Kuvataideakatemian näyttelyssä. Yksityiskohta.
Anni Anttosen apina-teos. Yksityiskohta. Anita Anttosen apina-teos Kuvataideakatemian näyttelyssä. Yksityiskohta. Kuva: Yle / Jenni Stammeier apuna

Anni Anttosen apinaveistos koettelee myös taiteen määritelmiä. Teos herättää assosiaatioita vanhasta pehmolelusta, joka on hylätty. Ei siitäkään huomaa, että se on ei-taiteilijan työ.

Ovatko työväenopiston taidekurssilla syntyneet työt taidetta?

- Jos on hyvä idea, miksi ei! En koe, että ne olisivat kaksi eri maailmaa. Tottuneita tapoja pitää muuttaa. Nämä voivat olla huomisen taidetta, Jaanisoo pohtii.

Mutta ideoista puhuminen ei riitä Toteuttaminen on olennaista. Jaanisoolle on jäänyt mieleen Friedebert Tuglasin ohje nuorelle taiteilijalle:
”Nuori mies, meillä kaikilla on hirveästi ideoita. Yhdet toteuttavat niitä ja toiset eivät.”

Anita Anttosen apina-teos Kuvataideakatemian näyttelyssä
Anni Anttosen apina-teos Kuvataideakatemian näyttelyssä Anita Anttosen apina-teos Kuvataideakatemian näyttelyssä Kuva: Yle / Jenni Stammeier anita anttonen

Jaanisoo on pettynyt, että "tavisten" töitä tuli ennakkopuheista huolimatta vain kourallinen. Myös apinaveistoksen tehnyt Anttonen kieltäytyi ensin tuomasta teostaan näyttelyyn.

- Hän suostui sillä ehdolla, että piilotan sen jonnekin nurkkaan. Mä sanoin, että pelkkää kehua on tulossa.

Katsojalle tulee mieleen, että on surullista, miten taitavat ihmiset eivät uskalla tuoda taidettaan esille. Mutta Jaanisoo ei ole aivan samaa mieltä.

- Surullisempaa on, että haluaa olla niin taiteellinen, että ei uskalla tehdä tämän teoksen kaltaista työtä. Jos yrittää olla viisaampi kuin onkaan, ja viittaa asioihin, joita itse ei edes tajua, hän vastaa.

Apina on tehty ilman sitä ajatusta, että se tuotaisiin esille. Katsoja jääkin pohtimaan, onko se tässä mielessä ikään kuin vapaampaa ja aidompaa itseilmaisua kuin näyttelyä varten tehdyt työt. Jaanisoo on pohdinnasta hyvillään.

- Jos tämä näyttely saa ihmiset pohtimaan, onko harrasteryhmässä tehty apina jännempi kuin joku taideteos, silloin tämä näyttely on onnistunut.

Villu Jaanisoo näyttelyä rakentamassa
Villu Jaanisoo näyttelyä rakentamassa Kuva: Yle / Jenni Stammeier rakentaminen,Kuvataideakatemia
Villu Janissoo
Villu Jaanisoo rakentaa näyttelyä taiteiljoiden kanssa Villu Janissoo Kuva: Yle / Jenni Stammeier professori,Kuvataideakatemia
Villu Jaanisoo näyttelyä rakentamassa
Villu Jaanisoo näyttelyä rakentamassa Kuva: Yle / Jenni Stammeier näyttelyn rakentaminen,Kuvataideakatemia

Ärsyttääkö nykytaide? Onko se mielestäsi huonoa? Meneekö se täysin yli hilseen?

KulttuuriCocktail pyysi taiteen asiantuntijoita kertomaan, mikä on hyvää taidetta. Lue taiteen asiantuntijoiden vinkit nykytaiteen ymmärtämiseen tästä.


Kuvataideakatemian näyttely Exhibition Laboratoryssa 21.2.2016 asti. Lisätietoja ja aukioloaikoja: uniarts.fi


Korjattu kirjoitusvirheitä 12.2. klo 15:51

Kommentit