Hyppää pääsisältöön

Miljardien vuosien evoluution lopputulema: Töppöhörö, pieni vihainen mies

Juha Hurme: Töppöhörö. Kansalllisteatterissa näyttelevät Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov.
Juha Hurme: Töppöhörö. Kansalllisteatterissa näyttelevät Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov. Kuva: Tuomo Manninen Juha Hurme,töppöhörö,Suomen Kansallisteatteri

Pieni mies suurella näyttämöllä, pieni ihminen suuressa maailmankaikkeudessa. Juha Hurmeen Kansallisteatteriin ohjaama ja kirjoittama Töppöhörö on yhden miehen kaksituntinen monologi, jossa osan repliikeistä tosin puhuu samaisen kaverin juoppoharha, omatunto, mikä lie Helinä-keiju.

Päähenkilön nimi on Viki. Hän kertoo jääneensä työelämän ulkopuolelle etsiäkseen seuraavaa projektiaan. Hän on siis syrjäytynyt, alkoholisoitunut luuseri. Enimmän aikansa Viki käyttää vihaamiseen. Hän parjaa kaikkea ja kaikkia. Häneltä löytyy mielipide ja varma totuus niin maahanmuuttajista, homoista, naisista, miehistä, urheilusta, Mannerheimista, ruuasta kuin taiteestakin. Hän solvaa, uhoaa, kirjoittaa nimetöntä vihapostia verkkoon, hajottaa ex-vaimon haltuun jääneen kesämökin palasiksi. Hän on kaikkien alojen asiantuntija.

Viki on kaikkien alojen asiantuntija.

Vikiä näyttelee Jarkko Lahti, joka on ypöyksin isolla – todella isolla, lava on auki peräseinään asti – näyttämöllä koko ensimmäisen tunnin ajan. Aikamoisen rohkea valinta ohjaajalta. Mutta Lahti kannattelee tarinaa, pitää mielenkiinnon yllä. Hänellä on ketterä kieli ja elekieli, ja intensiteetti enimmän aikaa säilyy. Viha virtaa ja vyöryy aiheesta toiseen.

Näyttämön tyhjyys tukee tarinaa. Vikin yksinäisyys, hänen lapsellisuutensa korostuu aukean tyhjyyden keskellä. Lähestulkoon ainoa lavaste-elementti on jättimäinen tuoli, jonne Viki välillä kipuaa. Sekin lisää vaikutelmaa siitä, että henkisessä lastenkamarissa ollaan.

Ensimmäisen puoliajan päätyttyä oli silti tunne, että nyt täytyy tapahtua jokin muutos. Jotain lisää, jotain uutta on tultava.

Juha Hurmeen Töppöhörö, Kansallisteatteri. Näyttelijä Jarkko Lahti.
Juha Hurmeen Töppöhörö, Kansallisteatteri. Näyttelijä Jarkko Lahti. Kuva: Tuomo Manninen Juha Hurme

Onko joku muuten kuullut ennen sanaa ”töppöhörö?” Näytelmässä sana vilahtaa kerran, se ilmeisesti tarkoittaa jonkinlaista tolloa, tumpeloa, tallukkaa, tomppelia, höpöä.

Hurmeella on omanlaisensa kieli. Käsiohjelmassa hänen mainitaan harrastavan ikivanhaa kirjallisuutta, ja sen kuulee. Sanojen poljento on maanläheistä, täynnä kulttuurisia viittauksia, sopivasti sovellettuja lentäviä lauseita. Vikin vuolas puhe lainaa yhtälailla Väinö Linnalta kuin Aku Ankaltakin.

Eräs ystäväni kritisoi juuri näytelmän kieltä: hänestä Viki puhui ”hurmetta”, eikä ”vikiä”. Eikä ystäväni uskonut, että Vikin kaltainen tyyppi voisi puhua tuollaista kieltä.

Väliajalla esityksestä keskusteltaessa toinen tuttava kritisoi sitä, että Vikin näkemykset maailmasta ovat liian ennalta-arvattavia, liian moneen kertaa kuultuja. Ehkä niin: aikamoinen perus-junttura ja perusrasisti-homofoobikko-lihansyöjä-machoäijä perusennakkoluuloineen Viki on. Minua kliseisyys ei oikeastaan häirinnyt. Aloin ymmärtää Vikin ajattelua – en ajatuksia! – sitä, miten joku ihminen voi olla noin johdonmukainen vihassaan. Ja mikä parasta: näin yhtäkkiä itseni, Helsingissä asuvan kulttuuritoimittajan, Vikin silmin. Nauroin mielikuvalle niin että vatsaan sattui.

Juha Hurme: Töppöhörö. Kansalllisteatterissa näyttelevät Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov.
Juha Hurme: Töppöhörö. Kansalllisteatterissa näyttelevät Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov. Kuva: Tuomo Manninen töppöhörö,Juha Hurme,Suomen Kansallisteatteri

Toinen puoliaika toi muutoksen. Joka mielestäni toimi ja ei toiminut.

Näyttämölle tupsahtaa nyt alussa mainittu harhakuvajainen, kaunis ja hento tyttö, joka kertoo Vikille millainen maailma on. Alina Tomnikov näyttelee keiju-hallusinaatiota keveästi, hän puhuu, tanssii ja askeltaa kuin tyystin painoton marionetti. Koreografiat on suunnitellut Hanna Brotherus.

Tomnikovin hahmo jätti ristiriitaisen fiiliksen. Toisaalta hahmo on raikas, selkeä, ihana. Hän kertoo Vikille lempeästi kuin lapselle, millainen tämä maailmamme on. Miksi ihminen on sellainen kuin on. Keijun selitykset ovat hyvin hurmemaisia ja hurmaavia, kuten vaikkapa esihistoriasta ammentava analyysi siitä, miksi Viki rakastaa television kokkiohjelmia.

Vikin uho romahtaa, hän paljastaa surkeutensa syvät syyt.

Esitykseen tulee keijun mukana uusia tasoja. Vikin uho romahtaa, hän paljastaa surkeutensa syvät syyt. Yhtäkkiä hänestä tulee samastuttava, säälittävä raasu, joka vihaa ja uhoaa, ettei luhistuisi lopullisesti.

Silti vähäsen pitkästyin. Keiju-olennon esitelmöimä ihmiskunnan historia alkoi puuduttaa. Sama tarina kosketti enemmän, kun luin sen illalla kotona käsiohjelmasta. Olisin kaivannut enemmän kommunikaatiota kahden hahmon välille, vähemmän luennointia.

Töppöhörö on saanut varsin ristiriitaisen vastaanoton. ”Töppöhörö on kliseinen ja väsähtänyt, välillä kiusallisuuteen asti”, toteaa Tuomas Kaseva Helsingin Sanomissa. ”Raju ja rujo näytelmä tarjoaa uutta näkökulmaa päivänpolttaviin vitsauksiin”, kiittää Anu Puska Savon Sanomissa.

Enemmän kuin teatterilta, Töppöhörö tuntuu itseasiassa saarnalta tai oppitunnilta. Minulle tämä saarna teki kyllä hyvää: nykyisyytemme ongelmineen ja jankkaavine kiistoineen löysi väläyksenomaisesti paikkansa universumissa, elämän ihmeen pikkuriikkisenä, hetkellisenä vaiheena.

Juha Hurme: Töppöhörö. Kansalllisteatterissa näyttelevät Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov.
Juha Hurme: Töppöhörö. Kansalllisteatterissa näyttelevät Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov. Kuva: Tuomo Manninen Juha Hurme,Jarkko Lahti,kansallisteatteri

Otetaan lopuksi sitaatti Hurmeelta, käsiohjelmasta. Aiheena on tässä se, miten merkittäviä sanat ovat.

”Eräs suuri globaali väittely on koskenut sanan ”jumala” merkitystä. Tästä asiasta on tunnetusti sodittu ja edelleenkin soditaan. Miljoonien, ehkä miljardien ihmislasten verenvuodatuksen syy: mitä tuolla sanalla tarkoitetaan. Eläimillä on helpompaa. Ne ovat reiluja ja tappavat syödäkseen ja lisääntyäkseen. Ihminen tappaa selvittääkseen sanastonsa.”

Sellainen laji, tämä ihminen.

Kansallisteatteri: Töppöhörö. Ohjaus Juha Hurme ja Hanna Brotherus. Lavastus Matti Rasi ja Juha Hurme. Valosuunnittelu Matti Tiilama, äänisuunnittelu Raine Ahonen. Rooleissa Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov. Kantaesitys oli Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 28.1.2016.

Kulttuuricocktail: Sebastian Tynkkynen: Kansallisteatterin Töppöhörö on parhaimpia huumoriesityksiä, joita olen nähnyt!

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.