Hyppää pääsisältöön

Miljardien vuosien evoluution lopputulema: Töppöhörö, pieni vihainen mies

Juha Hurme: Töppöhörö. Kansalllisteatterissa näyttelevät Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov.
Juha Hurme: Töppöhörö. Kansalllisteatterissa näyttelevät Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov. Kuva: Tuomo Manninen Juha Hurme,töppöhörö,Suomen Kansallisteatteri

Pieni mies suurella näyttämöllä, pieni ihminen suuressa maailmankaikkeudessa. Juha Hurmeen Kansallisteatteriin ohjaama ja kirjoittama Töppöhörö on yhden miehen kaksituntinen monologi, jossa osan repliikeistä tosin puhuu samaisen kaverin juoppoharha, omatunto, mikä lie Helinä-keiju.

Päähenkilön nimi on Viki. Hän kertoo jääneensä työelämän ulkopuolelle etsiäkseen seuraavaa projektiaan. Hän on siis syrjäytynyt, alkoholisoitunut luuseri. Enimmän aikansa Viki käyttää vihaamiseen. Hän parjaa kaikkea ja kaikkia. Häneltä löytyy mielipide ja varma totuus niin maahanmuuttajista, homoista, naisista, miehistä, urheilusta, Mannerheimista, ruuasta kuin taiteestakin. Hän solvaa, uhoaa, kirjoittaa nimetöntä vihapostia verkkoon, hajottaa ex-vaimon haltuun jääneen kesämökin palasiksi. Hän on kaikkien alojen asiantuntija.

Viki on kaikkien alojen asiantuntija.

Vikiä näyttelee Jarkko Lahti, joka on ypöyksin isolla – todella isolla, lava on auki peräseinään asti – näyttämöllä koko ensimmäisen tunnin ajan. Aikamoisen rohkea valinta ohjaajalta. Mutta Lahti kannattelee tarinaa, pitää mielenkiinnon yllä. Hänellä on ketterä kieli ja elekieli, ja intensiteetti enimmän aikaa säilyy. Viha virtaa ja vyöryy aiheesta toiseen.

Näyttämön tyhjyys tukee tarinaa. Vikin yksinäisyys, hänen lapsellisuutensa korostuu aukean tyhjyyden keskellä. Lähestulkoon ainoa lavaste-elementti on jättimäinen tuoli, jonne Viki välillä kipuaa. Sekin lisää vaikutelmaa siitä, että henkisessä lastenkamarissa ollaan.

Ensimmäisen puoliajan päätyttyä oli silti tunne, että nyt täytyy tapahtua jokin muutos. Jotain lisää, jotain uutta on tultava.

Juha Hurmeen Töppöhörö, Kansallisteatteri. Näyttelijä Jarkko Lahti.
Juha Hurmeen Töppöhörö, Kansallisteatteri. Näyttelijä Jarkko Lahti. Kuva: Tuomo Manninen Juha Hurme

Onko joku muuten kuullut ennen sanaa ”töppöhörö?” Näytelmässä sana vilahtaa kerran, se ilmeisesti tarkoittaa jonkinlaista tolloa, tumpeloa, tallukkaa, tomppelia, höpöä.

Hurmeella on omanlaisensa kieli. Käsiohjelmassa hänen mainitaan harrastavan ikivanhaa kirjallisuutta, ja sen kuulee. Sanojen poljento on maanläheistä, täynnä kulttuurisia viittauksia, sopivasti sovellettuja lentäviä lauseita. Vikin vuolas puhe lainaa yhtälailla Väinö Linnalta kuin Aku Ankaltakin.

Eräs ystäväni kritisoi juuri näytelmän kieltä: hänestä Viki puhui ”hurmetta”, eikä ”vikiä”. Eikä ystäväni uskonut, että Vikin kaltainen tyyppi voisi puhua tuollaista kieltä.

Väliajalla esityksestä keskusteltaessa toinen tuttava kritisoi sitä, että Vikin näkemykset maailmasta ovat liian ennalta-arvattavia, liian moneen kertaa kuultuja. Ehkä niin: aikamoinen perus-junttura ja perusrasisti-homofoobikko-lihansyöjä-machoäijä perusennakkoluuloineen Viki on. Minua kliseisyys ei oikeastaan häirinnyt. Aloin ymmärtää Vikin ajattelua – en ajatuksia! – sitä, miten joku ihminen voi olla noin johdonmukainen vihassaan. Ja mikä parasta: näin yhtäkkiä itseni, Helsingissä asuvan kulttuuritoimittajan, Vikin silmin. Nauroin mielikuvalle niin että vatsaan sattui.

Juha Hurme: Töppöhörö. Kansalllisteatterissa näyttelevät Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov.
Juha Hurme: Töppöhörö. Kansalllisteatterissa näyttelevät Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov. Kuva: Tuomo Manninen töppöhörö,Juha Hurme,Suomen Kansallisteatteri

Toinen puoliaika toi muutoksen. Joka mielestäni toimi ja ei toiminut.

Näyttämölle tupsahtaa nyt alussa mainittu harhakuvajainen, kaunis ja hento tyttö, joka kertoo Vikille millainen maailma on. Alina Tomnikov näyttelee keiju-hallusinaatiota keveästi, hän puhuu, tanssii ja askeltaa kuin tyystin painoton marionetti. Koreografiat on suunnitellut Hanna Brotherus.

Tomnikovin hahmo jätti ristiriitaisen fiiliksen. Toisaalta hahmo on raikas, selkeä, ihana. Hän kertoo Vikille lempeästi kuin lapselle, millainen tämä maailmamme on. Miksi ihminen on sellainen kuin on. Keijun selitykset ovat hyvin hurmemaisia ja hurmaavia, kuten vaikkapa esihistoriasta ammentava analyysi siitä, miksi Viki rakastaa television kokkiohjelmia.

Vikin uho romahtaa, hän paljastaa surkeutensa syvät syyt.

Esitykseen tulee keijun mukana uusia tasoja. Vikin uho romahtaa, hän paljastaa surkeutensa syvät syyt. Yhtäkkiä hänestä tulee samastuttava, säälittävä raasu, joka vihaa ja uhoaa, ettei luhistuisi lopullisesti.

Silti vähäsen pitkästyin. Keiju-olennon esitelmöimä ihmiskunnan historia alkoi puuduttaa. Sama tarina kosketti enemmän, kun luin sen illalla kotona käsiohjelmasta. Olisin kaivannut enemmän kommunikaatiota kahden hahmon välille, vähemmän luennointia.

Töppöhörö on saanut varsin ristiriitaisen vastaanoton. ”Töppöhörö on kliseinen ja väsähtänyt, välillä kiusallisuuteen asti”, toteaa Tuomas Kaseva Helsingin Sanomissa. ”Raju ja rujo näytelmä tarjoaa uutta näkökulmaa päivänpolttaviin vitsauksiin”, kiittää Anu Puska Savon Sanomissa.

Enemmän kuin teatterilta, Töppöhörö tuntuu itseasiassa saarnalta tai oppitunnilta. Minulle tämä saarna teki kyllä hyvää: nykyisyytemme ongelmineen ja jankkaavine kiistoineen löysi väläyksenomaisesti paikkansa universumissa, elämän ihmeen pikkuriikkisenä, hetkellisenä vaiheena.

Juha Hurme: Töppöhörö. Kansalllisteatterissa näyttelevät Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov.
Juha Hurme: Töppöhörö. Kansalllisteatterissa näyttelevät Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov. Kuva: Tuomo Manninen Juha Hurme,Jarkko Lahti,kansallisteatteri

Otetaan lopuksi sitaatti Hurmeelta, käsiohjelmasta. Aiheena on tässä se, miten merkittäviä sanat ovat.

”Eräs suuri globaali väittely on koskenut sanan ”jumala” merkitystä. Tästä asiasta on tunnetusti sodittu ja edelleenkin soditaan. Miljoonien, ehkä miljardien ihmislasten verenvuodatuksen syy: mitä tuolla sanalla tarkoitetaan. Eläimillä on helpompaa. Ne ovat reiluja ja tappavat syödäkseen ja lisääntyäkseen. Ihminen tappaa selvittääkseen sanastonsa.”

Sellainen laji, tämä ihminen.

Kansallisteatteri: Töppöhörö. Ohjaus Juha Hurme ja Hanna Brotherus. Lavastus Matti Rasi ja Juha Hurme. Valosuunnittelu Matti Tiilama, äänisuunnittelu Raine Ahonen. Rooleissa Jarkko Lahti ja Alina Tomnikov. Kantaesitys oli Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 28.1.2016.

Kulttuuricocktail: Sebastian Tynkkynen: Kansallisteatterin Töppöhörö on parhaimpia huumoriesityksiä, joita olen nähnyt!

Penkkitaiteilija

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Stadin slangi yhdistää ja erottaa

    Slangi on puhetapa, jota vain ryhmään kuuluvat ymmärtävät.

    Stadi vai Hesa? Tämä oli joskus tärkeätä tietää. Nyttemmin nuoret paljasjalkaiset ovat alkaneet kuin kiusallaan puhua Hesoista.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Villen keittiössä poronsorkkia ja puff puff -palleroita

    Ville Haapasalo kutsuu keittiöön vieraita kahdeksasta maasta

    Villen keittiö 30 minuutissa -ruokakulttuuriohjelmassa laitetaan ruokaa suurella sydämellä. Ohjelmassa Ville Haapasalo saa vieraakseen hyvän ruoan ystäviä kahdeksasta eri maasta. Joka viikko perehdytään yhden maan ruokaperinteisiin.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Taidetutkimukset-sarjan kolmannella kaudella etsitään taas kadonneita mestariteoksia

    Kauden taiteilijat ovat Vuillard, Constable ja Gainsborough

    Taidetutkimukset on BBC:n jännittävä sarja, jossa etsitään ja löydetään kadonneita mestariteoksia. Taidetuntijat Philip Mould ja Bendor Grosvenor sekä toimittaja Fiona Bruce perehtyvät teoksiin, joiden he uskovat olevan kuuluisien taiteilijoiden tuntemattomia tai kadonneita töitä ja yrittävät koota todisteet, joilla maailman johtavat taide-ekspertit saataisiin vakuuttuneeksi niiden aitoudesta.

  • Saisinko yhden neuvoa antavan? Työelämäni on ihan muuttunut.

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Mitä yhteistä on Aleksis Kivellä ja jälkiteollisella pätkätyöläisellä? Ennen kaikkea työpaikkaryyppääminen. Suomalaisten ryyppyreissujen väheneminen liittyy työkulttuurin muutoksiin, mutta onneksi jälkiteollinen työkulttuuri on palauttanut työpaikkapöhnän arvon. Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko läpi kesän.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mene metsään! Avaruusromua 25.6.2017

    Metsässä olo rauhoittaa, ja myös musiikki.

    Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, vähentää lihasjännitystä ja alentaa sydämen sykettä. Metsässä olo rauhoittaa. Sanotaan, että jo muutama minuutti metsässä vaikuttaa meihin, mutta metsän hyödyt ja vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos metsässä viihtyy pitempään. Stressi helpottaa. Olo paranee. Amerikkalainen Robert Scott Thompson on tehnyt metsäistä musiikkia. Steve Roach ja Robert Logan lähestyvät asiaa biologian ja ihmisen luontosuhteen kautta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Humppa karkasi käsistä

    Tanssilava ja yötön yö. Ja Ylen massiivinen Hulahula Suomi -hanke ja haaste tanssin maailmanennätykseen juhannusiltana! Teeman Elävä arkisto säestää näitä ihan omilla tanssityyleillään. Tanssi huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981). Ohjelmat televisiossa: Maanantaina 19.6.

  • Miten olla mies, jos vasara ei pysy kädessä?

    Osallistu Maryan Abdulkarimin lukupiiriin täällä!

    Toimittaja Maryan Abdulkarimin vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Reko Lundánin romaani Rinnakkain. On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti, ja kannattaako se lukea? Osallistu keskusteluun!